PoPoFoPe. Pelitopikki.

Kaljami apureineen vierittää täysiä oluttynnyreitä kellarista ja kohta väki on iloisesti tillin tallin kenen hukuttaessa olueeseen iloaan, kenen suruaan. Henkilökuntakin juo, mutta kohtuullisesti. Haltiat nyrpistävät hienoa nenäänsä oluen hajulle ja juovat viiniä pikkurillit koukussa. Kohta väännetään kättä ja vedetään sormikoukkua, mutta kukaan ei puukota ketään. Riehakkaat juomalaulut raikaavat.

"Olette ilomielin tervetullut seuraamme, arvoisa Ereinion. Kolme Vihollisen kätyriä on nyt paljastettu ja surmattu tahi saanut surmansa, mutta koska meitä ei ole vieläkään vapautettu arestistamme, taistelu ilmeisesti jatkuu. Ihmettelen vain, mistä Voivalvatti tietää, että rikollisia on vielä jäljellä. Pelkään pahoin, että vastustajamme ovat onnistuneet värväämään joukkoihinsa lisää väkeä - joko suostuttelulla tai väkipakolla, molemmat keinot he taitavat armottoman hyvin, niin luulen.

Meidän on oltava varuillamme ensi yönä. Murhamiehet saattavat hyvinkin vaania taas henkeämme. Mutta joka yö he eivät ole onnistuneet pimeissä töissään. Kunpa eivät onnistuisi nytkään."

Elén tuntee itsensä äkkiä hyvin väsyneeksi. <i>On taas aika käydä levolle, mutta - ah ja voi! - mitä lepoa voi tarjota rauhaton uni tällaisessa talossa, jossa tapahtuu kauheita aina kun pimeys laskeutuu? Mutta täytyy muistaa, että on pahempiakin kohtaloita kuin kuolema, joka ei ole loppu. Matka ei siihen pääty, sillä kuolema on vain uusi polku, jota meidän kaikkien on kuljettava. - Mutta kuka niin sanoikaan? Oliko se Olórin? Varmaankin hän. Irmolta tai ehkä Námolta sen lienee kuitenkin oppinut. Ohhoijaa.</i>

“Nob! Nob! Mitä teet siellä? Tarvitsen apuasi!” Kaljami paukuttaa vessan ovea. Sisältä kuuluvat äänet eivät jätä muille epäselväksi Nobin puuhia. Taitaa tulla molemmista päistä. “Tämä on surkeaa!”, Kaljami voivottelee, “Bob makaa tajuttomana sotkemassaan sängyssä eikä Nobia saa ulos tuolta. Kuka nyt auttaa minua?” Muutkin vessat ovat ahkerassa käytössä ja niihin jonottaa vihertävänaamaista väkeä jalat ristissä. Joku oksentaa sankoon. Toinen läiskii hyttysiä, joita vain hän itse näkee. “Olut oli varmasti myrkytettyä ja melkein kaikki sitä juoneet – haltiat ja herra Ereinion!”, Kaljami napsauttaa sormiaan, “He eivät juoneet sitä! Jospa saisin heidät taivuteltua auttamaan sairaiden hoitamisessa… Eraron-herran huone on lähimpänä." Kaljami astelee rivakasti Eraronin huoneen ovelle. Sen alta nousee savukiehkuroita. “Voi ei! TULI ON IRTI! TULI ON IRTI!”

Kaljami painaa varovaisesti kätensä ovea vasten ja avaa sen sitten hitaasti. Lisää savua tulee käytävälle, mutta mitään sen dramaattisempaa ei tapahdu. Palo ei leimahda ilmiliekkeihin. Huonekalut kytevät ja lattiastakin nousee savua. Nurkassa seisova harppu on ihme kyllä täysin vahingoittumaton; edes noki ei ole tarttunut siihen. Tällä hetkellä kukaan ei kylläkään kiinnitä siihen mitään huomiota, sillä kaikkien kauhistuneet katseet ovat nauliutuneet hirvittävään näkyyn vaatekaapin peilin edessä: Eraronin liekehtivä ruumis vääntyilee pystyasennossa kuin jonkin kaamean tanssin pyörteissä. Liekkejä purkautuu hänen kehonsa sisältä ja hänen ammottava suunsa syöksee savua. Groteskia näkyä ympäröi tulipunainen aura. Se sykähtää ja liekit kirkastuvat sietämättömästi. Auran sisäpuoli on yhtä liekkimerta. Aura katoaa ja Eraronin mustuneet jäännökset romahtavat lattialle.

Tuhkakasasta nousee kolme sormusta ilmaan leijumaan. Kaksi niistä on valkohehkuisia, mutta yksi vain punertaa kuumuudesta. Se on väriltään musta ja luo pyöriessään synkkiä varjoja huoneeseen. Sormukset kohoavat kieppuen katonrajaan ja ilmaan ilmestyy repeämä. Valkoinen käsi kurottaa repeämästä kohti sormuksia, tuntee niiden kuumuuden ja vetäytyy takaisin. Kun käsi taas ilmestyy nahkarukkaseen verhoutuneena, katselijat ovat jo ehtineet toipua ällistyksestään. Ereinion heittää tarkasti tikarin kohti kättä. Tikari pysähtyy ilmassa puolen kyynärän päässä kädestä, kääntyy ympäri ja singahtaa kauhealla vauhdilla kohti Ereinionia. Hän saa hädintuskin väistettyä ja tikari uppoaa kahvaa myöten kytevään lankkulattiaan. Käsi sieppaa sormukset rukkasen kätköihin ja katoaa repeämään, joka sulkeutuu paukahtaen.


V YÖ MURHATTU DEEPDELVER NEUTRAALI

"Jäällä ja tulellako meidän on kuoltava! Ja myrkkyä on meille arvon majatalonisäntä juottanut! Noh, minä olen tottunut jos jonkinmoisiin sotkuihin, ei ole nääs ensimmäinen kertani Briissä!" Teilo meuhkaa ja röyhtäisee kuuluvasti.

"Voi herranpieksut!" Adarwen kähähtää nähdessään Eraronin jäänteet palaneessa huoneessa ja tuvan täydeltä myrkytysoireista väkeä.
"Mitä teille lapsukaiset on päässyt käymään. Ettehän te pärjää keskenänne päivääkään. Ja minä tomppeli olin sairaana pahaan aikaan. Päänsärky jomottaa edelleen. Voi voi voi. Katsotaanpas..." mummeli voivottelee ja käärii hihansa.
"Vessaan siitä. Hop hop! Jaahas. Kaikki kylpyhuoneet ovat tukossa. Eihän teitä voi tähänkään jättää lattiaa sotkemaan. Kaljami! Herra kun on kunnossa niin haepas tänne löytämäsi sangot. Helpompi ne on putsata kuin koko tupa. Missäs pikku-Hilla on?" Adarwen köpöttelee etsiskellen väen seassa ja löytää hobittilapsukaisen vihdoin taju kankaalla sängyltään.
"Voi voi. Eihän sinun olisi pitänyt olutta juoda alkuunkaan", Adarwen voivottelee. Pian hän äkkää Elénin, joka vaikuttaa kaikkinensa olevan kunnossa.
"Luojan kiitos Elén. Hyvä että edes muutama on tolpillaan. Viitsisitkö pitää huolta Hillasta. Koko tupa on mullinmallin, enkä itse ehdi. Herra Ereinion! Näytätte voivan oikein hyvin. Olisi mukavaa jos auttaisitte sairaiden hoitamisessa. Muutamat näkevät näkyjäkin. Noh noh Vilimar. Ei täällä mitään ole. Älähän huido muita. Heitä pitäisi pitää silmällä. Kärpästen huitomisesta nyt ei vahinkoa taida tulla, mutta pitänee silti pitää varansa. Harhoista kun ei koskaan tiedä, emmekä varmaankaan tahdo kenenkään telovan itseään."
Adarwen sanoo topakasti ja tyrkkää ohimennen sangon Huopahatun kasvojen eteen.
"Viitsisikö kukaan terveistä kiivetä avaamaan kattoluukun! Tänne pitäisi saada raitista ilmaa. Oksentelevien pitäisi juodakin. Tilkka sokerivettä silloin tällöin. Ei liian nopeasti isoja määriä. Vettä pitäisi saada pysymään sisällä, tai kaikki ovat kohta nestehukkaisia."
Ainakin täksi päiväksi riittää tekemistä. Tämä majatalo käy päivä päivältä omituisemmaksi. Joka aamu jotain uutta. Hohhoijaa. Mitenkähän nämä lapsukaiset pärjäisivät ilman vanhaa Adarwenia. Kaikki on nyt jo sekasorrossa. Eraron-parkakin pitäisi lakaista lattialta. Takaisin töihin Adarwen toteaa ajatuksissaan ja tyrkkii sankoja oksentelevien eteen.

Kaljami on harmissaan Adarwenin komentelusta, mutta hänen täytyy myöntää, että vanhan naisen sanoissa on järkeä. "Topakalla tuulella tänään", hän mutisee itsekseen sankoja kantaessaan.

Nob siivoaa Bobia aina kun omilta pahoinvointi- ja ripulikohtauksiltaan ennättää. Majatalo on perusteellisen tuuletuksen tarpeessa.

Elén istuu pöydän ääressä hiljaisena ja vakavana. Hän kirjoittaa kirjettä Eraronin vanhemmille.

<i>...tiedän etteivät minun sanani merkitse mitään teille eivätkä tee suruanne olemattomaksi...</i>

Voisiko hän kertoa edes pienen osan siitä, mitä Eraronin huoneessa oli tapahtunut? Liekit. Vääntelehtivä ruumis. Ja se huuto. <i>Tulkaa auttaan... Mitä varten te jätitte? Eikö kukaan kuule? Minä palan. Viltti on tulessa...</i> Loppu ei tullut nopeasti, sillä Eraronin <i>fëa</i> oli vahva ja vastusti liekkien kuluttavaa voimaa kauan, kauemmin kuin olisi voinut uskoa. Tuli sähähteli. Ääni tukahtui yskinnäksi ja muuttui lopulta rukoilevaksi vikinäksi: <i>Älkää... älkää... tää on punainen risti...</i> Mikä punainen risti? Mitä kuoleva soturi houraili? Mitä hänen vanhemmilleen voisi kertoa?

<i>Emme voi pyhittää menetyksien aiheuttamaa surua, meidän on se kestettävä koko tahtomme jännittäen...</i>

Naiivin typeriä fraaseja. Mutta sellaista on sota. Kuolemaa, kärsimystä ja naiivin typeriä fraaseja. Elénin suuta kuivasi.

Tuota, mitenkähän oikein voisin olla avuksi? Pyrinkö auttamaan sairaanhoidossa, vaiko sittenkin Eraron-vainaan huoneen kunnostuksessa, mihin lahjani ospisivat paremmin. Toki voisin myös käydä tekemässä maistotutkimusta siitä, onko joihinkin muihinkin tynnyreihin kuin kaljanlitkuun livautettu myrkkyjä. Jos saan maistaa kaikkia siideritynnyreitä, viinapulloja ja viiniruukkuja, voin jopa suostua kokeilemaan myös oluttynnörit, sanoo Ereinion avuliaasti. Kaljami mulkaisee häntä vihaisesti.
"Pysykää vaan sairaanhoidossa ja lopettakaa pelleily! Vai itsekö te myrkytitte oluemme, jotta pääsisitte sen varjolla särpimään juomia niin paljon kuin vain haluatte?"

Dourgh ei voi hyvin.

Herättyään kenties ankeimpaan aamuun koko elämänsä aikana hän haistaa savua. Kääpiö kompuroi ja konttaa ulos ovesta vain törmätäkseen käytävällä riehuvaan Kaljamiin. "Tulta, mishtä ne lohikäärmeen ovat löytäneet? Melkorin töitä, totishesht--" kääpiö mumisee, sitten paiskaa käden suunsa eteen ja kiiruhtaa horjuen vessojen suuntaan.

Ikävä kyllä ne kaikki ovat varattuja. Dourgh tyhjentää vatsaansa käytävällä vapaana seisovaan siivousämpäriin ja yrittää palata huoneeseensa. Ovella hän tapaa Pupan, joka naureskelee nuoremmalle kääpiölle viinapään kestävyydestä, kunnes väistää uutta mahanesteryöppyä pitääkseen saappaansa puhtaina. "Mishi shinua on sheitshemän?", Dourgh mumisee silmiään siristellen. Kaikki seitsemän Puppaa näyttävät niin kovin pieniltä. Dourgh rojahtaa lattialle omiin sotkuihinsa, huomaa olonsa paljon mukavammaksi kuin pystyasennossa ja nukahtaa kuorsaten äänekkäästi.

"Mordorin kätyreitä on nähtävästi ollut yksi jokaisessa rodussa tai kansassa. Etelän Mies (joka huitoo) Halrus, Hobitti Bingo, Haltia Thaurdagnir. Joten luulen että Mordor on myös yhden vuorenasujan siinä kun kolonasujan tai tähtientöllöttäjän ottanut omakseen. Tuo vanha kääpiö on ollut täysin reagoimatta mihinkään, liekkö kuollut, joten minä luulen että Dourgh on Mordorin! Mordorin kääpiöiden työtähän se kirottu lamppukin oli. Ja nehän olivat juuri Dourgh ja Bingo jotka niin taiten osasivat sen koota." Teilo päättelee.

Teilon puheen jälkeen katseet kääntyvät seinällä roikkuvaan lamppuun. Taas yksi kynttilänjalka on irronnut siitä ja makaa lattialla. Eraronin polttokuolema ja yleinen epäjärjestys ovat vetäneet väen huomion pois pahaenteisestä lampusta.

Huone...vuode. Miksi minä olen vuoteessa? Ja miksi vuode pyörii? Onpas outo olo, ehkä lähden kohta lentoon..." Hilla yrittää epätoivoisesti järjestellä sekavina poukkoilevia ajatuksiaan. Kesken kaiken hän kumartuu vuoteen laidan yli oksentaa, tai yrittää oksentaa mutta mitään ei tule ulos. Joku on tuonut vuoteen vierelle ämpärin varmuuden vuoksi.

"Pitäisiköhän lähteä poimimaan omenoita..äiti suuttuu jos omenat mädäntyvät puihin. Niistä ei silloin saa hyvää h...hil...hilloa." Sanan loppuun mennessä Hilla on jo täydessä unessa.

Elén on popsinut ison lautasellisen rasvaista sisälmyskeittoa, jossa uiskenteli myös mehukkaita, tosin hiemän härskiintyneitä silavakimpaleita. Tämän jälkeen hän tunsi olonsa niin virkeäksi, että hauskutti majatalon väkeä kävelemällä käsillään portaita ylös huoneeseensa. Siellä hän jumppasi vielä reippaasti puolisen tuntia lauleskellen samalla vanhoja Taikapeilin hittikappaleita.

<i>Kummallista, miten kaikesta huolimatta tunnen oloni niin reippaaksi. Hyvä ruoka ja pikarillinen viiniä silloin tällöin pitää haltian kunnossa.</i>

Rehkittyään itsensä hikeen Elén peseytyy ja pukeutuu. Koska salissa on lentänyt runsaasti roiskeita (ja saattaa lentää vieläkin), hän kietaisee lehdenvihreän mekkonsa päälle myös rouva Ompun lahjoittaman pitkän esiliinan. Se on ilmeisesti hobittien työtä, sillä siihen on huolellisesti kirjottu monenvärisillä langoilla hevosella ratsastava hobitti, joka heiluttaa puunuijaa. Ratsastajan jaloissa on päätön örkin ruumis ja nuijan vieressä irtonainen örkinpää. Taustalle on kuvattu hurraavia hobitteja pitkävartiset viirit käsissään; heidän yläpuolellaan on nauha, jossa on teksti <i>Swing away, Bandobras!</i>

Lopuksi hän sitaisee otsalleen kullanruskean liinan: hiukset ovat ilahduttavasti kasvaneet, mutta törröttävät vielä joka suuntaan. <i>Tänään on päästävä perille hobiteista ja kääpiöistä. Onko heidän joukossaan pahuuden palvelijoita? Minä en millään voi uskoa mestari Dourghia murhaajaksi. Hänen toverinsa, oliko Poppo vai Toppo nimeltään, sen sijaan on oudon hiljainen. Eikä häntä ole juuri näkynytkään.</i>

Elén laskeutuu alas saliin ja avaa oven. Makea oksennuksen löyhkä iskee vasten hänen kasvojaan. <i>Tupahan lemuaa kuin örkin suolet. On tämä paikka!</i>

Haltia etsii katseellaan Dourghia. <i>Mitä hänellä mahtaa olla sanottavana?</i>

Minulla ei ole enää lainkaan niin huono olo, on Dourghin ensimmäinen ajatus hänen havahtuessaan. Huomatessaan mistä havahtuu, kääpiön mieliala laskee hieman. Hän kuitenkin kapuaa pystyyn urhoollisesti ja hiipii pesutupaan siistimään itseään.

Saliin palatessaan Dourgh kuulee Teilon ja Elénin puheet. "Minä Mordorin vallassa? Tuo nyt alkaa mennä naurettavaksi. Kaikkea sitä näkee, haiseva hobitti alkaa syytellä kääpiötä liitosta pahuuden kanssa! Ja mistäköhän sinä tuon keksit? Varmaan siitä, että se rasittavan sotahullu haltia tapettiin viime yönä. Piruparka, ei saanut elää ja viisastua. Toisaalta, tuskin haltioiden loputtomat elinvuodetkaan olisivat häntä opettamaan riittäneet." Dourghin purkaus on osittain aitoa ärtymystä, osittain päänsäryn aiheuttamaa kiukkua.

Elén nousee seisomaan ja katsoo pitkään sekä Teiloa että Dourghia.

"Minusta tuntuu siltä", hän aloittaa hitaasti, kuin sanojaan punniten, "että jompi kumpi teistä tosiaan on Mustan Ruhtinaan palveluksessa. Jos Teilo on viaton, hänen syytöstään täytyy pitää hyvin painavana. Mutta jos hän kuuluu Pimeyden kätyreihin, miksi hän syyttäisi rikoskumppaniaan? Ei, siinä tapauksessa hän vain pelaa hyvin vaarallista peliä. Niinpä uskoisin, että toinen teistä voi hyvinkin olla valekaavussa kulkeva rikollinen, mutta en usko Pimeydenkään uskaltautuvan niin suureen leikkiin, että te molemmat palvelisitte sitä ja yrittäisitte sekoittaa ajatuksemme.

Haluaisin kuulla hieman enemmän teistä ja teidän pyrkimyksistänne. Siitä, mitä te tiedätte näistä omituisista tapahtumista. Esimerkiksi tuo pahan onnen kattokruunu: kertokaa vielä kerran mielipiteenne sen käyttäytymisen syistä. Ehkä puheenne paljastaa todellisen olemuksenne. Samoin haluaisin kuulla, mitä mieltä olette vielä kummallisemmasta näystä - joka on ollut silmiemme edessä jo monta kertaa, mutta ihmeekseni kukaan ei ole siitä maininnut mitään. Sormukset! Kun Eraronin hröa jätti kuorensa, ilmestyi sormuksia, jotka katosivat saman tien. Ja niin kävi myös Aieloron kuollessa! Ja eikö kirotun Halrusin sormessakin nähty sormus hänen viimeisen päivänsä aamuna? Mitä te niistä sanotte? Kertokaa, olkaa niin hyvät, sillä minusta tuntuu, että ne ovat tässä asiassa hyvin tärkeitä. Jos ette halua puhua julkisesti kaikkien kuullen, kuiskatkaa edes korvaani. Minä en totisesti halua olla mukana syyttömien teloittamisessa, ja siksi haluan varmistua asiastani ennen kuin annan ääntäni kenenkään puolesta."

Elén istuutuu pitkän puheensa jälkeen posket punoittaen. Mitä minulla on taskussani? Ajatus pulpahtaa jostakin hänen mieleensä. Voi, kunpa olisin oikeassa aavistuksineni. Kunpa tässä hullujenhuoneessa olisi edes yksi ystävä nyt. Kaipaan niin Eraronia, kävin hänen kanssaan monta syvällistä keskustelua ja me ymmärsimme toisiamme. Meillä oli sentään jotakin yhteistä...

"Sormuksia en minä käytä, enkä taikasormuksista, joita tuollaiset katoilevat sormukset selvästi ova, tiedä tuon taivaallista. Taikasormusten teko kuulostaa kyllä minusta paljon enemmän haltioiden tai kääpiöiden alalta. Minä pyrin pitämään näppini erossa siinä Isojen Ihmisten kuin muittenkin ongelmista enkä toivo mitään niin hartaasti kuin pääsyä pois tästä surmanloukosta takaisin Kontuun, enkä sieltä lähtisi enää koskaan yhtään minnekään!" Teilo sanoo.

"Minä näin unta viime yönä jossa neljä kissaa istui tulen ympärillä ja sitten ne muuttuivat! Yksi jäi pieneksi, yksi lyhyeksi mutta tanakaksi ja kaksi kasvoi isoiksi, toinen hoikaksi toinen harteikkaaksi. Selvästi hobitiksi, kääpiöksi, ihmiseksi ja haltiaksi! Itse olin aluksi yllättynyt Dourghin raivoisasta reaktiosta, mutta niin jo minun ukkovainajani Kalpo sanoikin: Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa! Sormukset, ja etenkin taikasormukset ovat haltioiden ja kääpiöiden alaa, ja mahdollisesti paha haltia ja paha kääpiö ovat niiden takana. Bingo, joka kauhukseni paljastui Mordorin kätyriksi, ja Dourgh taiten kokosivat tuon lampun joka selvästi liittyy murhiin, senhän kaikki näkee. Joten

++Dourgh/Douv

"

Adarwen pyyhkäisee pölyt käsistään ja laskee ne topakasti lanteilleen.
"Väki alkaakin jo olla tolpillaan. Hyvä hyvä. Dourghkin on jo pystyssä. Äänestyksenkin olette jo ehtineet aloittaa. Tänään toivottavasti ei mene enään äänestys ohi. Dementia yrittää kovasti vaivata. En minä semmoisille voi periksi antaa. Eihäs tästä elämästä sitten mitään tulisi. Noniin. Kukas parka joutui eilen epäsuosioon? Herra Bingo näyttää puuttuvan. Hyvä vaiko paha? En ikäväkseni ollut eilen siinä kunnossa, että olisin itse kuullut. Tyttöstänikään en ole nähnyt. Mitä hänelle tapahtui?" Adarwen kyselee. Muistikuva lipuu vanhuksen silmien ohi ja hän huokaisee raskaasti, "Tyttö raukka. Joutua sillä tavoin murhatuksi. Hän muistutti aivan äitiään. Molempien kohtalo kävi aikaisin. Vanha Adarwen vain jatkaa eteenpäin. Kohta se taitaa olla jo minunkin aikani. Ikä se jo painaa."
Adarwen hiljenee huokaisten ja katselee nuoria haikea hymy huulillaan. Kirkkaat silmät ovat sumenneet kyynelistä ja muutama valuu alas poskea. Adarwen pyyhkäisee ne pois ja ryhdistäytyy, "Aivan. Oliko Bingo-herra hyvän eli pahan palveluksessa?"

"Kauhukseni havaitsin Bingon kuollessa että hän oli pahan palveluksessa. Hän oli hyvä, joskin tyhjäpäinen poika vuosia sitten kun hän minunkin talossani oli ruotina. Jostain hän oli saanut itseensä sellaisen luurankokissan ja se hänestä loikkasi silloin kun hänet hirtettiin. En voinut kuvitellakaan että hobitti voisi ryhtyä Mordorin palveliaksi, mutta niin se vaan oli Bingo langennut. Ajatella että minäkin pidin kyytä niin lähellä itseäni." Teilo kertoo mummelille surullisena.

Pagba sanoi:

IV PÄIVÄ LYNKATTU TIX PAHIS

Click to expand...

"Se, että hobitit eivät yleensä sormuksista tai muista taikakaluista, tai edes lampuistakaan, mitään ymmärrä, ei tarkoita että tietoa omaavat olisivat pahuuden puolella. Ettei unesi olisi vain Voivalvatin pilaantuneen oluen vikaa? Vaan itsepähän äänesi seuraukset kärsit."

Dourgh on yllättynyt varmuudesta, jolla Teilo syytöksensä esitti. Hiukan surullisen näköisenä hän kääntyy Elénin puoleen.

"Tarinat kertovat kaikenlaista, taikasormuksistakin. Tarinat kertovat niitä olleen niin kääpiöillä kuin haltioillakin, tiedä häntä. Meidän klaanin kenelläkään ei sormuksia ole näkynyt. Eihän aarteita nyt näkyvillä kannata pitää, kell' kulta on se kullan kätkeköön. Kääpiö sormus sormessa on melkein yhtä kummallinen ajatus kuin kääpiö haltian toverina, anteeksi vaan. Semmoisen kun näen, niin syön partani. Viattomien kuolemien yhteydessä olleet kummat sormusnäyt osoittavat kuitenkin selkeästi, että pahuus on jotenkin oikein mieltynyt niihin kapistuksiin."

"Koska en halua ottaa riskiä, että Teilo olisikin vain hölmö, eikä nurkkaan ajettu ja epätoivoinen Mordorin palvelija, en vielä suuntaa ääntäni suuntaan tai toiseen."