Varoitus, tämä on pitkä. Mietin pitkään, kirjoitanko tämän tänne, mutta tuntui siltä, että on pakko saada tämä asia purettua edes johonkin.
En tiedä onko kukaan huomannut, mutta minulla on jäänyt tosiaan vähän vähemmälle tämä käärmeily tänä vuonna. Olen ollut siitä surullinen, sillä on tuntunut, etten saa mitään ulos ja en ole oma itseni laisinkaan. Olen ikävöinyt tätä todella paljon. Syy on ollut kiireessä, stressissä ja pieleen menneessä käsileikkauksessa. Nyt kahden viikon ulkomaanmatkan jälkeen, tuntuu kuin olisin vihdoin saanut hengittää.
Olen ollut todella voimaton jo 1,5vuotta, sillä ei uskottu, että käteni on oikeasti kipeä. Olin opiskelupaikkani opintoretkellä, kalliolta noustessani kaaduin takaisin peukalon päälle. Tapaturma kävi 5.6.2015 ja lääkärissä röntgenissä ei bongattu mitään, mutta sitä ei taivuteltu ja tutkittu muutoin vaan lähetettiin buranan voimin kotiin. Kaikki väittivät, että kyllä se kuntoutuu itsekseen. Kyseessä on siis oikea käteni, eli kirjoittaminen, ruoanlaitto, saksilla leikkaaminen, meikkaus ja kaikki on ollut aika hankalaa, mutta olen opetellut korvaavia tapoja näihin arkipäivän haasteisiin.
2015 lokakuussa vasta uskottiin, että jotain mätää siinä on, kun tavarat ei pysy kädessä ja kipu vain jatkuu. Pääsin käsikiruegille joulukuussa ja leikkaus suunniteltiin helmikuulle 2016, mutta tämä ei käynytkään vakuutusyhtiölle, joka heräsi yhtäkkiä tähän tapahtumaan, että mitäs ihmettä. Leikkaukseni käskettiin perumaan ja minut lähetettiin Helsinkiin vakuutusyhtiön sairaalan leikkaukseen. Siellä tutkittiin lisää ja odotettiin 1kk, jos se vielä siitä tokenisi. (Hei kamoon.. 9kk tapaturmasta, eiköhän se olisi jo parantunut?!) Pyydettiin maksusitoumusta leikkaukseen, jonka vakuutusyhtiö eväsi, koska heidän mielestään on käynyt jonkinlainen muu tapaturma tässä kesäkuun ja lokakuun välissä, vaikkei ollut. Vakuutusyhtiön takia leikkaukseen pääsy viivästyi 6kk, eivätkä he tehneet mitään asian eteen. Olen yhteistyössä nyt heidän potilasasiamiehen kanssa.
Noh! Helmikuussa aloitettiin rumba alusta julkisella puolella ja pääsin toukokuun lopulla vasta käsikirurgille, joka totesi heti, että leikataan. Leikkaussali oli mennyt jo kiinni kesän ajaksi, joten leikattiin vasta elokuussa. Leikkaus meni ihan ok, poistettiin luuta, putsattiin irtopaloista ja huuhdeltiin jännetuppi. Parantuminen ei sujunut ongelmitta, vaan tulehtui ja paljastui bakteeriksi. Peukalo on arpeutunut väärin tyvestä, joka estää pystyyn nousun ja koukistamisen. Eli leikkauksessa on mennyt jotain pieleen haavan sulkemisessa, sillä tikit ovat menneet todennäköisesti hermojen kanssa nippuun. Nyt peukalo ei edelleenkään toimi ja on kipeä. On tehty magneettikuvaukset, hermoratatutkimukset ja käyty fysio- sekä toimintaterapiaa. Magneettikuvissa paljastui, että nivelissä on nestettä ja kulumaa, koska ei toimi kunnolla. Hermoratatutkimuksissa oli selvä ero, eli hermovaurio. Fysio-/toimintaterapia on auttanut saamaan peukaloon liikkuvuutta, mikä on erittäin tervetullut asia. Nyt 22.11. on jälleen kirurgi, toiminta-/fysioterapia sekä toinen potilasasiamies tapaaminen jolloin selviää, joudutaanko peukalo avaamaan uudestaan.
Nyt varmaan ymmärrätte, miksi olen ollut todella voimaton ja Kontuilu ei ole oikein tullut edes mieleen. En ole ollut oma itseni, mutta pienen välibreikin jälkeen tuntuu taas omalta itseltäni. Olen aika energinen ja hymyilen enemmän.