Sosiaaliset mediat (Facebook, Twitter, MySpace, Galleria...)

Joo librarythingiinhän voi sen kahdensadan teoksen jälkeen tutustua halvimmillaan maksamalla dollarin vuodessa. Minuakin ärsytti aluksi ruma ja sekavalta vaikuttava ulkoasu (kun esim. shelfari on tutumman webkaksnollan oloinen) mutta ominaisuuksiltaan se on kuitenkin pienen totuttelun jälkeen aika muikea systeemi. Parin päivän harjoittelun jälkeen olen jo melko varma, että siirryn maksullisten leiriin - asetin vaan itselleni ehdot että kaikilla tähän mennessä listatuilla kirjoillani pitää ensin olla tagit (tehty tänään) ja kannet (siinä voikin vierähtää skannerin kanssa hetki ). Haltiamieli muuten juuri perusti kontulaisille sinne oman ryhmän.

Minä rekisteröidyin joskus Librarythingiin mutta jostain syystä en koukuttunut, ehkä se tuntui minustakin liian sekavalta tai jotain. Goodreadsia käytän kun muistan, mutta vain tietyille kirjoille, se ei osaa suomenkielisiä kauhean hyvin. Tai ehkä ollenkaan.

Minua ei erityisesti ärsytä palveluiden maksullisuus, niiden täytyy kuitenkin jotenkin tienata elantonsa ja mainoksilla ei välttämättä pysty kattamaan kaikkia kuluja.

Liityin eilen Librarythingiin ja tänään sitten Konnun ryhmään. Lisäilin eilen sinne randomisti kirjoja Amazonin valikoimista. Pitää odottaa kunnon lisäilyjä siihen asti, että pääsen Suomeen takaisin kirjojeni pariin. Täällä miulla ei ole kuin n. 30 kirjaa (joka sekin on liikaa kun ajattelen lentomatkaa takaisin Suomeen). Librarythingissä minua houkuttaa lähinnä mahdollisuus päästä itse kartalle siitä, mitä kirjoja miulla on ja miten paljon. Kieltämättä kiinnostaa myös löytää uutta luettavaa, olen Käärmeen kautta löytänyt parikin lukemisen arvoista kirjailijaa.

Miulla ei ole hajuakaan mikä Twitter on. Olen käsittänyt nyt tämän keskustelun perusteella että sinne kirjoitetaan parin lauseen mittaisia juttuja. Ihan mistä vaan asiasta. Mutta tietämykseni jääkin siihen, eikä kieltämättä houkuttele ajatuksena minua... Suhteeni Facebookiin on valitettava, jos asuisin Suomessa niin poistaisin profiilini. Olenkin sen kerran jo tehnyt. Sitten muutin tänne Englantiin, ja pakko se on myöntää että se helpottaa yhteyden pitämistä Suomessa asuviin perheenjäseniin ja kavereihin. Seinäkirjoittelua en pahemmin harrasta, vaan kirjoittelen mieluummin "yksityisviestejä". Irc-Galleriassa miulla on vielä tunnus, kävin juuri pari päivää sitten katsomassa onko se vielä toiminnassa. En ole käyttänyt aikoihin (en kyllä enää irkkaakaan, mutta sillähän ei galtsun kanssa olekaan enää mitään tekemistä).

Itse arvostan enemmän kaverilta saatua sähköpostia, kuin sitä että tökätään like-nappia Facebookissa. Onhan tuokin nappi ihan hauska, tökin sitä itsekin kavereihini liittyvissä kommenteissa tai siskojen kuvissa tms.. Mutta jos se tosiaan on ainoa kommunikoinnin muoto joltain kaverilta minulle, niin en paljon arvosta. Siivosinkin kaverilistaani juuri vähän aikaa sitten, koska en halua roikuttaa siellä ihmisiä joiden kanssa en ole missään tekemisissä. Kontulaiset ovatkin sitten oma pieni joukkonsa, kaikkia kaverilistallani olevia en ole edes nähnyt livenä.

Nerwen sanoi:

Haltiamieli muuten juuri perusti kontulaisille sinne oman ryhmän.

Click to expand...

Pahus. Luulin vähän aikaa olevani ryhmän vanhin kontulainen, mutta Miccoh mokoma olikin rekannut sisään jo joskus kolme vuotta sitten. Oma kokoelmani on vielä melkoisen pieni, mutta suurenee kyllä heti kunhan pääsen lisäilemään Tampereen kirjastoni mukaan. (Se kyllä vaatii profiilin päivittämistä maksulliseksi, mutta minusta 20 € on pieni hinta siitä että saan listattua jonnekin omistamani kirjat. Vältyn sen avulla toivoakseni kaksoiskappaleiden ostoltakin ja säästän rahat takaisin vuodessa parissa. )

Minä olen näköjään rekisteröitynyt kaksi päivää Miccohin jälkeen Muistelen saaneeni tiedon Librarythingistä jostain Risingshadow'n keskustelusta, se on saattanut aiheuttaa enemmänkin rekisteröitymisiä.

Vakuutuksista ja ja jokaisen kirjarakkaan pahimmasta painajaisesta voi jatkaa nyt kirjastossa.

No niin, tulihan se tehtyä. Aktivoin Facebook-tilini.

Olin ensin siellä noin puolisen vuotta, mutta sitten tuli sellainen pitää-olla-muutakin-elämässä-kun-kerran-vaan-eletään-vaihe, joten suljin tilini.

Sitten alkoi tuntumaan, että olin hirveästi ulkopuolella. Kaverini eivät muusta puhunetkaan kuin Farmivillestä yms. ja atk-tunnilla kaikki juttelivat facebookissa - kaikki paitsi minä.

Joten olen taas mukana. Yhteydet pysyy paremmin kasassa, löysin muutaman vanhan frendin ja voi jakaa kaikkea hauskaa kavereiden kanssa, kuten kuvia ja leffavinkkejään.

Huonot puolet:koneella menee taas päivässä yli kolme tuntia. Pitää vaan keksiä lisää virikkeitä.

Minä koetan edelleenkin sinnitellä poissa Facebookista, vaikka ystävä- ja tuttavapiiristäni tiedän vain kaksi jotka eivät siellä ole, ja minä olen se toinen niistä. Tähän ei liity sen kummempaa ideologiaa kuten jo aiemminkin olen sanonut, muttei se vain kiinnosta minua. Ystävilleni ilmoitin tosiaan, että jos ette muuten halua/kehtaa/jaksa pitää yhteyttä (eli siis kommunikoida suoraankin joskus), niin ei voi mitään, sen eteen en sinne liity, ja jos se häiritsee niin kovasti, niin sitten en voi mitään asialle. Suotta siis taipua "painostuksen" edessä, jossei asia ole itselle tärkeä

Itse käytän aktiivisesti galleriaa ja Facebookkia. Facebookkiin en suostu lisäämään ketään tuntemattomia ihmisiä, enkä ylipäätään sellaisia ihmisiä joiden kanssa en ole koskaan missään tekemisissä vaikka olisi joskus pari sanaa vaihdettu.

Myspacessakin olen, mutta tahtoisin tunnukseni pois. Osaisiko kukaan neuvoa miten poistaa tunnuksen sieltä? En ole löytänyt mitään miten sen voisi.

Siinä palkissa missä on sellaisia asioita kuin "profiili", "ystävät", "musiikki" yms on oikeassa reunassa pienemmällä fontilla "oma tili". Sieltä löytyy klikkaamalla välilehti "tili" ja puolesta välistä sivua "tilin peruutus".

Olen Facebookissa, Irc-Galleriassa olin joskus, mutta Facebookiin liittymisen jälkeen Galleria tuntui turhalta. Facebook on vähän monipuolisempi.
Miusta on kuitenki naurettavaa, että Facebookissa monet kerää niin monta tuttua ja tutuntuttua ja tutuntutuntuttua kuin vaan löytää. Itsellä ei ole mitenkään älyttömästi "kavereita" siellä, vaan kaverit ja puhetutut ja sukulaisia.
Omia tietojani en myöskään kauheesti levittele, kiinnostuksen kohteita esim. lempparileffoja ja sarjoja näytän kyllä, että niissä nyt ei oo mitään kauheen salaista. Oma nimeni ja syntymäaika on ehkä henkilökohtaisimmat asiat mitkä on esillä. En perusta niistä omien kuvien esittelystäkään hirveesti, laitan muutaman kuvan profiilikuviin ja se riittää.

Minulta oikeastaan kaikki suositut sosiaaliset mediat ovat menneet ohi. Ainoa sosiaalinen media missä olen ollut kunnolla mukana on blogi, mutta sekin on jäännyt kirjoittamattomaksi, koska nyt en halua levitellä asioitani, vaikka kuinka arkipäiväisiä ovatkin. Facebookiin en ole sen takia liittynyt. En ole myöskään huomannut mitä hyötyä Facebookista minulle olisi. Jos kaverit haluavat pitää minuun yhteyttä, minulla on kännykkä ja mese sitä varten. Librarything on vain siksi että pystyn listamaan kirjani, eikä se ole minulle mikään sosiaalisoituminen netissä (vaikka Konnun ryhmään liityinkin).

Entäs foorumit? Eikös nekin ole osa sosiaalista mediaa? Jos on niin, sitten olen todellakin mukana. Mutta muuten kaikki Facebookit, Twitterit, IRC-Galleriat ovat menneet minulta ohi, koska minua ei vaan kiinnosta.

Minä löydyn naamakirjasta, koska sillä on helppo olla yhteydessä ihmisiin, jotka asuvat kaukana. Ja onhan se myös ihan kivaa ajanvietettä lagailla siellä. Itse olen pyytänyt kaveriksi vain oikeasti tuntemiani henkilöitä ja oikeita kavereita (joihin myös nettikaverit kuuluvat kunhan ovat tarpeeksi läheisiä), mutta olen kyllä hyväksynyt kaikki tuttujen lähettämät kaveripyynnöt. Jotkut sellaisetkin kun ovat pyytäneet kavereiksi, joista en olisi sitä ihan heti uskonut.

Käyttöaktiivisuuteni vaihtelee kausittain tosi paljon, sillä välillä olen hyvinkin aktiivinen ja välillä en jaksa olla paikalla ollenkaan. Sama vähän kaikissa sosiaalisissa medioissa. Minulta löytyy tunnus myös Myspacesta, Hi5:sta ja Galleriasta, mutta koska kavereilla ei ole tunnuksia/en ole löytänyt heitä niistä, ei minulla itsellänikään ole oikein syytä hengata noilla sivuilla päämäärättömästi, joten olen tosi epäaktiviinen.

Suoviitta, minuunkin voi törmätä naamakirjassa! En itse juurikaan ole aktiivinen Myspacen yms. käyttäjä, mitä nyt naamakirjassa tulee pidettyä yhteyttä kavereihin, osa on myös nettikavereita. Olen kai aika vanhanaikainen netinkäyttäjä huolimatta iästäni (s.-92).:roll:

Itse kuulun Facebookkiin, vähän aika sitten poistin itseni IRC-galleriasta.. Twitteristä minut myös löytää. Sosiaalisista medioista käytän eniten Facebookkia ja Twitteriä. Facebookista näen ulkomailla asuvien ystävieni kuulumiset ilman, että täytyy maksaa maltaita ulkomaanpuheluista. Ja on se muutenkin mukava lisätä vanhoja luokkakavereita. Niitä en myöskään ymmärrä, jotka lisäävät lisäämisen ilosta ihmisiä ystäviinsä..

Twitteriä käytän hyvin paljon. En niinkään twiittaa (liekö oikea suomenkielinen väännös?), mutta luen hyvin paljon esimerkiksi mitä suosikkibändeilleni kuuluu ja tietty myös haluan pysyä mukana maailman tapahtumissa.

Lueskelinpas vanhoja kirjoitelmiani ja törmäsin omaan facebookvastaisuuteeni. Ja nyt näin reilun vuoden jälkeen voin sanoa, että olen nykyään ihan koukussa facebookiin ja olen juuri niitä ärsyttäviä ihmisiä, joka päivittää jos vaikka mitä turhaa ja jonninjoutavaa. Huokaus.

*Elanor* sanoi:

Ja nyt näin reilun vuoden jälkeen voin sanoa, että olen nykyään ihan koukussa facebookiin ja olen juuri niitä ärsyttäviä ihmisiä, joka päivittää jos vaikka mitä turhaa ja jonninjoutavaa. Huokaus.

Click to expand...

-"-

Koukkuunnuin viime keväänä, kun olisi pitänyt valmistautua lopputentteihin...

^

Kiitos teille kahdelle jahkailuni helpottamisesta. En ole naamakirjassa monestakaan syystä, joista yksi on pelko koukuttumisesta - minulla kun on siihen myötäsyntyinen vahva taipumus. Ja jotenkin nämä kaiken maailman sosiaaliset mediat ovat jo alkaneet ärsyttää. Mitä vasten minun pitäisi kailottaa asioitani netissä? Elämässäni ei ole mitään ihmeellistä selistettävää, naama ei niin kummoinen että sitä kannattaisi esitellä, ja mielipiteenikin ovat vääriä. No, jäänpähän taas kaikesta hauskasta paitsi, niin notta on jälleen enemmän oikeutusta kuunnella vihaista musiikkia.

Jos sokeri keksittäisiin tänään, boikotoisin sitä kun yleinen sokerimania riipisi hermoja. Pitäytyisin ylpeästi hunajassa ja kuvahedelmissä.

Tuli tässä mieleeni, kun moni on sanonut, ettei pidä siitä, kuinka paljon tietoja pitää Facebookiin luovuttaa, niin mitä kaikkea se oikeastaan vaatii? Voiko sen oikeasti määritellä hieman epäilyttäväksi ja ehkä tyhmäksikin tietojensa jakamiseksi?

Olen kehittänyt itselleni kolme ehtoa, joista yhden tai useamman toteutuessa saattaisin asettaa syrjään inhoni ja periaatteellisen asenteeni Facebookia kohtaan.
1) Mikäli liittymiseni Facebookiin pelastaisi omani tai jonkun muun ihmisen hengen, tai säästäisi minut tai jonkun muun tai kaikki muut suurelta, kohtuuttomalta kärsimykseltä, johon verrattuna liittymiseni aiheuttama itsetunnon kolauksen kärsimys olisi mitätöntä. Jos voisin vaikka lopettaa kaikki sodat ja nälänhädän tai parantaa AIDSin sillä, niin liittyisin. Tai jos vaikka itse parantuisin kuolettavasta syövästä sillä, niin kyllä.
2) Mikäli persoonallisuuteni muuttuu ja menetän muistini jonkin onnettomuuden tai siihen verrattavan kriisin takia, jolloin en enää ymmärtäisi, miksi en nyt sinne liittynyt ja miksi se ylipäänsä minua ärsyttää. Tässä vaiheessa tosin toivoisin, että joku muistuttaisi minua, että olen melkein luvannut itselleni olla sinne liittymättä.
3) Mikäli Facebookiin liittymisestä tulee tulevaisuudessa niin välttämätöntä, että ne, jotka siellä eivät ole, joutuvat epätasa-arvoiseen asemaan esim. työtä hakiessa, tai että olisi ylipäänsä sosiaalisesti mahdotonta jättäytyä Facebookin ulkopuolelle. Esimerkiksi kännykästä on tullut lähes tällainen välttämättömyys, tai sähköpostista. Jos Facebookista tulee jonkinlainen väestörekisteri, johon on pakko kuulua, niin turha sitä kai on kitistä. Jos olisi aivan pakko kunnollisen elämän saavuttamiseksi, niin ehkä sitten.

Muutoin, ei. Kohtaa 1 muuten jo 15-vuotias naapurini yritti hyödyntää ja uhkasi leikillään tappavansa itsensä, mikäli en heti liity. Luovutti kuitenkin, kun huomasi katseestani, että hänen kohdallaan taidan heti tehdän poikkeuksen. No, se oli ihan nokkela yritys hänenkaltaiseltaan perusyläasteelaiselta.

Muusta sosiaalisesta mediasta sanon sivumennen, että yritän poistua IRC-galleriasta. Kerran jo poistin kuvani, mutta sosiaalisen paineen takia minut kieroiltiin sinne uudestaan. En minä siellä enää melkein koskaan käy, mutta en ole vain saanut aikaiseksi poistettua tunnustani.

Minua ahdistaa ihan vain jo se ajatus, että koko nimeni, naamani, syntymäaikani ja asuinpaikkakuntani olisivat niin helposti saatavissa ja yhdisteltävissä keskenään. Esimerkiksi koko nimelläni en taida olla missään nettimaailmassa (ainakaan sellaisessa, jossa ilmaisisin, mistä päin Suomea olen), eikä syntymäaikaani taida olla näkyvillä muualla kuin Konnussa. Bloggaan omalla etunimelläni, mutta en koskaan paljasta siellä paikkakuntaa tai muuta niin profiloivaa tietoa siellä. Pienellä paikkakunnallani ei muita samannimisiä ole, joten ilmoittamalla ne profiloidun ihan täysin omaksi itsekseni. Miksikö pidän sitä sitten pahana asiana? Loppujen lopuksi arvostan niitä, jotka kehtaavat (ja uskaltavat) esimerkiksi kommentoida netissä omalla nimellään, mutta itse pelkään liiaksi. Tapaus menneisyydestä riittää siihen, että pelkään itse asiassa aika reilustikin jonkinlaisen "nettirekisterin" luomista itsestäni. Vaikka tästä tapauksesta on useita vuosia eikä oikeudenkäynnin jälkeen ole tästä ihmisestä mitään kuulunut, niin silti ajatus vaivaa, että hän voisi netin kautta seurata elämääni niinkin vaivattomasti kuin Facebookin kautta. Jos ihminen kykenee selvittämään sairaalasta terveyshistorian ja stalkkeroimaan kotitaloa, niin miksei se kykenisi sitten jotenkin lukemaan Facebook-profiiliakin Vaikka kuinka profiilista osan saa salaiseksi, niin silti arveluttaa ihan liikaa. Luultavasti tuo huolenaiheeni on nykyisellään täysin turha jo, mutta se saa myös ajattelemaan niitä vähemmän terveitä ihmisiä, jotka saattavat kiinnostua tuntemattomankin ihmisen elämästä aivan liikaa. Ehkä sekin on jo aivan liioiteltu huoli, mutta minkäs teet.

Ymmärrän kyllä FB:n hyvätkin puolet, ja niitä on varmasti paljonkin, en kiellä niitä ollenkaan. Silti olen sitä mieltä omalta kohdaltani, että jos liittyisin, niin saattaisin kyllästyä aika pian. Lisäksi muutama lähipiirin ihminen on nostattanut aika kovast FB-vastaisuuttani, sillä varsinkin yksi ihminen kommentoi nykyään jokaista asiaa "Mutta kun Facebookissa sanottiin niin, niin se asia ON NIIN. PISTE.". Myös se huolestuttaa, etteivät ihmiset enää harrasta naamakkain tapaamista, vaan kaikki kontaktit hoituvat netin kautta. Jos ollaan eri maissa tai on muuten pitkät välimatkat, niin ymmärrän, mutta jos naapureina asuvat ihmiset vaihtavat kuulumisensa pelkästään naamakirjassa, on menty jo pikkuisen hunningolle

Mistäpä minäkään tietysti tiedän, vaikka naamakirjaan vielä joskus eksyisinkin. Ehkä sitten, jos pääsen noista peloistani eroon ja käy niin, että ystäväni sulkevat minut lopullisesti piirin ulkopuolelle "erilaisuuteni takia" eivätkä jaksa enää tavata irl tai kommunikoida muulla tavalla...