Teho-osasto

Nimenomaan tyylikkäästi kliseinen. Itkua tuhertaen täällä myös. Carter on niin kaikki.

Nyypiöidealisti.
Innokas, yli-innokas
Rikas poikaparka
Kaltoinkohdeltu.
Uhri.
Opettaja
Auttaja.
Edelleen idealisti.
Jääräpää.
<3 <3 <3

muoks: Mut nyt siitä tulee onnellinen.

Eivät tosiaan tehneet mitään itkujäähyväisiä Carterille. Lempihahmojani toki, mutta lähetettiin matkaan tyylikkäästi. Alkuperäiskatraasta taitaa olla jäljellä Sherry (tosin kerran poistuneena). Ja muistaakseni tuolta taustajoukosta hoitajista Halé ja Chuny ovat olleet mahdollisesti alusta alkaen tai ainakin hyvin pitkään.

Oi elämä. Paruin koko jakson ajan, paruin ja huokailin ja paruin. Voi Carter, minkä teit! Se on ihan käsittämätöntä, kuinka voi kiintyä fiktiiviseen hahmoon. Ja kuinka voi unohtaa, että se on fiktiivinen hahmo. Minä oikeasti ajattelin, että ei se mitään, minä kestän tämän, Carterista tulee sentään nyt onnellinen. Minä oikeasti ajattelin, että se on siellä Afrikassa Kemin kanssa vihdoin onnellinen. Vasta sitten tajusin, että Carteria ei ole, se lakkaa olemasta heti kun sitä ei näy ruudussa. Ja ne kuvat! Greene! Benton! Ross! Ja ne äänet! Ja se kirje! Oi elämä, se on tv-sarja ja minä olen silti ihan sydän syrjällään ihan kaikesta.

Järrrrkyttävä jakso. Pitkästä aikaa. Jotain tuollaista olin tässä odotellutkin.. Tarkoitan siis sitä parvekkeen (tai mikä ikinä se olikaan, en katsonut tarkkaan) luhistumista ja sen täydellistä näyttämistä myös meille telkkarin väärällä puolen istujille. Meni aivot pihalle hetkeksi, en osannut odottaa yhtään mitään sellaista. Ja sitten ne vielä keksivät kiduttaa minua lisää ja tiputtaa sen tytön siitä kaiteelta, mikä oli jäänyt jäljelle.. Eikä. Näen painajaisia tuollaisesta. Mutta oli se silti mahtavaa.
Toisin kuin se että Alex karkasi.. Voi Sam-parkaa. Kamalaa. Enkä tietenkään tiedä miksi Alex karkasi, kun en tajunnut seurata telkkaria tarpeeksi tiiviisti. Hitsit.
Mutta Carteria ei tule ikävä. Jossain vaiheessa olisi voinut tulla ikävä, mutta ei enää. Carter muuttui jotenkin niin.. kylmäksi ja etäiseksi. Ilmeettömäksi. Siksipä nyt vain harmittaa.

Carterin viimeistä jaksoa tässä vieläkin fiilistellen... kyseiseen hahmoon en minä taas - toisin kuin monet - onnistunut kiintymään moneen vuoteen kunnolla, jostain kumman syystä, mutta nämä viimeisimmät Kem- sotkut ja muut muuttivat asiaa. Ihan niin kuin ne olisivat tehneet miehestä jotenkin tunteikkaamman, rakastavamman. Ja ehkä sekin vaikutti, että muut rakkaat alkuperäishahmot olivat häipyneet, joten suuntasin kiintymykseni sitten juuri häneen. (Ööh, aika tökerösti sanottu, mutta kuitenkin). En minä olisi halunnut, että se lähtee. Yhyy.

Ja todellakin, viimeistään ne nostalgiapläjäykset, joissa esiintyivät vanhat kunnon Bentonit ja Greenet saivat palan kurkkuun. Viimeksi mainittu oli silloin joskus lempihahmonikin. Tuplayhyy... mutta jäihän sinne vielä monta ihanaa, jos nyt positiivisesti ajatellaan. Lukat ja kumppanit.

Jakso oli yllättävän hyvä. Minä jo aluksi luulin, että siitä tulisi vähän tylsä ("Hei kamoon! Carter lähtee!"), mutta sitten ne lattiat/parvekkeet/mitkälie rysähti ja action!

Vähän tuli kyllä haikea fiilis kun Carter lähti, sitä on niin tottunut katselemaan sarjassa. (Mutta onneksi se tosiaan lähti Afrikkaan ja onneksi sillä oli onnellinen lähtö. ^^ Niin moni tuosta sarjasta on lähtenyt ikävissä merkeissä. ("Hups. Helikopteri.")) Minä hihittelin itsekseni kun Carter meni ravintolassa vessaan ja kertasi puhettaan itsekseen, ja kun se tulee sieltä ulos koko porukka on palannut sairaalaan ja jäljellä on vaan sairaala-apulainen geriatriselta.. tuo ei tosiaan ollut mikään yliampuva nyyhkyjakso, mikä oli kyllä hyvä. Ne diat oli tosiaan ihania.

Minulta on kai mennyt jotain ohi noitten muutaman viikon aikana kun en ole katsonut tätä, mutta miksi Sam ei kerro sille kakaralle että sen isä on vankilassa? Mukavaa miten vahvana Luka onnistui olemaan tuossa jakson lopussa, vaikka ihan varmaan sekin pelkää että vielä yhdelle lapselle sen elämässä tapahtuu jotain...

Ilmeisemmin Sam ei kerro, jotta lapsiparka ei kokisi traumaa. Onhan se nyt ikävä saada tietää että isukki ei olekaan se sankari, joksi on itseään koko ajan kuvaillut. Itsekin olen hieman moista ratkaisua ihmetellyt. Vieläkin ärsyttää (eikä vain Tehiksessä) miten sopuillen amerikkalaisissa sarjoissa kasvatetaan lapsia. "Tahtoisitkos sinä olla nyt kiltti ja mennä tuonne omaan huoneeseesi siksi aikaa että isi ja äiti saavat jutella hetken? Ai et? Etkö olisi kuitenkin kiltti poika ja menisi kuitenkin?" Mitä vikaa on suorassa käskyssä silloin, kun lapsella ei yksinkertaisesti ole sananvaltaa tilanteeseen? Hirveää hymistelyä ja sopuilua, oikein ihmettelen välillä että kumpi on tuossa lapsi-vanhempi suhteessa se aikuinen ja määräävä osapuoli : /

Carter oli mukava ja tutun turvallinen hahmo, mutten osannut koskaan siihen oikein kiintyä. Jotenkin hahmosta tuntui aina puuttuvan jotakin, jolloin se jäi hieman ontoksi ja etäiseksi. En tiedä, useimpiin hahmoihin kuitenkin kiinnyn syvästikin. Niinpä jakso jäi hieman etäisemmäksi. Toki sitä liikuttivat jakson tapahtumat sinällään, mutteivat samalla tavalla kuten vaikkapa Greenen kuollessa. Kem on jotenkin jäänyt myös minulle hyvin etäiseksi hahmoksi, josta en koskaan osannut pitää. Jotenkin epäuskottavan oloinen hahmona.

Olenpas minä herännyt tänään kriittisenä.

Minuakin Carter viimeisinä vuosina lähinnä ärsytti, mutta olihan tuo liikuttavaa. Saa nähdä tuleeko sarjaan uusi keskushahmo (miten vain, kunhan se ei ole Morris), vai jatketaanko tasaisesti kaikkien ympärillä.

Ray-kuvio oli hieno, vaikka koko ajan odotinkin, koska sattuu jotain traagista ja Ray pääsee loistamaan.
Alex saisi minun puolestani vaikka painua mereen, mutta saa nähdä miten tämä juttu vaikuttaa Lukan ja Alexin kriiseihin.

Kyllä minäkin tirauttelin kyyneleitä Carterin astellessa Countyn ovesta ulos. Hienosti toteutettu ilman turhia dramaattisuuksia. Kemistä en myöskään minä pitänyt koskaan, vaan liputin viimeiseen asti Carterin ja Abbyn puolesta. Paitsi että ei sitä iiihan tarvitse vielä toivoaan heittää - hehheh - sillä Noah Wylelle on suunnitteilla muutamia guest appearancejä kahdelle seuraavalle tuotantokaudelle, tietää kertoa sarjan kotisivu(näin muistelisin). Hyvästit eivät siis olleet täysin lopulliset.

Ihmettelin äitini kanssa sitä eilisessä jaksossa syntynyttä vauvaa. Siellä raunioiden keskellä äiti, Molly, ilmoitti Raylle että raskaus on 28. viikolla ja vielä Countyssakin joku huikkaili jotakuta hakemaan keskoskehtoa. Vauva kuitenkin painoi "8 pounds, 10 ounces" ja oli muutenkin ilmiselvästi täysiaikainen(ainakin sen kokoinen). Oliko kyseessä käännösvirhe, eli raskaus olisi ollut vaikkapa 38. viikolla? Tai sitten karmea virhe. Mutta siihen en usko.

Kyllä minäkin pidin viimeiseen asti kiinni toivosta Abbyn ja Carterin suhteen, mutta viime viikon Pariisi-jaksossa luovutin, myönsin tappioni ja ymmärsin, että Kem saattaa sittenkin olla oikea nainen Carterille. Ja se on aika paljon minulta, joka en luovuttaisi Carteria oikeastaan kenellekään. Mutta oi, se kliseinen sateessa takaisin kääntyminen ja muutenkin... Oi John<3

Ja voi, miten minä pidän rokkipoikalääkäristä. Minäkin ehkä jotain aavistelin, lähinnä odotin kai että se sen tyttönen tippuu kaiteelta, mutta yllätyin silti melko totaalisesti. (Säälittävää ehkä on se, että sanoin oikeasti omg, ihan ääneen. Omg. Olenkohan liikaa koneella?) Ja Pratt, voi Pratt. Ja kaikki.

Oikeastaan tuo Carterin lähtö on vienyt ajatukset pois siitä, että Teho-osasto meni tosiaan tauollekin. Kyllä se ensi viikolla uppoaa ehkä minunkin tajuntaani... Mutta on se kamalaa, ei C.S.I:tä, ei Teho-osastoa, ei Aliasta. Onko elämällä enää mitään tarkoitusta?

Minäkin ihmettelin lapsen viikkoja. Mut ei 28-viikkoinen voi olla kahdeksaa paunaa ja keuhkot on siinä vaiheessa sen verran kehittymättömät, että se keskoskaappi oikeasti tarvittaisiin. (ei mitään hellyyttäviä äidin masulla köllimisiä)

Pidän Raysta tämän jakson myötä taas vähän enemmän

Siirapin ja lässyn Carterin lähdöstä vei viimeistään "You set the tone, Morris!" Hehee, ei voinut kuin nauraa ääneen. Mukava kontrasti: ensin awwww ja ihan kyynelsilmin kun tulee takauma siitä miten Mark lähti ja jätti pallon Carterille, ja sitten...

Archie Morris

Minä missasin tietyistä erittäin hyvistä syistä torstain osan ja nyt kovasti ihmettelen, että mikä on tämä parveke-episodi, mihin kaikki viittaavat?
Onhan se surku, että Carter poistui joukosta. Hän kun tuntui olevan osa kalustoa ensiavussa. Viime vuosina hän jopa soluttautui niin, että maastoutuminen oli ehkä liian hyvin tehty. Häneen ei enää kiinnittänyt huomiota entiseen malliin. Antoi tietä uusille hahmoille?
Minäkin olen monen tavoin ihastunut rokkilääkäriin. Monta kertaa olen miettinyt, että hän on tuttu jostain mutta en saa päähäni mistä. Ehkä joku osaa valaista asiaa minulle?
Neelasta on myös tullut minun lempihahmoni.

Muoks/tähän aikaan aamusta ei sormet vielä oikein taivu oikeille sanankäänteille

Morris tunki Rokkipoika-Rayn mukaan bileisiin, jotka järjestettiin portaikossa. Ei minulle oikein selvinnyt minkälainen hökkeli se lopulta oikein oli. Joka tapauksessa ylin kerros romahti, sitten toisiksi ylin, ja siinä sitten mentiin alas asti. Ray oli sankarilääkäri siellä. (Morris vain voi pahoin, tosin jo ennen onnettomuutta...)

Ymmärtääkseni tämä "Rokkipoika-Ray"grin eli Shane West oli siinä kolmosen lässysarjassa, joka tuli ainakin joskus sunnuntai-iltaisin. Sillä oli joku mitäänsanomaton nimi... Vielä kerran! Se se oli, Once and Again alunperin.

Muoks: Eipä mittään, eipä mittään.

Kiitän.

fanye sanoi:

Nimenomaan tyylikkäästi kliseinen. Itkua tuhertaen täällä myös. Carter on niin kaikki.

Nyypiöidealisti.
Innokas, yli-innokas
Rikas poikaparka
Kaltoinkohdeltu.
Uhri.
Opettaja
Auttaja.
Edelleen idealisti.
Jääräpää.
<3 <3 <3

muoks: Mut nyt siitä tulee onnellinen.

Click to expand...

Ja niin Carter.

En ole mitenkään aktiivinen katselija ollut, katselin ihan alussa ja silloin jo ihastuin Carteriin. Oli yksinkertaisesti niin ihana, nuori idealisti, aivan mahtava henkilö. Mark oli toinen lempihahmoni, mutta sydämeni sykki enemmän Carterille.

Sitten jossain vaiheessa lopetin Teho-osaston katsomisen ja nyt kun aloin uudestaan katsella, Carter vei sydämeni uudestaan. Ja nyt hänestä on luovuttava. Jollain omituisella tavalla olen tyytyväinen, Carter todella vaikutti siltä, ettei viihdy enää Countyssa ja toisaalta, jos Kem on hänen elämänsä nainen ja Carter itsekin viihtyy Afrikassa, niin onhan hänen sinne päästävä. Jos hän vain tulee onnelliseksi, tämä kaikki on sen arvoista.

Suruttaa tietenkin myös. Lempihahmojani, pitkäaikaisia sellaisia. Pidän uusistakin hahmoista ("uusista"), Neelasta, Abbysta ja Raysta eniten, mutta... Carter oli kuitenkin Carter.

Ja miten niin otan liian vakavasti tv-sarjan?

Meinasi kyllä tippa tulla linssiin, kun näyttivät niitä dioja lopussa ja kuuluivat ne äänet... vieläkin niiskututtaa, kun muistelee. Mutta kuitenkin jossain perukoilla on hyvä olla, koska Carter todella ansaitsee tämän. (Hyvä on, hankin elämän tv-sarjan ulkopuolelta. )

Muoks: Tarkistin videolta, minusta se on kyllä "thirtyeight" mitä Molly sanoo putoamisen jälkeen.

Aika kaivaa tämäkin topikki ylähyllyltä pölyn peitosta, kun Tehis palaa taas ensi viikolla iltojamme ilahduttamaan. Pelkäsin jo, että ihastukseni vanhusta kohtaan olisi päässyt pitkän tauon aikana väljähtymään, mutta niin vain tuntui kuin olisi kotiin palannut kun katseli pitkää mainosta Kaksnelosen tauolla. Siellähän sitä oli Neela angstin kourissa kaatosateessa abulanssiovilla ja Luka turpaansasaaneen näköisenä keräilemässä itseään sairaalan lattialta... Tervetuloa takaisin Countyyn.

Aah, tätä on odotettu! Toivottavasti sarja jatkuu vielä yhtä laadukkaana kuin puoli vuotta sitten, murisen ja puren jos taso on laskenut Harmittaa vain, että Carter sitten lähti, pidin hänestä. Mutta eivätköhän nämä muut silmänilot päivystyksessä korjaa asian (Luka, Ray sun muut). Mutta mainoksen perusteella taso näyttää yhtä hyvältä ja mikäs sen mukavampaa kuin mukiloitu Luka Tervetuloa Countyyn, todellakin.

Tehis vihdoin palaa vanhalle ohjelmapaikalleen. Mutta ei hitto, sehän on Lostin kanssa päällekkäin. Miten voi elämä olla näin julmaa? Toivoa ei varmaan ole siitä, että kumpikaan siirtyisi. Ärsyttää. Ihan liian vaikea valinta.

Onneksi on jo nähnyt Lostin ekan kauden niin ei tule siitä ongelmaa, silti kyllä vähän harmittaa että ne tulee samaan aikaan. On tämän jatkoa odotettukin. Niiden parin vuoden jälkeen mitkä minulta jäi tästä väliin, olen taas ollut ihan koukussa - kiitos Lukan.