Ryhtymättä puimaan jo muissa keskusteluissa esitettyä Tolkien-kritiikkiä (joka pääosin osuvaa, rasismi, henkilöhahmojen ohuus jne.) haluaisin nostaa esiin teeman, joka on edellisiä yleisempi.
Modernin romaanin (joka TSH on, se ei ole myytti vaan 1900-luvulla kirjoitettu kirja, nykyaikainen romaani) yksi piirteistä on tai pitäisi olla yksinkertaisten vastakkainasettelujen kyseenalaistaminen, maailman ristiriitaisuuden esittäminen. Siis modenin tai jälkimodernin todellisuuden kuvaaminen. Todellisuuden, jossa yksinkertaistukset ovat aina väkivaltaisia. Tai siis näin pitäisi olla ja onkin korkeatasoisessa kirjallisuudessa.
Tolkienen tuotanto on surullinen vastaesimekki. On perusteltua sanoa, että TSH:n maailmankuva on ennekaikkea räikeän mustavalkoinen, muutamaa säröä lukuunottamatta (Saruman, Boromir). Ei siis niin, että ihmisten (tai haltijoiden, örkkien jne.) TEOT tai AIKOMUKSET ovat hyväksyttäviä tai kyseenalaisia tietystä näkökulmasta vaan Tolkienin mukaan on olemassa olemuksellisesti ja lopullisesti pahoja olentoja riippumatta siitä mitä he tekevät. Ja päinvastoin. Gandalf on "hyvä". Piste. Sauron on "paha". Piste.
TSH on äänestetty maailmalla kaikkien aikojen parhaaksi kirjaksi. Onko mitään pelottavampaa? Tai surullisempaa ihmiskunnan tulevaisuutta ajatelen? Ihmiset arvostavat kirjaa, jonka maailmankuva on jokseenkin yhtäläinen uskonnollisen fanatismin kanssa. Tai minkä tahansa fanatismin. On hyviä ja on pahoja. Pahat saa ja pitää tappaa. Nuo toiset ovat pahoja. Nuo jotka ovat erinäköisiä kuin me. Nuo jotka syövat erilaista ruokaa kuin me. Nuo jotka rukoilevat eri jumalia kuin me. Tiedätte hyvin mitä tämä muistuttaa nykytodellisuudessa. George W. Bush, Osama Bin Laden ja kaikki maailman ehdottomien joko-tai-erottelujen nimeen vannovat ihmiset saavat Tolkienista tukea maailmankuvalleen. Pelottavaa. Surullista.
Modernin romaanin (joka TSH on, se ei ole myytti vaan 1900-luvulla kirjoitettu kirja, nykyaikainen romaani) yksi piirteistä on tai pitäisi olla yksinkertaisten vastakkainasettelujen kyseenalaistaminen, maailman ristiriitaisuuden esittäminen. Siis modenin tai jälkimodernin todellisuuden kuvaaminen. Todellisuuden, jossa yksinkertaistukset ovat aina väkivaltaisia. Tai siis näin pitäisi olla ja onkin korkeatasoisessa kirjallisuudessa.
Tolkienen tuotanto on surullinen vastaesimekki. On perusteltua sanoa, että TSH:n maailmankuva on ennekaikkea räikeän mustavalkoinen, muutamaa säröä lukuunottamatta (Saruman, Boromir). Ei siis niin, että ihmisten (tai haltijoiden, örkkien jne.) TEOT tai AIKOMUKSET ovat hyväksyttäviä tai kyseenalaisia tietystä näkökulmasta vaan Tolkienin mukaan on olemassa olemuksellisesti ja lopullisesti pahoja olentoja riippumatta siitä mitä he tekevät. Ja päinvastoin. Gandalf on "hyvä". Piste. Sauron on "paha". Piste.
TSH on äänestetty maailmalla kaikkien aikojen parhaaksi kirjaksi. Onko mitään pelottavampaa? Tai surullisempaa ihmiskunnan tulevaisuutta ajatelen? Ihmiset arvostavat kirjaa, jonka maailmankuva on jokseenkin yhtäläinen uskonnollisen fanatismin kanssa. Tai minkä tahansa fanatismin. On hyviä ja on pahoja. Pahat saa ja pitää tappaa. Nuo toiset ovat pahoja. Nuo jotka ovat erinäköisiä kuin me. Nuo jotka syövat erilaista ruokaa kuin me. Nuo jotka rukoilevat eri jumalia kuin me. Tiedätte hyvin mitä tämä muistuttaa nykytodellisuudessa. George W. Bush, Osama Bin Laden ja kaikki maailman ehdottomien joko-tai-erottelujen nimeen vannovat ihmiset saavat Tolkienista tukea maailmankuvalleen. Pelottavaa. Surullista.