Puhelinmyyjät

Samperi soikoon...

Viimeiset reilut kaksi viikkoa ovat olleet oikein pommitusviikot puhelinmyyjien taholta, puheluita on tullut ainakin 12 ja 11 niistä yhdeltä ainoalta tyypiltä (viimeksi tänään).
Sanoin hänelle heti ensimmäisen puhelun jälkeen, että nyt ei ole rahaa joten soita ensi vuoden alussa uudelleen. Ärsyttäväksi asiassa tekee sen, että aina hän tarjoaa pelkkää Prinsessa-lehteä eikä edes vaihtelun vuoksi mitään muuta.
Mikä saa hänet soittamaan uudelleen ja uudelleen?
Eikö hän uskonut, että rahat ovat tiukalla vai haluaako hän vain ärsyttää minua.
Jos saan häneltä vielä yhden puhelun tämän viikon aikana, niin menen luultavasti lankoja pitkin tekemään jotain kamalaa :twisted:.

Harvinaisen huono muistinen myyjä. Puhelin myyjät soittelevat tiettyjen listojen mukaan ja sama nimi voi olla monessa eri listassa joka on poimittu eri rekistereistä. Kyseinen myyjä ei taida paljoa lukea kenelle soittelee, kunhan soittelee...

Seuraavan kerran kun hän soittaa niin pyydä eiku vaadi että hän poistaa nimesi rekisteristä lopullisesti. Tuo tosin auttaa vasta vähän ajan päästä.

Nopemimin varmaan pääset eroon soitammalla suoraan Sanoma Magazinesin Prinsessa lehden asiakas palveluun Ja sano siellä että et ikinä tilaa lehteä jos vielä kerran siitä soitetaan sinulle. Tai pyydä yhdistämään puhelinmyyjien esimielle ja selitä hänelle asia. Paras tietysti olisi jos muistat myyjän nimen.

tumbe sanoi:

Harvinaisen huono muistinen myyjä.

Click to expand...

Hänen soittamat puhelut, ensimmäistä lukuunottamatta, ovat täsmälleen samanlaisia soitosta toiseen; "onko tilanne jo parempi, oletko keskustellut miehesi kanssa, tarjoukset alkavat loppua jne."
Joten hänen muistissaan ei ole mitään vikaa.

Epäilen vakaasti, että hänen listallaan on kymmenen [color=red:0bd763ac88]punaista[/color] huutomerkkiä nimeni perässä.

Oi, miten ihastuttavaa elämä on. Tein sellaisen suoramarkkinoinnin eston, Suomen Suoramarkkinointiliiton sivuilla oli ohje. Tein myös Väestörekisterikeskukseen tietojen luovuttamisen kiellon.

Ja tiedättekö, jokunen viikko tuon eston jälkeen autuus alkoi. Ei puheluja kesken lasten ulkopukemishässäkän tai just kun yritän raahata kahta lasta ja monta kauppakassia autoon jne. Suosittelen!

Minua eivät onneksi ole puhelinmyyjät pahemmin kiusanneet, koska yleensä ruksitan joka paikkaan sen "tietoja ei saa luovuttaa suoramarkkinointiin"-kohdan. Mutta jos soitetaan, yleensä aika hyvä keino on ollut sanoa olevansa opiskelija. Kaikki ovat ainakin tähän mennsää ymmärtäneet että opiskelijalla ei ole varaa moiseen.

Olin itsekin joskus 15 vuotiaana puhelinmyynissä ehkä kuukauden. Rikastumaan sillä ei kyllä päässyt, etenkin kun en vain osaa enkä halunnutkaan väen vängällä tuputtaa ihmisille lehtiä. Tulin siihen tulokseen, että Kodin Kuvalehti meni ehdottomasti parhaiten kaupaksi ja Gloria huonoiten (joka muuten on ihan oikeastikin turha lehti). :wink:

Mä en tiedä mistä lehtimyyjät ovat musta innostuneet, mutta yritystä riittää. Vaikka tosiaan ruksaan niitä "ei yhteydenottoa" -kohtia enkä ole tilannut puhelimitse ikinä mitään lehteä. Joskus tuntuu, että kaikilla pankeista lehtitaloihin on tieto, että aha tuossa perheessä on lapsia. Tarjotaanpa nille lapsilisä-tilejä, Prinsessa-lehteä, Vauvalehteä, Lasten kirjakerhoa, vauvanruokia, vaippoja... Yks päivä tässä tuli miehelle Semperin vauvanruokaesite, eivät näköjään enää mulle lähetä. Ei edes ole vielä tullut sitä kertaa kiellon päälle, puhelin on ihan rauhassa.

Miekin aina onnistun jäämään puhelemaan niiden myyjien kanssa. Se on ihmeellistä miten kauan he jaksavat jatkaa, vaikka olen jo heti kättelyssä sanonut, ettei elämäntilanteeseeni sovi nyt lehden tilaus. Toisin kuin äitini, minä jaksan kuunnella myyjien ihmeellistä ihmeellisempiä tarjouksia vaikka kuinka kauan hermostumatta.
Kerran tosin olin joutua pulaan, kun annoin myyjän puhua mielensä mukaan. Vaikka olin tosiaan jo aluksi kieltäytynyt, päätti myyjä ilmeisesti kauan juteltuaan, että mie haluaisin sen jonkin käsityölehden (jonka oli n"suuresta" valikoimasta kiinnostavimmaksi sanonut), jota hän tarjosi. Siinä vaiheessa, kun myyjä alkoi kysellä, että laitetaanko parin kuukauden tilaus vai kestotilaus, piti alkaa jarruttelemaan: miksi ihmeessä myyjä kuvitteli, että halusin tilata??

Pari viikkoa sitten mulle taas soitti yksi tosi epäkohtelias puhelinmyyjä. Olisi halunnut myydä Hesarin, mutta ärsyyntyi sitten minuun ja paiskasi luurin korvaan. Kyllä se näköjään noinkin päin onnistuu...

Viime viikolla sain niin hyvän markkinointipuhelun että erehdyin tilaamaan Me naiset. Mitä minäkin sillä lehdellä teen? En niin yhtään mitään. Ehkä täytyy opetella lukemaan sitä ja ottamaan onkeensa, että turhiahan nuo lehdet ovat. Aika hyvin ja fiksusti olen osannut torjua myyntipuheita. Peräti kuusi markkinointipuhelinnumeroa olen jopa onnistunut merkkaamaan puhelimeeni. Ei niihin ehdoin tahdoin viitsi vastailla.

Se on kyllä hämyä, kun nykyään nuo soittelevat ihan tavallisen näköisistä kännykkänumeroista. Mäkin olen niitä tallennellut puhelimeen, mutta ärsyttää aina kun vastaamattomaan puheluun soitellessa tajuaa, että toisesta päästä vastaa joku Lapin mediapalvelu.

Joo no ite erehdyin puhelinmyyjäksi tossa kesän lopulla.. Lehessä oli ilmotus markkinointi työstä tai jotain sen kaltasita.. Ei mitään maininta et ois ollu puhelinmyyntiä... Päätin sitt mun heikon rahatilanteen takia kokeilla hommaa.. Jaksoin peräti kolme viikkoa... Huono palkka noissa hommissa on ku saa vaan provikan (mikä ei ole paljoa).. Kaikkein paras oli et jotain kuukausi siitä ku lopetin siel firmassa, joku likka soitti mulle samasta firmasta... Tottakai menin sanomaan et "kuule, mä oon ite ollu siellä töissä ja tiiän tilausten jekut joten ei tarvi mulle yrittää kaupata mitään seuraa.." Likka oli ihan hämillään ja lopetti kohteliaasti puhelun... Se onkin sitte ainu soitto mikä mulle on tullu puhelinmyyjiltä...

minäkin sorruin joskus muutama vuosi takaperin rahapulassani puhelinmyyjän hommiin. syytä en tiedä. olen aina ollut erittäin negatiivisella asenteella puhelinmyyjiä kohtaan, suorastaan vihannut heitä. mutta työkokemuksena täytyy sanoa, että se omasta mielestäni mielenkiintoinen. en ole koskaan ollut oikeastaan kovin asiakaspalveluihminen, joten tyo puhelinmyyjän työ muutti minua kyllä ammattimielessä parempaan suuntaan. toisinaan oli todella pelottavaa soittaa ihmisille, jos oli juuri lopettanut puhelun jonkun pirullisen :twisted: ihmisen kanssa. niitä kyllä löytyi... "mä tiedän missä sä asut, lopeta toi soittelu" ja sitten oli tietenkin kaikkia erittäin vanhoja ihmisiä, joilla ei ollut hajuakaan, että mitä niille kaupattiin, mutta säälistä ostivat silti...aika...hassua...
omasta mielestäni olin melko hyvä puhelinmyyjä, kun asiakas ilmoitti, ettei kiinnosta, lopetin puhelun välittömästi, jotta kiitos ajastanne, että eipä tässä sitten kummempia, kuin hyvää päivän jatkoa enkä yleensä toiminut muutenkaan puhuessa ns. konemaisesti, eli en lukenut papereista puhettani suoraan vaan improvisoin, jokainen puhelu oli omanlaisensa...ja otin aina mahdollisimman paljon selvää tuotteista, jottei puhelun aikana tulisi noloja tilanteita, kun ei olisikaan osannut vastata asiakkaan kysymyksiin...
meillä oli siinä firmassa vielä se hyvä puoli, että emme myyneet mitään perusaikakauslehtiä ihan kelle tahansa, vaan meillä oli tiettyjä tuotteita, jotka oli suunnattu vain tietyille ihmisille. pohjolan vakuutuksia sammon asiakkaille ja kauppalehti optiota nokian osakkeiden omistajille yms. ihan mukavaa hommaa loppujen lopuksi ja aikanaan sitä oppi sitten itsekin suhtautumaan puhelinmyyjiin eri tavalla... osaan nykyään jopa käyttäytyä kun puhun heidän kanssaan, enkä heti dissaa heidän tuotteitaan vaan kuuntelen ja kyselen ja teen sitten vasta päätöksen...kaikkea sitä oppiikin

Titi ja muut kieltoja tehneet: Suoramarkkinointikielto ei välttämättä auta juuri mitään, jos kotipuhelimeen soittelusta on kyse. Kännykkäjutuista en sitten tiedä niin varmasti. Mutta siis meillä olivat soittolistat suoraan kopioita puhelinluettelosta. Useampikin sitten käräytti hermonsa, että miten te tänne soitatte, minulla on kiellot päällä. Paha vaan kun se ei käy puhelinluettelosta ilmi..

Alx, mulle tulivat puhelut kännykkään. Kännykkäni ei ole puhelinluettelossa. En tiedä, onko kiellon ansiota vai mitä, mutta yhtään myyntisoittoa ei ole tullut viikkoihin. Ah tätä rauhaa... 8)

Eräs kaverini, joka toimii puhelinmyyjänä kertoilee toisinaan mitä hauskimpia juttuja siitä miten ihmiset oikein kieltäytyvät ostamasta lehtiä. Ehdottomasti parhaimpiin selityksiin kuuluvat:
"Lehdet haisevat niin pahalle"
ja
"En mie voi lehtiä ostaa kun miulla on niin iso hevonen, että se syö kaikki"
:roll:

Puhelimeeni tuli tällainen soitto; "Lemmikki-lehti maksaa tänä vuonna sen ja sen verran *klik*"

Taisi olla kyseinen puhelinmyyjä ylirasittunut.

Puhelinmyyjiä->rasittavia hankaluuksia. "Joo, ei nyt tilata" on hankala taivuttaa kohteliaaseen muotoon, joskus en sitä edes vaivaudu tekemään sitä ja sanon vain, ennenkuin ehditään edes seuraavan kerran vetää henkeä sen jälkeen kun on ehditty sanoa "Tämä on siitä-ja-siitä-paikasta-päivää" sanon vaan, ettei tilata mitä ikinä kauppaattekin ja lyön luurin korvaan. Ikävä tapa. Ikinä en ole tilannut mitään puhelinmyyjiltä, mutta inhottavinta on se, että jotkut alkavat vaikka selostaa, että onpas ollut kaunis ilma viime aikoina ja alkavat sen jälkeen suoltaa juttua siitä, mitä nyt olisi tarjouksessa ja siitä, miten joskus ehka kolme päivää on tilattu jotain lehteä, ja että saisitte nyt siksi tämänkin jutun kaupanpäälle... Voi vitsi. Ja kun sitä ei edes juuri silloin jaksaisi kuunnella. Mutta semmoistahan se aina on... Tulee sääli niitäkin puhelinmyyjiä.

Äiti vihaa puhelinmyyjiä. xD Aina jos puhelinmyyjät soittavat, ja satun vastaamaan, niin heti ollaan kysymässä onko äiti tai isä kotona? Nykyään sanon aina, että ei ole ja se siitä. Kukaan ei jaksa niitä. Ja kerran minua luultiin äidikseni, ja se mies alkoi pälpättää jotain ihan omaa. Päätin sitten ottaa ilosta kaiken irti, ja kyselin huvikseni lehtien hintoja.

Lopulta kuitenkin sanoin, että enpä taida ostaa mitään. Ilkeää. ikinä ei ole meidän perhe mitään sieltä tilannut puhelinmyyjiltä.

Itselläni ei ole sinänsä mitään puhelinmyyjiä vastaan. Työ on työtä. Olen usemman kerran tilannut lehden puhelinmyyjältä. Mutta ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin.

Itseäni ärsyttää aivan suunnattomasti, kun vastaan tällaiseen puheluun, nopeasti joku ihminen esittelee itsensä (nimi tulee aina todella epäselvästi...) ja sen jälkeen puhuttelee minua kuin olisimme vanhoja tuttuja, tyyliin: "mitenkäs Anu sinä olet voinut, paistaako siellä teillä aurinko jne."

Kuulostan varmaan vähän tylyltä, mutta en todellakaan halua, että tuntematon soittaja sinuttelee, saati sitten käyttää etunimeäni!

Puhelinmyyjien kiusaaminen on parasta hupia mitä ihminen voi tehdä housut jalassa.

"Päivää, soitan Sanoma Magazineista ja..."
"Ei."
"Sulle tulee tää Aku Ankka ja..."
"Ei."
"Täällä kyllä lukee että sulle..."
"Ei."
"Jaa. No kiinnostaisko Roope-Setä..."
"Ei."
"Entäs Tuulilasi..."
"Ei."
"Jaa. No ehkä sitten toisella kerralla..."
"Ei."
"No hyvää päivänjatk--"
"Ei."
*Click*

Päivitystä marraskuussa kertomaani ihanaan rauhaan... Eli rauha jatkuu yhä. Sen jälkeen kun tein sen suoramarkkinoinnin eston, on tullut vain yksi puhelu. Sekin juuri eston teon jälkeen, jolloin tieto ei ollut vielä tullut ko. yritykseen.

Loistavaa. Sitä ennen kun puheluita tuli ihan liiankin kanssa, monta viikossa. Yleensä juuri kun yritin pukea / riisua kiukuttelevaa vauvaa tai kannoin ruokakasseja kaupasta tai jotain. Hermo oli mennä.

Ihana rauha.