Puhelinmyyjät

Heh, mikä aihe!
Ei yleensä tuntuisi huvittavalta, mutta veljeni päätti juuri lopettaa ilmaisjakelulehtien jakamisen ja siirtyä "rahakkaampaan" hommaan, eli puhelinmyyjäksi tuossa hieman ennen joulua. Onneton kun kuvittelee voivansa tienata sillä, ja vieläpä vasta avatussa firmassa.

Puhelinmyyjät olivat kieltämättä joskus mielestäni varsin ärsyttäviä, sillä satuin olemaan meillä se puhelimeen ensimmäisenä vastaava tyyppi. Piti sitten jatkuvasti huudella vanhemmille, että josko tulisivat puhelimeen, vaikka tiesin etteivät heitä mitkään Napero tai Muksu -lehdet kiinnostaneet. Minä kun olen nuorimmainen. :wink: Joku oli kerran niinkin "fiksu" tapaus, että yritti jatkaa myymistä, vaikka olin jo sanonut olevani alaikäinen. Kaikenlaisia mömminkäisiä.

Toisaalta kaikki meille koskaan tilatut lehdet on hankittu puhelinmyyjien välityksellä. Niiltä saa parhaat mahdolliset tarjoukset. Nyt olen varsin tyytyväinen tilanteeseen. Soittoja ei juurikaan tule, eikä niitä lehtiä enempää kaivattaisikaan. Ei olla edes estoa hankittu! Vaikuttaisikohan lankapuhelimen käytöstä jättäminen mitenkään soittojen vähenemiseen?

Ei ne oo mulle soitellu... Jos nyt soittaa niin kuuntelen nätisti ja sanon ei kiitos. Kerran soitin niille takas kun en ehtinyt vastata puhelimeen. Ei oo sen jälkeen soitellu Siis soitin takaisin koska en tiennyt puhelun tulleen puhelinmyyjältä...

muoks, muoks.
Keskiviikkona soitti puhelinmyyjiä sitten oikein kaksin kappalein. Ensimmäinen soitti kun olin bussissa (luokkaretkellä). Oli hirveä melu ja en kuullut kunnolla mitään, myyjä puhui murteella ja en saannut selvää ja kun sanoin, omasta mielestäni ihan kiltisti että ei nyt kiinnosta hän vastasi "jaahas" ja löi luurin korvaan :O Epäilin sitä pilasoitoksi. Toisen kerran soitti nainen kun jonotin Tornadoon (luokkaretki oli Särkänniemessä) ja en taaskaan kuullut tarjouksesta mitään ja sanoin "mul on nyt vähän kiire, käviskö myöhemmin?". Myyjä lupas soittaa mutta ei oo tullu soittoa

Minulle tässä kesällä soitteli oikein ahkerasti eräs tietty puhelinmyyjä. Meni aika pahasti hermot siinä viidennentoista soiton kohdalla ----> lopulta olin vähän tympeä sille niin onneksi se lopetti. Vihaan puhelinmyyjiä jotka eivät usko eitä :yuck: .

Itse olen aina sen verran törkeä, että jos sieltä puhelimesta alkaa kuulumaan " Hei olen se ja se siitä ja siitä lehdestä, kiinnostaisiko sinua", niin lyön luurin korvaan, ei mun hermo kestä niitä kuunnella oikein

Oivoivoi. Vaikka viime kesäinen reilun kuukauden puhelinmyyntikokemus oli ikävintä työtä, mitä olen ikinä tehnyt, saatan joutua ainakin harkitsemaan uudelleen samaa, mikäli mitään muuta työtä ei löydy.

Löytyisipä edes siivouskohteita pyörämatkan päästä, tuhatkertaa mielekkäämpää työtä. Mutta rahaa pitäisi repiä jostain. Kokemuksesta voin sanoa, että on kivempaa myyjällekin, jos asiakas sanoo suoraan ei, niin ei menee aikaa hukkaan kummaltakaan.

Ja aiheeseen liittyen hupaisa anekdootti:

isä kulkee työmatkojaan nykyään joskus kimppakyydeillä. Seurueessa on 50-60-vuotiaita miehiä. Kerran oli puheenaiheena ollut puhelinmyyjät; miten raivostuttavia ne ovat ja mitkä ovat parhaimmat (=ilkeimmät) tavat vastata kieltävästi tarjouksiin. Isä oli ollut hetken hiljaa. "Niin, se meidänkin tyttö oli viime kesänä puhelinmyyjänä. Oli joinain iltoina aika allapäin tullut töistä kotiin." Kuulemma keskustelu oli hiljennyt ja aihe vaihtunut

Lehtimyyjät soittavat meille aika usein ja olen heti ilmoittanut, jos/kun lehti ei kiinnosta (vaikka olisi kuinka hyvä tarjous). Myyjät eivät yleensä ole muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ryhtyneet väittelemään asiasta. Meillä on vielä lankapuhelin ja siihen on tietenkin helppo soittaa, kun numero löytyy luettelosta. Myös omaan ja työkännykkäni soitetaan aika usein. Olen nekin soitot lopettanut ilmoittamalla mahdollisimman lyhyesti ja kohteliaasti: "Ei kiitos."

Kymmenkunta vuotta sitten olin menettää malttini yhden kirjakauppiaan kanssa. Hän myi lapsille/nuorille tarkoitettua tietosanakirjasarjaa, jota en pitänyt tarpeellisena hankkia. Kirjakauppias intoutui sättimään minua aika pahasti, ja syytti lasteni laiminlyömisestä ja väitti, että lapset jäävät kehityksestä jälkeen, eivät pärjää koulussa ja heistä tulee korkeintaan jotain siivoojia, jos en osta kirjasarjaa. Suljin puhelimen ja olin todella vihainen. En voinut tehdä hänestä edes valitusta mihinkään, kun en enää puhelun päätyttyä muistanut miehen enkä firman nimeä.

Ennen puhelinmyynnin yleistymistä meillä kävi syksyisin monen vuoden ajan sama lehtikauppias. Hän oli erittäin kohtelias vanha herra ja hänellä oli mukanaan näytelehdet, joihin sai tutustua rauhassa. Hän ei myöskään tyrkyttänyt väkisin lehtitilausta, jos ei sillä kerralla halunnut tilata mitään.

Kuuntelin tuossa ajankulukseni yhtenä päivänä kännykkälittymän myyjää puhelimessa. Kun tarpeitani ei vastannut mikään puhepaketti tai sunnuntait ilmaiseksi-tarjous, koitti hän viimeisenä oljenkortena alennusta kavereille soittamisesta, jos heillä on tiettyjen kahden firman liittymiä. (Mistä sitä nykyään tietää mitä liittymiä tuttavapiirissä on, kun numero ei sitä kerro? Minä en ainakaan jaksa pitää kirjaa.) Kun en ollut tästäkään kovin vakuttunut, koitti (muuten varsin asiallinen myyjä) ehdottaa, että jos heidän liittymänsä avattuaan <i>antaisin kavereideni numerot hänelle</i> niin heillekin voitaisiin sitten tehdä tarjous.

Anteeksi nyt. Kai joku sitten on niin tyhmä, että saataa jopa tehdä niin, kun sitä kerran kannattaa kysyä.

Centaurea sanoi:

Kirjakauppias intoutui sättimään minua aika pahasti, ja syytti lasteni laiminlyömisestä ja väitti, että lapset jäävät kehityksestä jälkeen, eivät pärjää koulussa ja heistä tulee korkeintaan jotain siivoojia, jos en osta kirjasarjaa.

Click to expand...

Jos noin epäasiallisesta kommentista olisi mahdollista selvitä jäätymättä, olisi oikea vastaus tietenkin ollut: "mitähän sun äitis oikein teki, kun susta tuli puhelinmyyjä".

Muistan, kuinka viime koeviikolla kesken koelukupäiväunieni sain höpelön puhelun. Minulta siis vaadittiin korkeatasoisia vastauksia jonkin sortin gallupiin, mutta lausuntoni jäivät melko unenpöpperöisiksi. Enkä tietenkään osannut vastaheränneenä kieltäytyä.
Ei se loppujenlopuksi ollut niin paha. Nainen kikatti vastauksilleni ja toivotti hyvää päivänjatkoa. Puhelinmyyjille sanon heiheit heti ensikättelyssä. Liittymäni on mukavasti isäni nimissä, joten outoja puheluita satelee, huis.

Minä sorruin tänään puhelinostokseen. Kyseessä oli kyllä lehti jonka olisin saattanut tilata muutenkin ja halpaan hintaan mutta vähän nolottaa. Ja ärsyttää myyjä joka puhui ummet ja lammet siitä miten saan heidän kanta-asiakkaanaan (koskaan kuullutkaan) ilmaisen lahjan, puolen vuoden tilauksen eikä millään meinannut vastata kysymyksiini siitä mitä se tulee maksamaan, aivan kuin olisin loukannut heitä kysymyksilläni, hyvää hyvyyttäänhän he minulle lehtiä lahjoittelevat. Mutta lappeenrantalainen (oletettavasti, sieltä hän ainakin soitti) murre oli kyllä plussaa

Kovin usein nuo puhelinmyyjät mumisevat alun, joten joudun oitis kysymään, että "anteeksi kuka ja mistä?" Sitten tuleekin kiire keskeyttämään myyntipuheen alku, "ei kiitos, parempi ettet jatka". Mitäs mumisevat, muuten kieltäytyisin heti. Joudun kuitenkin ajoittain vastaamaan muihinkin vieraisiin puheluihin, esim. yhden yhdistyksen takia, joten pakkohan sitä on ensin saatava tietää onko jostain asiallisesta asiasta kyse.

Häiriötä myyjistä on kerrakseen, mutta se meni kyllä yli, kun ihan asiallisesti kieltäydyin, niin puhelinmyyjä lätkäisi samantien kiukkuisasti puhelimen korvaani. Joskus taas on ollut pakko itsekin katkaista puhelu tylysti, kun ei ole myyjä ottanut toistettua eitäni kuuleviin korviinsa vaan jatkanut papattamistaan.

En kyllä pystyisi itse puhelinmyyntiin lainkaan. Voisin suorastaan sanoa, että se on vastoin "vakaumustani", periaatteitani: en halua tuputtaa väkisin ihmisille mitään mitä he eivät halua.

Meille eivät ole soitelleet enää pitkään aikaan, mutta kun soittelivat, niin soittelivat sitten aina aamulla.
''Tunke se lehti kuule...!'', isoveljet vastasivat..
Itse olen yrittänyt olla kohtelias ja sanonut, anteeksi mutta en ole vielä täysi-ikäinen.

Mulla on tähn asti ollut välinpitämättömän negatiivinen suhtautuminen; ihan sama, kunhan eivät minulle soita.. Kerran muistan äitini tilanneen Aku Ankan koska se oli juuri loppunut. Aika usein kuulin soitoista tyyliin "No terve Pertsa! Meillä olis tässä just sulle tällainen erikoistarjous.."

Mutta nyt paras kaverini sai töitä puhelinmyynnissä kun ei oikein muutakaan vaihtoehtoa ollut, ja hänen kauttaan olen tajunnut kuinka ärsyttävää ja monimutkaista se voi olla. Suurin osa myyjistä on täysin asiallisia, epäasialliset pilaavat maineen. Markkinointikiellot ovat asia erikseen, mutta eihän se myyjän vika ole jos niihin joutuu soittamaan, he tuskin ovat asiasta tietoisia.

Äitini kertoi kerran erittäin töykeään sävyyn vastanneensa kun puhelinmyyjä soitti, jolloin myyjä oli sanonut tekevänsä vain työtään. Äitini pyysi anteeksi. Itse kyllä mieluummin vaikka keräisin roskia kuin olisin puhelinmyyjänä.

Olen ollut kolme päivää puhelinmyyjänä. Lopetin, koska moraalini ei kestänyt suoranaista valehtelua, joka kuului toimenkuvaan. Mielenterveys alkoi kärsiä hyvin pian. Mikä tahansa Suomessa laillisesti tarjolla oleva työ on parempaa.

Olen aikanani ollut puhelinhaastattelijana, ja se on ihan asiallista hommaa. Sen jälkeen olen itsekin vastannut haastattelijoille mielelläni. On ihan eri asia pyytää ihmiseltä kymmentä minuuttia hänen aikaansa kuin hyökätä hänen lompakkonsa tai luottokorttinsa kimppuun. Suurin ongelma työssä oli, että ihmisten suhtautuminen puhelintyöläisiin on myyjien takia todella epäluuloista. Ja kuinka ihmisten pitäisikään uskoa heti, kun haastattelija sanoo, ettei myy mitään? Niin myyjätkin usein sanovat, ja silti myyvät.

Olenpa itsekin joutunut puhelinmyyjien kiusattavaksi: kerran juuri yövuoron jälkeen ehdin nukahtaa noin tunniksi kun puhelin alkaa soimaan vieressä. Soiminen loppuu heti kun puhelin sai käteen (ja välimatkaa oli about puoli metriä). No jatkanpa uniani kaikessa rauhassa kunnes vartin päästä soi uudestaan. Taaskaan en ehdi vastata vaikka käytännössä kädessä puhelin ja samasta numerosta. Jo on kumma mietin ja jäin siihen hölmistyneenä istumaan kunnes puhelin taas soi. Tällä kerttaa ehdin jopa vastaamaan ja sitten se alkaa: 5 minuutin katkeamaton masentuneen kuuloinen pälätys ilamn ainuttakaan hengenvetoa siitä, kuinka uskollinen asiakas olen ollut ja kuinka etuoikeutettuna vain minulle tarjotaan 4kk ilmaiseksi (tietty jos maksan vain vaivaiset kahdeksan kk). Ja kun lopulta saan tokaistua etten todellakaan tilaa lehteä, niin sitten seuraava ja seuraava ja seuraava. Sanonpas tuohon että tulee jo tarpeeksi lehtiä. Mitä lehtiä, kysyy myyjä apaattisella äänellään. No oma alani lehtiä, lääkärilehtiä, kun lääketiedettä kerran opiskelen. Eli kauneus ja terveys-lehti tietysti. Eipä todellakaan, vaan oikeita alan lehtiä. Siis ehdottomastikin hyvä terveys, siitä meillä olisikin hyvä tarjous. Ja siihen lopetin puhelun.

Ei voi olla totta, idiootti! Kuinka kovasti pitää takoa kalloon ettei todellakaan halua tilata mitään? Ja vielä eräs hauska juttu: Olin tilannut vasta lehden ensimmäistä kertaa (en puhelinmyyjältä kuitenkaan!), mutta ennen kuin ensimmäinen lehti on edes kolahtanut postiluukusta, saan soiton puhelinmyyjältä. Puhelu alkaa: Koska olette olleet pitkäaikainen asiakkaamme tahdomme tarjota sinulle... Ja silloin repesin, ei ollut todellista! Pitkäaikainen asiakas todellakin.

Juu, mutta en luultavasti koskaan tule tilaamaan puhelinmyyjältä, kaikkia tilausehtoja kun ei tunnu saavan selville. Ja esimerkiksi irtonumeroiden tilaustarjouksissa on paremmat tilaajalahjatkin Puhelinmyynnin saisi lailla kieltää, huijausta alusta loppuun... Tulipahan vuodatus.

Yhden ainoan kerran olen vastannut johonkin puhelinmyyjä juttuun. Sekin oli isän pöytäouhelimessa. Melkein viisi minuuttia annoin myyjän kertoa kaikenlaista ja kuvailla "mahtavaa" lehteään. Sitten kun myyjä tiedusteli haluaisinko mahdollisesti tilata lehteä, sanoin nopeasti, että isä on navetalla ja minä olen alaikäinen. Kiitos ja kuulemiin!

Olinko ehkä liiankin ilkeä? Tiiä häntä.. :roll:

Tuskin olit. Veljeni nimittäin kertoi eräälle myyjälle äitimme kuolleen kun tiesi ettei äiti halua puhua puhelinmyyjien kanssa.

Jaamar sanoi:

Tuskin olit. Veljeni nimittäin kertoi eräälle myyjälle äitimme kuolleen kun tiesi ettei äiti halua puhua puhelinmyyjien kanssa.

Click to expand...

Kauheeta Jaamar! Hirvittävä veli sulla!

Haelvae sanoi:

Melkein viisi minuuttia annoin myyjän kertoa kaikenlaista ja kuvailla "mahtavaa" lehteään. Sitten kun myyjä tiedusteli haluaisinko mahdollisesti tilata lehteä, sanoin nopeasti, että isä on navetalla ja minä olen alaikäinen!

Olinko ehkä liiankin ilkeä? Tiiä häntä.. :roll:

Click to expand...

Tuo kuullostaa hiukan minun isältä! Se kuuntelee ja antaa selittää lehdestä, kyselee kaikkea kiintoisaa esittäen kiinnostunutta. Ja koko ajan sillä on se tietty häijy ilme kasvoilla. Sitten noin viidentoista minuutin kuluttua iskä sanoo: "Miksi sinä luulet että minä aikoisin ostaa yhtään mitään?"

Voi että se osaa olla inhottava. Työtähän ne ihmiset vaan tekee, ja se työ osaa olla aika ärsyttävää! (nimim. isosisko on puhelingallupin työntekijä ja hän vihaa sitä )

Oma isäni on vielä oudompi, mitä puhelinmyyjiin tulee: Hän alkaa tuttavallisesti jutella kaikesta muusta paitsi lehdestä, ja viäntää koko ajan savvoo
Esimerkkinä eräs puhelu jonka kuulin, se meni suunnilleen näin:

"No morjensta sulle sinne! Kyllä on ollu hyvä keli tosiaan, katoitkos sinä eilisen jääkiekkopelin?
Ai lehteä? Ei, meille tulee niitä ainakin 20, en minä nyt taida. Joo hyvät päivänjatkot sulle sinne, ja sano terveisiä tutuille"