Puhelinmyyjät

Meille ei tule myyntipuheluita kuin enintään kerran muutamassa kuussa. Aiemmin niitä tuli lähes päivittäin, mutta sitten isäni teki ilmoituksen jollakin nettisivustolla, jonka osoitetta hän ei enää itsekään muista (pahoittelen), että meille ei saa markkinointimielessä enää soittaa. Loppui häiriköinti kuin seinään.

Tutkimushaastattelijoita pitää kohdella kiltisti. Minäkin olen ollut sellainen. No, tietysti puhelinmyyjillekin kannattaa olla kohtelias, tuskinpa he ihan kiusallaan soittavat. Tarkoitan vain, että haastattelijalle riittää kun annat hänelle kymmenisen minuuttia aikaasi. Sinä et siinä häviä mitään, saatpahan hyvän mielen kun olet tehnyt haastattelijan onnelliseksi. Pahinta siinä hommassa on, kun haastatteluja ei millään irtoa mutta silti on soitettava ja soitettava...

Muuten, jos haluaa välttää haastattelijoita, se on helppoa: 1)älä ilmoita numeroasi millekään yritykselle jonka asiakas olet, älä ainakaan pankille tai vakuutusyhtiölle ja 2)älä laita numeroasi puhelinluetteloon. Pitäisi onnistua.

Noh.. yksi erittäin huono kokemus tuli tässä vähän aikaa sitten. en muista enää mitä lehteä kyseinen henkilö myi, mutta hän oli kehittänyt törkeän valheen että olen voittanut jostain kilpailusta 40 euroa ja saan sillä tilata lehden. Sitten hän väittä että lehti maksaa vuodeksi 84 euroa vaikka oikea hinta oli 44 euroa.. Ai ai ai.. Kyllä siitä sitten piti tehdä valitus ja kaikkea. niin ja haukkua myyjä tietysti.. No ei.. Sitä en tehnyt kuin itsekseni. Niin tietysti ja yksi numero sitä lehteä tulikin mutta sitä ei tarvinnut maksaa sitten kuitenkaan. Hyvä niin. muuten olisin tosiaan räjähtänyt.

Ja kerran jotain jääkiekkoa myi joku varmaankin jotenkin puhevammainen mies jonka puheesta sai siis juuri ja juuri sen verran tolkkua että jääkiekko lehteä myi. Huooh.. Sitä sai kuunnella ainakin viisi minuuttia ennen kuin ymmärsin hölkästäkään.

Ja meillä pitäisi myös olla sellainen kielto että ei saa myydä mitään puhelimen kautta, mutta kyllä sitä vaan soitellaan niin.. Se on varsin ärsyttävää. Ja sanon vaan että puhelinmyyjäksi en rupeaisi. Anteeksi heille joista se on hyvä ammatti jne.. :roll:

Periaatteessa minulla ei ole mitään puhelinmyyjiä vastaan, minäkin ymmärrän heidän tekevän vain työtään. Mutta millä tavalla, siitä voidaan olla montaa mieltä. Se hirvittävä puheen ryöppy, joka ensimmäisenä sieltä luurin toisesta päästä tulee... Siihen ei mihinkään väliin oikein ehdi sanoa, ettei juuri nyt ole kiinnostunut kyseisestä tuotteesta, olkoon tarjous vaikka kuinka edullinen. Kun esittelypuhe jatkuu "innostuneen" kuuloisesti aina vain kauemmin ja kauemmin, niin alkaa todella katua vastanneensa koko puheluun. Juuri se ylituttavallisuus (ja toisinaan taas se teitittely) pistää niin vihaksi. Asia tulisi hoitaa niin, että "Hei, olen Nönnönnöö sieltä ja sieltä, meillä olisi hyvä tarjous siitä ja siitä lehdestä. Oletteko kiinnostunut?" Siihen vain että "Kiitos mutta ei kiitos" johon Nönnönnöö ymmärtävästi että "Selvä, kuulemiin".

Tosin eihän sitä voi aina olettaa, että mahdollinen asiakas edes tuntee koko lehteä, mutta se tyrkyttäminen tekee siitä todella vastenmielistä. Yritetään saada joku ostamaan tuotetta, jonka olemassaolosta hän ei tiedä, saati sitä tarvitsevansa. Minusta lehtimyynti puhelimitse on hyväksyttävä vain siinä tapauksessa, että kyse on juuri päättymässä olevan tilauksen uusimisesta.

Olen kerran tilannut lehden puhelinmyyjältä, silloinkin tietäen etukäteen lehdestä, jota pidän muutenkin erinomaisena, ollen aikasemmin sen tilaaja. Tarjous oli sen verran hyvä, että tartuin siihen. Itse myyjä oli tosin kyllä niin ärsyttävä, että oli hyvin lähellä etten lyönyt luuria korvaan.

Asian vierestä: Se vuosi tai pari sitten telkkarissa pyörinyt mainos, jossa muistaakseni jotain matkapuhelinliittymää mainostettiin sillä, että myös vastaanotetuista puheluista sai keston perusteella Plussa-pisteitä: Mies tulee (töistä?) kotiin väsyneen oloisena, ja puhelin soi. "Hei. Olisiko Teillä hetki aikaa?" johon mies, että "Tottakai!", jättää puhelimen auki sohvapöydälle ja ryhtyy lukemaan lehteä sohvalla maaten (tai jotain sinnepäin). Se oli hauska.

Mua kiusaa hesarin puhelinmyyjät.

Se on ongelmallista, koska mä oikeesti tykkään lukea hesaria, ja mä tilailenkin niiden tarjouksia aina kun on ylimäärästä rahaa, mut opintotuki ei riitä kestotilaukseen. Sillon, kun tilaus ei oo menossa, myyjät soittelee vähintään kuukauden välein iltasin harhauttavista numeroista.

Eipä sillä, onhan se toisaalta kätevääkin. Mun ei oo tarvinnu kertaakaan itte ottaa hesariin päin yhteyttä, kun oon halunnu tilata 8) .

Eräs puhelinmyyjä sai kaupiteltua mulle Aku Ankankin. Senkin mä olisin tosin tilannu muutenkin. Sainpahan Juhlakirjan kaupan päälle.

Yleisesti mä inhoan puhelinmarkkinointia, mut mä tunnen kuitenkin sen verran sympatiaa niitä myyjiä kohtaan, et yritän aina ihan kohteliaasti tehdä selväks, ettei kiinnosta. Aika helpostihan ne lopulta uskoo.

Nilath sanoi:

Ja sanon vaan että puhelinmyyjäksi en rupeaisi. Anteeksi heille joista se on hyvä ammatti jne.. :roll:

Click to expand...

En usko että kukaan puhelinmyyntiä varsinaisesti ammatiksi nimittäisi. Puhelinmyyntiduunia tehdään lähinnä silloin, kun rahaa tarvitsee ja muita paikkoja ei ole järin hyvin saatavilla. Puhelinmyynti on väliaikaisratkaisu, jota hyödyntää lähinnä työttömät sekä opiskelijat ja kesätyöläiset, jotka eivät muuta paikkaa saa.

Vanhempieni luona asuessani tulin kerran sanoneeksi puhelimessa, ettei talon haltia ole kotona. Eipä tuo siellä luurin toisessa päässä oikein käsittänyt mitä tarkoitin. Olin aikaisemmin kuullut isukin käyttävän tuota haltia (haltija-sanaa) ja siitä otin mallia. Sainpahan siltä hetkeksi jauhot suuhun, että kokeilkaapa.

Olen ihan hyvä puhelinmyyjä.
Aluksi tosin olin maailman huonoin:
En osannut puhua puhelimessa luonnollisesti.
Yhä edelleen kyllä menee naamakontaktissa parhaiten.
Puhelinmyynti on ikävää työtä.
Useimmat ihmiset ovat todella epäkohteliaita henkilölle,
jonka ainoa töissäolomotiivi on se,
että saa vuokransa maksettua.
Ja hädin tuskin onnistuu siinä.
Työ kun on provikkapalkkaista,
olen puhelinmyynyt jopa ilman takuupalkkaa.
Eli saan tasan sen verran rahaa,kun teen kauppoja.
Moni puhelinmyyntityöpaikka on muutenkin epämiellyttävä työympäristönä:
Työntekijää ei kunnioiteta,
ja vaikka palkka tulee tuloksen mukaan,
niin silti vaaditaan aivan uskomattomia tuloksia.
Pahin puhelinmyyntipaikka jonka tiedän oli seuraava:
Bluegrassbändini (kasassa 2 kuukautta) basisti
(joka muutti rovaniemelle opiskelemaan) oli töissä kyseisessä puhelinmyyntijopissa kauppaamassa lehtiä.
Paikka oli Hämeenlinna.
Palkka oli ihan hyvä ja työajat ihan miellyttävät,
mutta työhön kuului yksi ikävä seikka:
Kun tulit aamulla töihin,
soitit myyntisoittoja seisaaltasi,
kunnes olit tehnyt päivän ensimmäisen kaupan.
Sitten vasta sait istua.

Toinen,ihan kiva kertomus on helsinkiläisestä firmasta:
kun teki kaupan,sai vetää pakasta pelikortin.
Perjantai-iltana ne kortit sai järjestää pokerikädeksi.
Pokerikierroksen voittaja sai 100€ bonuksen.
En tiedä,
että kukaan olisi valittanut asiasta...

En tiedä mistä puhelinmyyjät ja muut kyselyjen je vastaavien tekijät ovat nyt yhtäkkiä saaneet numeroni mutta nyt pienen ajan sisällä minulle on soitettu vähän sieltä sun täältä ja kaupiteltu kaiken laista tavaraa. Kyllä he todellakin osaavat hommansa!! tänään viimeksi joku soitti ja sanoi että koska olin viimekesänä osallistunut johonkin asiakaspalaute kyselyyn niin saan nyt palkinnoksi n. 60e arvoisen "lahjakortin" ja sen saa käyttää muutamien lehtien tilaamiseen ja hän selitti kaikenlaisia siitä miten saan lahjaksi lehden lyhyen tilauksen jne.. kun hän oli aikansa selittänyt sitä että saan tämän lahjaksi ja pyysi minua valitsemaan jonkun näistä lehdistä (mikään niistä ei kiinostanut minua yhtään) niin sitten hän vasta sanoi että itseasiassa se maksaa 40e. sinänsä aika ovelaa. Tai niin. Ehkä olen vain tyhmä mutta minun mielestäni se ei ole lahja jos siitä pitää maksaa..

Minulle on soittanut varmasti sama ihminen kaksi kertaa viime viikkoina, sanoo minun osallistuneen juuri tuollaiseen asiakaspalautteeseen. Olen kyllä melko varma etten ole osallistunut.

Nyt minulla on ainakin hyvä syy olla tilaamatta: "Tilaan jo Kodin Kuvalehteä, eikä minulla ole varaa tilata toista lehteä."

Minulle ei ole onneksi puhelinmyyjät aikoihin soitelleet, joskus syksyllä viimeksi. Ärsyttävintä on silloin kun soittaja sotkee minut ja äitini. Meillä on sama etunimi, ja vaikka äiti käyttääkin toista nimeään, tulee hänelle postia myös ensimmäisellä nimellä. Sitten kun puhelinmyyjä soitta minulle ja aloittaa puheensa tyyliin "Teille kun on aikaisemmin tullut Suuri käsityölehti / Kodinkuvalehti, niin nyt meillä olisi loistava tarjous..." tekee mieli sanoa että olin ehkä 10 v. kun nuo lehdet meille tuli. (Näitä erehdyksiä ei tosin ole enää sattunut muutamaan vuoteen) En todellakaan usko, että itse voisin puhelinmyyjäksi ryhtyä, mutta yritän parhaani mukaan olla kohtelias niille, jotka minulle sattuvat soittamaan. Eipä ole ainakaan vielä suurempia ongelmia tullut, yleensä pari eitä riittää.

...

Äitini aina valittaa puhelinmyyjistä, eikä siksi lähes koskaan vastaa, ojs soittajana on tuntematon numero. Minua taas harmittaa, kun minulle ei ikinä soita yksikään puhelinmyyjä, sillä olisi niin mukavaa hihkaista luuriin:
"Niin, mutta arvaa mitä mulla on suussa? MUSTIKKA!"

Osa puhelinmyyjistä/gallupintekijöistä on ihan asiallisia, ei tyrkytä mitään, mutta tekopyhät: "Soitinko pahaan aikaan-myyjät" alkaa ärsyttää aika äkkiä. Ja sitten on ne, jotka ei lopeta kauppaamista, ei sitten millään...

Pari osuvaa lausahdusta puhelinmyyjälle, joka ottaa päähän:
"Mitä sinulla on päälläsi?"
"Kuka mie oon kun mie oon kerran vuodessa savupiipus? JOULUPUKKI!"
"Saanko laulaa sulle?"

Ystäväni on nyt kesätöissä puhelinmyyjänä. Ihan positiivista välillä ajatella, että eivät ne puhelinmyyjät niin kamalia ole, ihan normaaleja ihmisiä. Välillä ne kyllä ärsyttävät. Varsinkin kun sanoo ei, niin siltä tuputtvat kaikellaisia lehtiä. Joskus olen tilannut pari lehteä puhelinmyyjiltä, mutta en muuta.
Nykyisin töksäytän jotain nasevaa vaikka, että perunat kiehuu yli jos en nyt lopeta.
Eniten ärsyttävät ne adressikysilijä ihmiset. Ainakin kun kysytään, että onko taloudessa 15-20 vuotiaita, niin aina vastaan ei ja niin helposti pääsee niistä eroon.

Voi puhelimyyjä parat, mitä joutuvat kokemaan.

No niin, minä olen huomenna menossa työhaastatteluun puhelinmyyjän paikasta. Aikaisemmin ajattelin, etten ikinä ryhtyisi puhelinmyyjäksi (ja enhän minä viellä olekkaan ) mutta pakkohan se on jostain rahaa saatava. Ja tämä nyt vaikutti ihan mukavalta paikalta. Ei nimittäin tarvitse myydä lehtiä tai muuta yksityisihmisille vaan yrityksille myydään jotain. Tuollaisen lehtimyyntiin en kyllä välttämättä lähtisi.. Se kun on jo tarpeeksi ärsyttävää kun kotiin soittaa joku, niin saati sitten että itse olisi se joka soittelee ja häiriköi ihmisiä.

Mutta, mutta itse en aina kovinkaan ystävällisesti suhtaudu jos minulle soitetaan ja ruvetaan lehteä myymään. (Hassua muuten että minulle yleensäkään soitellaan, enhän minä edes ole täysi-ikäinen) Yleensä kuitenkin pyrin heille ihan ystävällisesti sanomaan, että ei kiitos, en tilaa nyt mitään tai että valitettavasti olen alaikäinen. Sitten taas kun on huono päivä, ei sitä silloin muista, että työtäänhän hekin vain tekevät.

Hauskinta mitä minulle on vastattu on:
"Mutta minähän olen kuuromykkä,joten en näe lukea sitä Teidän lehteänne!"
Repesin.
Vaikka se on ote yhdestä netissä laajalle levinneestä kokoelmasta.
On se silti vaan niin absurdi.

Itse tykkään enemmän siitä
"Anteeksi väärä numero"->ihmiset ovat tottuneet vastaamaan lauseeseen konemaisesti "ei se mitään" ja mahdollisesti jopa sammuttamaan numeron.
Ei kyllä toimi kuin harvoin,voinen sanoa.
Tilaan Nuoret Vastaan Huumeita(ENO)-lehteä.
Tietysti uusian aina kun puhelinmyyjä soittaa ja kysyy uusitaanko.
(Ah,mainostukseksi taitaa mennä.)

Minusta puhelinmyyjät ovat huvittavia tai sitten vain ne omituisimmat soittelevat minulle.

Useamman kerran he ovat kyselleet minulta onko äiti kotona. Ikäähän minulla on jo 24 vuotta, enkä ole aikoihin asunut vanhempieni luona. Vastauksia tähän kysymykseen on ollut: En tiedä soita ja kysy. Minkä ikäiseksi minua oikein luulet? Olen tässä juuri yliopistolla en voi tietää.. Tämän jälkeen myyjä innostui kauppaamaan minulle cosmopolittania, joka minua ei voinut vähempää kiinnostaa. Vihdoin kun sain mielipiteeni läpi fiksu myyjä kysyi: "No mitä mieltä äiti sitten on tästä lehdestä?" Luulempa ettei äitinikään olisi sitä tilannut :wink:

Kertaalleen eräs myyjä soitti minulle pari kertaa peräjälkeen. Aloitti jo toistamiseen myyntipuheensa, mutta sain sentään väliin sanottua että me juteltiin juuri äskön

Olen aina kuvitellut kaikkien suhtautuvan puhelinmyyjiin todella negatiivisesti, mutta ei tilanne aivan sellainen taida olla. Onneksi. Mä nimittäin itse menen piakkoin kesätöihin puhelinmyyjäksi. Kyseessä on kyllä hyväntekeväisyysjärjestö, joten ei tarvitse ruveta mitään häpeämään tms. Toisaalta puhelinmyyjä on ammatti siinä missä muutkin, joten olisihan se häpeäminen ihan turhaa... Sitä jotenkin vain automaattisesti asennoituu sen mukaan, mitä valtaosa ajattelee. Pöh. Typerää sellainen.

/muoks.. No niin eka päivä takana töissä... Yksi toivomus mulle ainakin tulee heti mieleen. Älkää hyvät ihmiset antako puhelinmyyjän selittää myyntipuhettaan kokonaan ennen kuin vasta toteatte tylysti "en osta mitään". Samalla kuulee, että ihminen ei ollut alunperinkään kiinnostunut. Eri asia on, jos ei anneta puheenvuoroa asiakkaalle missään vaiheessa. 10 peräkkäistä turhaa puhetta rupeaa ottamaan jo päähän jossain vaiheessa..

Jos haluatte estää puhelinmyynnin kokonaan, niin soittakaa tähän numeroon: 060 093 404. Numerossa vastataan tietääkseni ihan normaalien virastojen aukioloaikojen mukaan.
Kun esto on kytketty, se on voimassa muistaakseni 2-3 vuotta, jonka jälkeen se on kytkettävä uudelleen.
Oman kännykän numeron poistaminen myyntilistalta onnistuu heti, mutta jos kotonanne on lankapuhelin, ja samassa taloudessa asuu usea täysi-ikäinen ihminen, eston kytkeminen on hiukan hankalampaa. Nimittäin kaikkien siinä 'numerossa' asivien täytyy käydä henkilökohtaisesti siinä puhelimessa ilmoittamassa haluavansa estää puh.myynnin. Ei voisi vaikeammaksi mennä. Voi näitä byrokratian koukeroita. :roll:

Minusta puhelinmyyjät ovat kivoja. Heitä on aina mukava juttuttaa (sulla on todella seksikäs ääni, mitä sulla on päälle, jne. ). Tylysti kyllä kommenttini aina huomiotta jättävät .

Minä inhoan puhelinmyyjiä, ja varsinkin hymyileviä sellaisia, jotka aloittavat puhelun aurinkoisella äänellä: "Hei, täällä on se ja se. Nyt sinulla on käynyt uskomaton lykky..." ja sitä rataa. Mutta oikeastaan, kun ajattelee, niin ei se ole ollenkaan heidän syynsä. Useimmiten puheet on kirjoitettu etukäteen ja on annettu tarkat ohjeet siitä kuinka asiakkaalle pitää puhua, ja siitä poikkeaminen voi johtaa onnettomuuteen. Vähän sama juttu kuin MacDonaldsin myyjien kiusaamisessa; hekin ovat vain opiskelijoita tahi muita epätoivoisia, joilla ei ole rahaa, eikä ole heidän vikansa että työnantaja myy roskaa (riippuu tietysti mielipiteestä), ja kun ne duunit ovat oikeastaan ainoat, joita opiskelijat saavat ilman erillistä pitkää koulutusta. Ja rahaahan sekin.
Joten oikeastaan suurempaa kiusaa vihatulle firmalle ja sen tuotteille tekee ostamatta jättäminen, ei niinkään myyjien haukkuminen. Sen takia vastaan yleensä mahdollisimman ystävällisesti, jos puhelinmyyjä soittaa, ja kieltäydyn kohteliaasti. Eipä tule ainakaan ahdistettu olo myyjä-paralle.

Mutta VOIHAN niitä tietysti kiusatakin. Yksi keino on yrittää itse myydä niille jotain ennen kuin myyntipuhe ehtii kunnolla alkaa, ja toinen on ehdottaa treffejä (varsinkin mikäli myyjä on samaa sukupuolta). Sitten on tietysti kaikki "keskeytitte uhrausriittimme"-jutut sun muut. Mutta ei silti alennuta näihin. :wink:

Minulla oli kerran lystiä kun yksi täti soitteli ja tiedusteli onko taloudessamme 9-60 vuotiasta naista. Minä vastasin konemaisesti ettei ole. Toisessa päässä oli vähän aikaa hiljaista ja sitten täti toisti ikähaarukan kuulostaen epäuskoiselta. Pahoittelin ja kerroin, että kaikki sen ikäiset ovat juuri nyt toisaalla. Kun täti kolmatta kertaa kävi toistamaan haluamaansa ikäryhmää, suljin luurin.
Vaikka olen itse toiminut lyhyen aikaa puhelinmyyjänä, en silti oikein voi tuntea kovin syvää sympatiaa heitä kohtaan. Lähinnä moinen joukko saa pinnan kiristymään. Itse jouduin lopettamaan myyntihommat lähinnä koska homma ei sattunut mitenkään omaan luonteeseeni. Minusta tuntui pahalta häiritä ihmisiä ja jätin pian ylityrkyttämisen pois, se kun ei sopinut omaan tyyliin. Kauppoja sain kohtalaisesti aikaan, tosin pomo valitti kun tein tahallani alkuun heti pakotien: selitin asian lyhyesti ja ennen pitkää myyntipuhetta kysyin suoraan, kiinnostiko asiakasta kuulla yhtään lisää. Aika usein ihmiset vaikuttivat aika helpottuneilta ja aggressiivisuus laski melkoisesti.