Ereine
Kontulainen
Kannatan hoitajien lakkoa mutta se on tehnyt elämäni aika stressaavaksi. Minun piti alunperin mennä leikkaukseen helmikuussa. Valmistauduin siihen huolella, hankin töissä sijaisia projekteilleni, tiedotin asiasta asiakkaille, en nukkunut kunnolla viikkoon kun jännitin leikkausta. Pääsin sairaalaan asti ja minut lähetettiin ymmärrettävästi kotiin kuumeen takia. Sain uuden leikkausajan kahden kuukauden päähän, ensi viikolle. Selvitin taas kaikki tulevat työt, etsin niille sijaisia, ilmoitin asiakkailleni, kävin tutkimuksissa kun minulla on edelleenkin oireita helmikuisen taudin jäljiltä (ei ollut onneksi mitään hälyttävää, muuta kuin yleistä allergistyyppistä nuhaa), stressasin ja nukuin huonosti. Nyt leikkaustani ei ole vielä peruttu mutta kuvittelisin että se on perutaan mutta ennen kuin se tapahtuu täytyy kai elää niin kuin leikkaus oikeasti toteutuisi.
Epävarmuus stressaa, samoin kuin se että minun olisi pitänyt mennä maanantaina leikkausta edeltävään verikokeeseen ja se on nyt peruttu. Entä jos leikkaus sattuisikin toteutumaan mutta en käynyt labrassa? Nämä ovat tietysti pieniä ongelmia ja minulla on hyvä tilanne kun vaiva, johon leikkausta tarvitsen ei kai kauhean nopeasti pahene (paitsi ajan myötä voi käydä niin ettei leikkaus onnistukaan tähystyksellä kun poistettavat asiat ovat liian suuria ja on myös mahdollisuus tosi kivuliaaseen kystan puhkeamiseen) mutta olisi kiva jos pystyisi nukkumaan.
Epävarmuus stressaa, samoin kuin se että minun olisi pitänyt mennä maanantaina leikkausta edeltävään verikokeeseen ja se on nyt peruttu. Entä jos leikkaus sattuisikin toteutumaan mutta en käynyt labrassa? Nämä ovat tietysti pieniä ongelmia ja minulla on hyvä tilanne kun vaiva, johon leikkausta tarvitsen ei kai kauhean nopeasti pahene (paitsi ajan myötä voi käydä niin ettei leikkaus onnistukaan tähystyksellä kun poistettavat asiat ovat liian suuria ja on myös mahdollisuus tosi kivuliaaseen kystan puhkeamiseen) mutta olisi kiva jos pystyisi nukkumaan.