Sosiaaliset mediat (Facebook, Twitter, MySpace, Galleria...)

Facebook on ihan hilpeä juttu mun mielestä. Mutta olenkin aika huoleton sen suhteen, että jos joku näkee mun nimen ja kuvia ja jotain, oonko mä oikeasti muka niin kiinnostava ihminen koneiston kannalta?

Varoivaisuutta silti, olen kuullut mm. jostain tekstiviesti-viihdepalveluista, jotka ovat alkaneet lähetellä maksullisia viestejä kun on johonkin erehtynyt laittamaan puhelinnumeronsa eikä tajunnut mitä se tarkoittaa. Toisaalta, kuinka moni on niin pölhö, että laittaa epämääräisiin sovelluksiin mitään oikeaa asiallista informaatiosta itsestään? Ei tulis ainakaan mulla mieleen...

Facebook on siitä kiva, että sitä kautta olen löytänyt monia tuttavia, joihin en ole ollut yhteyksissä tosiaan vuosiin, jopa vuosikymmeniin. Eräs perhetuttu ja heidän aikuinen lapsensa ovat nyt kavereitani, olen tätä lasta hoitanut kesätyöksi nuorena. Hauskaa. Äitini on myös mulla kaverina, ja hänellä ystäviään ympäri Suomea, hän saa näin seuraa eikä ole niin yksinäinen. Hänelle turha sanoa, että mene tapaamaan ihmisiä tai tee jotain tai muuta, kun ihminen on niin väsynyt ja sairas, että välillä ihan pakosta neljän seinän sisällä. Hän on luonut itselleen hieman sosiaalista verkostoa facebookiin, eikä ole enää niin yksinäinen. Mitä mä tästä hyödyn? Äiti ei enää soittele sen kymmenen kertaa päivässä joka pientä ripsausta kun on niin yksin ja turhautunut... Jee facebook.

Tietty mä oon niin elämästä vieraantunut, että mulla on ystäviä jotka tunnen lähinnä vain netin kautta, ja heidän kanssaan pidän yhteyttä facebookin ja keskustelupaikkojemme kautta. Lisäksi sitä on lasten kanssa jämähtänyt kotiin, ei ole niin helppoa tosta vaan lähteä kaverilla käymään edes samalla paikkakunnalla.

En mä kaikkea aikaani siellä roiku, mut onhan se usein päällä kun konekin on, vaikka vaan taustalla. Kun voi vaan avata ja kattoa mitä kaverit touhuaa ja joku kirjoittelee keskustelua (ei tartte avata meseä, en ees niin monimutkaiseen touhuun jaksa) tai voin vaan antaa sen olla. Ei tartte ajatella. Oon ollut aika väsynyt ajatteluun viime aikoina.

Miehen kanssa tossa mietittiin, että meille ja ikätovereille Facebook on sellainen aikuisten leikkikenttä, hiekkalaatikko. Jota ei tartte ottaa vakavasti. Mutta saahan sitä kautta esiteltyä lasten kuvia kaukana asuville tutuille ym. ja mun äiti saa linkittää mun kansiosta lasten kuvia kaikille tutuilleen, että kattokaa näiden mummi hän on. Elämän olennaisia asioita?

Niin, ja mitä on tässä keskustelussa ollut tuosta suosion mittauksesta facebook-kaverien määrässä ym. niin enpä mä ole moista ajatellut. Eikä ole silleen tullut kaverienkaan kanssa esiin moinen. Ehkä me ollaan liian vanhoja miettimään sellaista? :wink: Itse asiassa mulla ei ole tällä hetkellä yhtään muistikuvaa montako kaveria mulla on itselläni. Herranjestas. En oikeasti tiedä, pitäis luntata facebookista. Kaverit on kavereita, hauskaa seuraa, kivoja olla olemassa, eivät mittari. Tosin mies joskus kyselee, että kuka toi sun uus kaveri on... Pyöritään samoissa nettiporukoissa muuten, niin hän tietää, että yleensä vastaus on työkaveri tai Konnusta. Tosin itse olen laiska kaverien lisäämisessäkin, mietin, että no en kehtaa häiritä tota ja laittaa kaveripyyntöä ja sit jää tekemättä. Oottelen, että joku pyytää mua ensin, sehän on kuningattarelle sopivaa?

Titiuu sanoi:

Facebook on ihan hilpeä juttu mun mielestä. Mutta olenkin aika huoleton sen suhteen, että jos joku näkee mun nimen ja kuvia ja jotain, oonko mä oikeasti muka niin kiinnostava ihminen koneiston kannalta?

Click to expand...

Minä ajattelen eniten ehkä sitä, että joku tuleva työnantaja voi hyvin googlailla ihmisiä netissä. En tietty tiedä, paljonko työnantajaa nyt kiinnostaa, ketä minulla on kavereinani, mutta silti, on se mahdollista varsinkin pienissä piireissä. Ja eipähän jää ainakaan pärstän takia kutsu haastatteluun tulematta.

Mitä enemmän Facebookista kuulen, sitä enemmän se ärsyttää. Se vielä menisi, että se olisi oman porukkansa juttu, mutta kun joka ikisessä lehdessäkin siitä pitää jauhaa. Ovatko toimittajat tosiaan niin itserakkaita, että kuvittelevat, että kun hekin kerran ovat Facebookissa, niin kaikki muutkin ovat ja siksi oletus on, että se on suunnilleen yhtä yleinen kuin telkkari? Hirveä haloo piti nostaa niistä käyttöehdoistakin juuri nyt. Ovathan ne olleet kaiken aikaa kaikkien tiedossa.

Minusta Facebook on ajankuvaa parhaimmillaan: ihmiset, joilla ei ole aikaa oikeasti jutella, kysellä kuulumisia tai poiketa käymään, pitävät yllä "ystävyyssuhteita" sitten netissä ikään kuin lyöden monta kärpästä yhdellä iskulla: niitä vähemmän tärkeitä kavereita kun voi sitten siellä Facebookissa muistaa, kun muuten ei ole aikaa, kun on NIIN tärkeä ja kiireinen. No, tämä ei ollut sitten tarkoitettu kenenkään yksittäisen Facebook-käyttäjän kritiikiksi. Yksi syy katkeruuteeni varmaan on se, että jos olisin Facebookissa, minä olisin juuri se vähäpätöinen kaveri, johon ei maksa vaivaa pitää yhteyttä henkilökohtaisesti, esim. meilillä, vaan jota voi sitten Facebookissa moikata ja olla sitten hyvällä omallatunnolla.

Omissa kuvissa huolettaa lähinnä se, että joku saattaa käyttää naamakuvaa väärennetyssä henkilöllisyystodistuksessa. Ainoassa kuvassani virnistelen iloisesti tukka sekaisin. Se ei oikein käy virallisesta kuvasta.

Toistaiseksi en ole vastannut kutsuihin ja sen sellaisiin, ainoastaan kaverikutsuihin ja viesteihin. Kaipailen asiantuntevaa artikkelia, joka kertoisi, mistä kaikenkarvaisissa kutsuissa ja peleissä oikein on kyse. Nyt on sellainen fiilis, että mitä useammalle joku lähettää kutsuja, sitä enemmän hän itse saa etuja joltain kolmannelta osapuolelta. Tunnen itseni massaspammauksen uhriksi.

Käsittääkseni se käyttöehdoista seurannut valitus johtui siitä että niitä muutettiin ja sitten muutettiin takaisin.

Minulle ei ole mikään ongelma se jos joku työnantajani googlettaa minua (en tiedä miten ongelmallista se ylipäätään on, olen saanut kaksi työkeikkaa blogini kautta ja siellä paljastan vaikka mitä) ja löytää minut Facebookista, osaan nimittäin käyttää yksityisyysasetuksia ja jos ei ole kaverini niin saa tietää vain sen että olen ylipäätään Facebookissa. Samoin jotkut lisäämäni tiedot ovat sellaisia ettei kaikkien ystävienikään tarvitse niitä tietää, sekin onnistuu. Eikä isäni tarvitse välttämättä nähdä kaikkia tekemiäni testejä tai meemejä.
Olen edelleenkin sitä mieltä että Facebook on yhteydenotto välineenä samanarvoinen kuin vaikka sähköposti, vähän monipuolisempi vain ehkä. Läheisempien ystävieni kanssa saatan keskustella kummalla tahansa ja minusta on mukavaa että jos haluan ottaa yhteyttä johonkin kaukaisempaan niin minulla on matalan kynnyksen keino. En edes välttämättä/yleensä edes tiedä heidän sähköpostiosoitteitaan. Olen lähentynyt joidenkin sukulaisteni kanssa Facebookin ansiosta, olen sen verran ujo ja puhelinkammoinen etten taatusti olisi vain soittanut heille. Hyvä jos se joiltakin onnistuu mutta minä kannatan kaikkia välineitä jotka tekevät kommunikoinnin helpommaksi ujoille introverteille.

Pagba sanoi:

Omissa kuvissa huolettaa lähinnä se, että joku saattaa käyttää naamakuvaa väärennetyssä henkilöllisyystodistuksessa. Ainoassa kuvassani virnistelen iloisesti tukka sekaisin. Se ei oikein käy virallisesta kuvasta.

Click to expand...

No joo, mä olen kuvassa muumisateenvarjon kanssa ja naama on hyvin pieni ja sateenvarjon takana. Siinä nyt on sit yritystä tehdä virallinen kuva.

Noissa kutsuissa ja muissa ei taida olla paljon muuta kuin vaan hupia. Mitä itse muutamia juttuja kavereiden kesken lähetellään (ja yritän välttää lähettämästä kenellekään kenen tiedän ettei halua tai arvelen ettei halua) niin ei niistä kyllä hyötyä saa. Olis kiva jos sais, hitsi vie, nyt vaatimaan hyötyjä tai jotain hauskaa...

Mortal Illusion sanoi:

Minä ajattelen eniten ehkä sitä, että joku tuleva työnantaja voi hyvin googlailla ihmisiä netissä. En tietty tiedä, paljonko työnantajaa nyt kiinnostaa, ketä minulla on kavereinani, mutta silti, on se mahdollista varsinkin pienissä piireissä. Ja eipähän jää ainakaan pärstän takia kutsu haastatteluun tulematta.

Click to expand...

Jos säädät yksityisyysasetuksesi järkeviksi niin ei tämä tuleva työnantaja saa tietää sinusta mitään mitä et halua hänen tietävän.

Pagba sanoi:

Nyt on sellainen fiilis, että mitä useammalle joku lähettää kutsuja, sitä enemmän hän itse saa etuja joltain kolmannelta osapuolelta. Tunnen itseni massaspammauksen uhriksi.

Click to expand...

Lähettäjälle kutsujen lähettämisestä ei ole mitään etua. Sen sijaan käsittääkseni sovellusten tekijät saavat selvää rahaa ja sitä enemmän mitä enemmän sovelluksella on käyttäjiä. En ole vaivautunut varmistamaan tätä mutta luin jostain suomalaisesta henkilöstä joka ilmeisesti tienaa Facebookissa sovelluksellaan. Toisaalta raha on ainoa minulle mieleen tuleva syy, miksi sovellusten kehittäjät haluavat levittää ohjelmaansa sellaisella vimmalla, että touhu lipsahtaa usein kyseenalaisuuden puolelle.

Onko kukaan muu huomannut kuinka vaikeaa profiilikuvan ottaminen voikaan olla? Olisi paljon helpompi valita joku valmiiksi otetuista valokuvista, mutta koska minua ei ikinä omasta pyynnöstäni kuvata, joudun ottamaan itse kuvan. Ja niissä kuvissa ilmeeni on aina outo tai muuten vain epäluonteva ja iho näyttää uusimmassakin kuvassa aivan vitivalkoiselta. Pitänee siis yrittää lohduttaa itseään sillä tiedolla, että tuo todellakin on vain väliaikainen. :roll:

Erittäin sekavaa tekstiä.

Ota Cirindë sellainen kuva jossa kasvoja ei näy. Eihän oletuskuvan tarvitse mikään passikuva olla. Peität kasvosi vaikka hatulla tai olet itse kameran ja valonlähteen välissä, jolloin yksityiskohdat hämärtyvät. Ylimääräinen kalpeus voi johtua liian tehokkaasta salamasta.

Ja nuo sovellukset ovat minusta olleet vähintäänkin epämääräisiä. Niissä luvataan että pelastat maapallon tai istutamme puun jokaista tiettyä määrää lähetettyjä kohden. Ja toiset taas ovat vain roskaa jota kertyy kun ei kehtaa sanoa ei kun alussa ei älynnyt vielä sanoa ei.

Itseään kuvatessa auttaa sekin, että käyttää ajastinta eikä klassisesti nappaa kuvaa peilin kautta tai pitäen kameraa suoran käsivarren päässä.

Sanoisinko jopa, että Facebook on paljon järkevämpi kuin Irc-galleria. Olen harkinnut sieltä lähtemistä kokonaan ja siirtyäkseni Facebookiin.

Facebookissa, kun pystyy itse valitsemaan, keitä haluaa kaveriksi ja näkemään profiilinsa. Mutta näitä yllätyksiäkin on tullut joitain ihmisiä, jotka ovat jonkun kaverin kavereita, eikä minulla ole mitään yhteyttä näihin. Antaa olla Tulee uusia tuttavuuksia

Henane sanoi:

Facebookissa, kun pystyy itse valitsemaan, keitä haluaa kaveriksi ja näkemään profiilinsa.

Click to expand...

Pakko vielä provota sen verran, että jos kaiken pystyy piilottamaan ulkopuolisilta, niin mitä eroa Facebookilla sitten on sähköpostiin? Mikä siinä niin kätevää on? Miksi on tärkeää ylläpitää jotain profiilia, tietäväthän ihmiset yleensä kavereidensa siviilisäädyn/työpaikan/opiskelupaikan/harrastukset muutenkin?

Mortal Illusion sanoi:

Miksi on tärkeää ylläpitää jotain profiilia, tietäväthän ihmiset yleensä kavereidensa siviilisäädyn/työpaikan/opiskelupaikan/harrastukset muutenkin?

Click to expand...

Koska se on hauskaa.

Henanen viesti hymyilytti, kun se sisältää niin erilaista ajattelua kuin minun. Itse olen harkinnut lähtemistä Facebookista, koska IRC-Galleria riittää minulle mainiosti. Pidän galleriasta paljon enemmän, koska siinä ei ole niitä miljoonia pieniä kutsuja, joita Facebookissa satelee. Lisäksi ei ole kaverijärjestelmää, joka on loppujen lopuksi rasittava. Ajan myötä kerääntyy koko joukko puolituttuja, tuntemattomia ja ihmisiä, joille on viimeksi puhunut ala-asteella. Miksen sitten lähde Facebookista? Se olisi turhaa. Tietoni säilyisivät sivuston tekijöillä kuitenkin, joten tässä vaiheessa en menetä mitään olemalla siellä. Ei vain olisi pitänyt liittyä alun perinkään.

Tämän päivän Metro-lehdessä uutisoitiin Facebookin pian tapahtuvasta ulkoasun uudistuksesta. Jokin tuossa uutisessa on vain väärin.

Turhia ystäviä ei kerry jos käyttää järkeään, sama pätee sovelluksiin, niitä voi poistaakin. Toistan koko ajan samaa mutta minusta Facebookin ongelmat ovat lähinnä käyttäjistä johtuvia. Vähän sama kuin valittaisi siitä miten sähköpostiin tulee koko ajan roskapostia kun on itse antanut osoitteensa ties minne.

Minulle Facebookin suurin etu ei ole faktojen kertomisessa vaan tietynlaisen yhteisöllisyyden luomisessa, niin kauhealta kuin se ehkä kuulostaakin niistä joiden mielestä saisi olla sosiaalinen vain kasvokkain. Se ei vain onnistu kun tutut ovat ympäri maata ja kun heidän sähköpostiosoitteitaankaan tiedä. Sitä paitsi sähköposti vaatii jotain asiaa, Facebookia voi verrata osittain small talkiin joka on joillekin tietysti kauhistus mutta jolla on oma merkityksensä sosiaalisissa suhteissa. Edelleenkin ujolle ihmiselle on huomattavasti helpompaa kommentoida jonkun statusta kuin lähettää hänelle sähköpostia. Ilman Facebookia minulla ei olisi ehkä minkäänlaista yhteyttä opiskelukavereihini, jotka ovat sellaisia etteivät olleet varsinaisia ystäviä mutta sellaisia että heihin haluaisi säilyttää jonkinlaisen yhteyden. Voisin tietysti lähettää heille sähköpostiakin mutta miksi ihmeessä se olisi parempi ratkaisu?
Olen myös sen verran utelias että minusta on kiinnostavaa tietää että serkkuni on mennyt naimisiin tai mikä lapsuuden ystäväni lapsen nimeksi tuli, muuten olisin saattanut kuulla nuo jutut vanhemmiltani.

Mutta ei kaikkien tietysti tarvitse käyttää Facebookia, se ei ole mikään autuaaksitekevä juttu vaan työkalu siinä kuin muutkin viestintävälineet. Ja osittain vain viihdettä. Minä kaipaan sitä välillä ja mieluummin otan sen sosiaalisena kuin passiivisena tuijottamisena.

Olen tänään hoitanut virtuaalista peltoani (se on melkein ainoa peli josta pidän siellä), kommentoinut postissa saamaani hamekangasta ja saanut siihen kommentin, halannut yhtä kivaa tyyppiä (en yleensä harrasta sellaista mutta tänään on halaa insinööriä -päivä ) ja saanut yhden viestin ja vastannut siihen. Turhanpäiväistä ehkä mutta mukavaa.

Hilgaria sanoi:

Tämän päivän Metro-lehdessä uutisoitiin Facebookin pian tapahtuvasta ulkoasun uudistuksesta. Jokin tuossa uutisessa on vain väärin.

Click to expand...

Minusta siinä on väärää se, että se on ylipäätään ylittänyt uutiskynnyksen..

Ereine sanoi:

Edelleenkin ujolle ihmiselle on huomattavasti helpompaa kommentoida jonkun statusta kuin lähettää hänelle sähköpostia. Ilman Facebookia minulla ei olisi ehkä minkäänlaista yhteyttä opiskelukavereihini, jotka ovat sellaisia etteivät olleet varsinaisia ystäviä mutta sellaisia että heihin haluaisi säilyttää jonkinlaisen yhteyden. Voisin tietysti lähettää heille sähköpostiakin mutta miksi ihmeessä se olisi parempi ratkaisu?

Click to expand...

En ole sitä mieltä, että sosiaalinen saisi olla vain kasvokkain ja se on kyllä totta, että sähköpostitse ei small-talkkailu onnistu. (Tosin se onnistuu kyllä mesen kautta.) Minusta sähköpostin lähettäminen on siksi parempi ratkaisu, että tatsi on henkilökohtaisempi. Minusta se ei ole mitään viestintää, että pitää itsestään ikään kuin jonkinlaista päivittyvää tiedotetta, jota armon ystävien sitten pitää käydä vilkuilemassa. Mutta siis, Facebookissa voi ilmeisesti olla kontaktissa henkilökohtaisestikin, eikö? Toisaalta, miksi ei sitten saman tien lähetä sähköpostia?

Anyway, kyllä minullakin olisi tuollaisia kontakteja, joihin olisi mukava pitää yhteyttä, mutta en tiedä... jos ei ole koskaan mitään asiaa edes sen vertaa, että lähettäisi meilin kerran puolessa vuodessa, niin onko se sitten minkään arvoista? Itsellä ja lukiokavereilla on ollut käytäntö, että yksi ihminen lähettää saman meilin kaikille ja kertoo, mitä nyt kuuluu. Minusta se on jotenkin niin kornia: kukaan ei kommentoi viestiä, ihmiset vain lähettävät itsestään pinnallisen tilannekatsauksen, eikä koskaan voi kysyä, että mitä sinulle oikeasti kuuluu.

Kyllähän se on hyvä, että ihmisellä on kontakteja - ilman nettiä olisin itsekin varmaan aika "syrjäytynyt" (tai sitten olisin ottanut itseäni niskasta kiinni), mutta jotenkin Facebook on niin epäaito. Se tapa, millä ihmiset kertovat, mitä tekevät juuri nyt tällä kyseisellä hetkellä ja ovatko he nyt parisuhteessa ja pälä-pälä. Vaikka Facebook periaatteessa laajentaa joidenkin sosiaalisia ympyröitä, niin voi pohtia niinkin päin, että se myös tavallaan supistaa yhteisöllisyyttä: ihmisillä on muutama tärkeä ihminen, joihin he alentuvat pitämään oikeasti yhteyttä ja sitten liuta Facebook-tuttuja, jotka eivät merkitse yhtään mitään ja joista ei tiukan paikan tullen ole mitään iloa. Se on jotenkin surullista ja siitä on aito välittäminen kaukana. Toisaalta, kaipa tilanne olisi sitä ilman Facebookiakin.

Mortal Illusion sanoi:

Mutta siis, Facebookissa voi ilmeisesti olla kontaktissa henkilökohtaisestikin, eikö? Toisaalta, miksi ei sitten saman tien lähetä sähköpostia?

Click to expand...

Koska ei tiedä toisen sähköpostiosoitetta? (esim. koulukaverit joilla oli koulun osoite). Nimen kuitenkin tietää.

Minusta tuntuu hassulta ajatella että Facebook supistaa yhteisöllisyyttä. Ainakaan omalla kohdallani. Tiedän että olen niin huono ottamaan ihmisiin yhteyttä että yhteyteni opiskeluajan tuttuihini olisi varmasti katkennut sen jälkeen kun muutin pois Oulusta enkä varmasti olisi lähettänyt heille sähköpostia, koska olen liian ujo. Edelleen, Facebook on matalan kynnyksen kommunikointiväline. Joka tapauksessa, ilman Facebookia sosiaalinen piirini oli suppeampi, käsittäisi ehkä lähinnä perheeni, parin foorumin tutut, blogitutut ja työyhteisön, jonka kanssa en harrasta sosiaalisuutta. Oikeastaan ilman nettiä minulla ei olisi juuri lainkaan sosiaalista elämää, oikeastaan kaikki turkulaiset kaverini ovat tulleet netin kautta. En tiedä miten olisi arvokkaampaa jos olisin tutustunut heihin vaikka harrastuksessa (unohdin kokonaan että minulla on ompelukurssini kautta myös sosiaalinen piiri), tapaan heitä kuitenkin kasvokkainkin. Minulle itseni niskasta kiinni ottaminen tarkoitti sitä että käytin kaikkia keinoja hyväkseni, netti oli vain helpoin. Mutta olen kyllä ehkä vähän kummallinen nettiavoimuuden suhteen, pidän blogia jota lukee ehkä pari sataa ihmistä päivässä enkä pidä sitä tai Facebookia mitenkään epäaitoina kun tiedän että vaihtoehto ei olisi lisääntynyt sosiaalisuus muualla vaan enemminkin eristäytyminen omalla kohdalla.

Tämä keskustelu menee kyllä aika jankkaukseksi. Mikäli olen oikein ymmärtänyt niin Mortal Illusion ei ole koskaan käyttänyt Facebookia? Haastan sinut rekisteröitymään ja hankkiutumaan ystäväkseni (löydyn nimellä Katri Niinikangas) ja katsomaan onko se niin tyhmää kuin mitä luulet

Ereine sanoi:

Tämä keskustelu menee kyllä aika jankkaukseksi. Mikäli olen oikein ymmärtänyt niin Mortal Illusion ei ole koskaan käyttänyt Facebookia?

Click to expand...

Juu, näin on, tietämättömänä on hyvä kritisoida Aluksi se kyllä kiinnosti, mutta ylipäätään olen netin suhteen aika varovainen, kun sieltä ei saa mitään tietojaan pois. Jostain syystä minulla on nettipersoona ja oikea persoona ja siksi välttelen oikean minäni tunkemista nettiin (toimittajan työtä tehdessä se on tietysti vähän hankalaa, mutta pääasia, että nimimerkki ja oikea nimi pysyvät erillään) ja siksi en aio liittyä Facebookiinkaan. Mutta ehkä asia on niin, että ymmärrän kyllä, mitä sinä saat Facebookissa enkä tuomitse sitä, vaan enemmänkin sen, miten aiheesta jauhetaan ihan valtamedioissa asti ja miten se on sellainen muoti-ilmiö ja miten tavallaan sinne on "pakko" liittyä, jos haluaa pysyä puolituttujen kanssa väleissä. Ärsyttää moinen pakkovalta. Mutta, marmatan siis ehkä väärälle ihmiselle

EDIT: Ai niin, se vielä, että Facebookiin liittymistäni ehkäisee myös nöyryytyksen pelko: mitä, jos kukaan ei huolisikaan minua ystäväkseen ja minusta tulisi hylkiö, jonka kanssa kukaan ei haluakaan olla kontaktissa? Tai mitä, jos kukaan ei pyytäisi minua ystäväkseen, vaikka löytäisi minut sieltä? Vaikka sillä ei ole mitään väliä, kun ajattelee tätä elämää noin yleisesti, pahoittaisin mieleni siitä kuitenkin ja miettisin lisää sitä, mitä vikaa minussa on. Olen moiseen liian vanha, joten sikälikin on parempi, että jättäydyn ilmiön ulkopuolelle.

Minä olen aika tuore Facebookin käyttäjä, en ole itseasiassa saanut vielä profiilikuvaakaan laitettua. Liityin koska ulkomaille muuttanut kaverini halusi pitää sen kautta yhteyttä.

Minulle Facebook onkin ensimmäinen nettipaikka, jossa en ole pelkästään nimimerkki, vaan esiinnyn ihan omalla nimelläni ja (ainakin lähitulevaisuudessa) kuvallani. Se helpottaa kyllä suuresti yhteydenpitoa, kun ihmiset ei pääse hukkumaan johonkin sähköpostin syövereihin.

Facebook taitaa tosiaan olla kasvattamassa suosiotaan. Olin ihan ällistynyt kun eräälle tutulleni mainitsin etten tiliä omistanut, hän heitti vitsiä tyyliin "no mut hei pitää nyt sen verran sosiaalinen olla". Aika jännää

Facebook saa minut näkemään punaista. Siis onko ärsyttävämpää kuin se, että jos haluaa etsiä ystäviä facebookin kautta, on ensin rekisteröidyttävä käyttäjäksi? En halua käyttäjäksi, haluaisin ensin tietää onko bookissa sellaisia ihmisiä menneisyydestä joihin haluaisin ottaa yhteyttä. Jos ei, niin en halua olla käyttäjä. Todella rasittavaa ja hankalaa. Tai sitten minä en vain tajua.

*Elanor* sanoi:

Facebook saa minut näkemään punaista. Siis onko ärsyttävämpää kuin se, että jos haluaa etsiä ystäviä facebookin kautta, on ensin rekisteröidyttävä käyttäjäksi? En halua käyttäjäksi, haluaisin ensin tietää onko bookissa sellaisia ihmisiä menneisyydestä joihin haluaisin ottaa yhteyttä.

Click to expand...

Ei etsiminen vaadi rekisteröitymistä. Sivun alalaidassa on linkki "Etsi kavereita" ja sitä kautta voit hakea haluamiasi henkilöitä. Kokonaan toinen juttu on, että kaikki eivät salli tulostensa näkyvän näissä hauissa eli et välttämättä löydä kaikkia Facebookissa olevia ihmisiä ellet ole itse rekisteröitynyt.

Nöyrryin.
Se ainoa ihminen maailmassa, jolla oli mahti ja valta saada minut liittymään facebookiin, käytti sitä ja nyt sitten allekirjoittanut on osa tuota massiivista hässäkkää. En tajua suurinta osaa siitä, mitä tuolla pitäisi tehdä tai miten toimia.