Heh, minäkin meinasin kääntäjäksi.
Osaan kylläkin jo aavistaa, että englannin kääntäjistä tuskin on pula ja siinä mielessä olen jo henkisesti varautunut kääntämään vaikka venäjäksi englannin sijasta... toisaalta, olen alle kouluikäisestä asti tykännyt englannin kielestä todella paljon, joten ehkä se on aika vahva kutsumus.
Minäkään en ole varma, miten noita töitä tulen sitten tekemään... Minä nimittäin ihan oikeasti haluaisin kirjailijaksi. Sitten tekisin käännöstä aina välillä. Molemmat ammatit kun ovat tuloiltaan hieman epävakaita, saisin siinä hieman tasapainotusta. Kirjoittaminenkin on ollut poikasesta asti mukana, haluan tehdä sitä. Ehkä minä lopulta päädyn jonkin lehden toimittajaksi, käännän joitain telkkarisarjoja... Mene ja tiedä.
Niin ja minä en sitten opettajaksi ryhdy! Monet sanovat, jos mainitsen haluavani ehkä lukea englantia, että kannattaa hankkia pedagokin paperit. Jooeikiitos.
Yleisesti minä haluan itsenäisen työn. En yleensä jaksa samoja naamoja kauaa (elleivät ne naamat kuulu erityiskivoille ja -hienoille ihmisille) enkä muutenkaan ole kovin yhteisörakas ihminen, että jaksaisin tehdä yhteistyötä joka päivä ja etenkään joka hommassa. Jos työpaikka on kotona, aina parempi (vaikka mahtaahan se olla tympeää olla kaikki päivät läpeensä samojen seinien sisällä. Onneksi harrastukset ovat olemassa.) ja jos työajat voi itse säätää. Siksi joku tällainen kirjoittava ammatti olisi hienoa.
Kieroin suunnitelmani on, että kirjoitan kirjan, kuvitan sen ja käännän kolmelle kielelle, teen käsikirjoituksen elokuvaan ja ohjaan sen ja olen itse pääosassa. No ei sentään... Vain kolme ensimmäistä vaihetta! :twisted:
Minua harmittaa niiden puolesta, jotka eivät yhtään tiedä, mitä haluaisivat tehdä. Koulussa heitä näkee. Ja joidenkinn kohdalla ei voi sanoa, että menkää tekemään sitä missä olette hyvä tai mistä pidätte eniten... Minulle opiskelupaikan valitseminen on ollut tähän mennessä helppoa (no, minähän olen vasta lukiossa joten enpä ole monesti joutunut valinnan eteen) ja suunnitelmat näyttävät suhteellisen selville (kuten olen edellä kuvannut), eikä myöskään tuon toiveammatin saavuttaminen ole valtaisan vaivan takana - jos olisin esimerkiksi edelleen kiinnostunut farmasiasta, joutuisin tappelemaan kemian kanssa kirjoituksiin asti. Mutta se oli vain hetkellistä intoa yhden TET-viikon jälkeen.