Nukuin viime yönä todella levottomasti ja heräilin tämän tästä. Yö jättikin jälkeensä selkeät muistikuvat kahdesta eri unesta.
Ensimmäisessä unessa oli vähäluminen talvi ja katselin tapahtumia alkuun ikään kuin ulkopuolelta. Oli valkoisten pienkerrostalojen ympäröimä piha ja sillä puita ja niiden keskellä jonkinlainen iso suorakaiteen muotoinen lampi tai ehkä tummavetinen uima-allas. Sen päällä oli kirkas jääkerros ja jään päällä vähän lumihiutaleita, ja lammen lähemmän päädyn rannalla eräs SCA-aikojeni tuttu, joka seurassa tunnettiin nimellä Grim, oli juuri selittämässä kanssaan olevalle naiselle, että lammen yli voi liukua jäätä pitkin. He lähtivät liukumaan käsikynkkää, mutta jää taipui ja puolen välin jälkeen petti heidän altaan ja he hulahtivat sen läpi. Katselin, miten he uivat jään alla edestakaisin, yrittivät löytää reikää josta putosivat tai rikkoa jäätä, ja sitten tajusin olevani itsekin paikalla lammen rannalla ja että minun pitäisi auttaa. Hakkasin käsin ohutta jäätä rikki lammen reunalta, jonne päin nainen oli uimassa, ja juoksin sitten päätyyn, jossa Grim taisteli jään alla, sain sen rikki ja hänet vedettyä ylös sen verran että hän sai otteen lammen/altaan reunasta. Mutta kun katsoin oliko nainen selvinnyt, näin hänen vajonneen pohjaan ja totesin epätoivoisena, että minun pitäisi sukeltaa hakemaan hänet. Aloin riisua vaatteita mennäkseni lampeen, mutta sitten olinkin sisällä jossain kerrostaloasunnossa, Grim oli vilttiin käärittynä mutta huonossa kunnossa, palelin itse hillittömästi ja olin ponnistelut ja niellyt vettä niin että puhuminen oli vaikeaa kun yritin selittää tilannetta jollekulle. Yritin saada soitettua hätäkeskukseen kahden muinaisella työharjoittelujaksolla tapaamani maahanmuuttajataustaisen kulttuurialan ihmisen seuratessa toimintaani tarkasti, mutten löytänyt millään kännykästäni sovelluksia, joiden kautta soitto olisi unessa pitänyt tehdä. Sitten aivot sentään kertoivat, että voin ihan vain näppäillä hätänumeron, ja selitin jotenkin sekavasti että asunnossa on huonokuntoinen ihminen joka oli pudonnut jäihin ja minun pitää mennä pelastamaan toinen, joka on edelleen lammessa. Sitten yritin päästä takaisin lammelle, juoksin pienkerrostaloja ja puita täynnä olevaa lähiötä ristiin rastiin, jossain kohtaa näin lammen kimaltava jossain kauempana, mutta sitten olinkin jonkinlaisen pitkän kaartuvan katoksen edessä jossa oli ihmisiä jonottamassa eri porteille. Osa oli sinisellä värillä tarroitettuja, osa pinkillä, ja joku neuvoi minua siniselle portille. Menin ensin sellaiselle, mutta sitten unillgiikalla tajusin, että pinkit portit vievät Linnanmäelle ja lampi on Linnanmäen vieressä. Syöksyin pinkille portille, koko ajan paniikissa siitä että se uponnut nainen oli virunut lammen pohjassa jo ainakin puoli tuntia (mutta unessa olin melkein varma, että kylmään veteen hukkuneen voi vielä pelastaa puolen tunninkin kuluttua, koska kylmyys jotenkin laittaa elimistön horrostilaan ja sen voi vielä saada elvytettyä) ja yritin kertoa sillä olevalle lipuntarkastajalle, että lammessa oleva nainen pitää pelastaa. Mutta hän nukkui istuallaan tiskin takana olevassa tuolissaan vauvaa imettäen, enkä hennonut herättää häntä, koska hän oli selvästi näännyksissä. Tässä kohtaa heräsin.
Toisessa unessa olin kerrostaloasunnossa, joka oli opiskelija-asunto. Olin juuri aloittanut uudet yliopisto-opinnot ja muuttanut sinne, mutta minulla oli vaikeuksia saada asunnon todella vanhanaikainen ulko-ovi menemään lukkoon. Makuuhuoneeni oli heti ulko-oven vieressä, siellä oli muistaakseni useampi puinen kerrossänky ja se oli L-kirjaimen muotoinen. Ulko-ovelta lähti asunnon läpi kulkeva käytävä, jonka varrella ensimmäisenä vasemmalla oli mainittu makuuhuoneeni, heti sen jälkeen oikealla avautui iso olohuonetila, josta pääsi oven kautta pienempään keittiöön. Kauempana oli vielä lisää huoneita. Luulin saaneeni ulko-oven lukkoon, mutta siitä kävelikin äkkiä sisään joku nuorehko mies, joka sanoi asuneensa siellä ennen ja tulleensa hakemaan jotain unohtamaansa. Hän kehotti huolehtimaan paremmin oven lukituksesta ja selitin nolona, että olin kyllä yrittänyt. Sitten hän onneksi lähti, mutta siinä kohtaa asunnossa oli yhtäkkiä lauma muitakin ihmisiä. Toivoin heidän lähtevän myös ja ajattelin jo kehottaa sitä ääneenkin, mutta sitten tajusin, että koska kyseessä on opiskelija-asunto, en tietenkään ole saanut niin montaa huonetta vain itselleni vaan kyseessä on kimppakämppä ja ne muut ovat kaikki kämppiksiäni, jotka asuvat niissä muissa huoneissa. Ajatus ei ilahduttanut, mutta ajattelin pärjääväni kyllä, käänsin huomaavaisesti pienemmälle musiikin, joka minulla oli ollut pauhaamassa olohuonetilassa (ei sillä että kukaan muista olisi siitä välittänyt, heillä oli menossa hilpeä keskustelu olohuoneessa olleen ison pöydän ääressä) ja menin keittiöön tutkimaan kalenteriani. Tulin siihen tulokseen, että olin itse saapunut asuntoon päivää etuajassa, muut olivat palanneet sinne vasta nyt lukukauden alettua (se oli ilmeisesti jonkinlainen asuntolahuoneisto, jossa sai asua vain lukuvuoden ollessa käynnissä, ja muut olivat asuneet siellä jo edellisenä lukuvuonna) ja tajusin sitten paniikissa, että olin itse unohtanut mennä ensimmäisen päivän luennoille. Sitten tajusin vielä pahemmin panikoituen, etten ollut myöskään sopinut opiskelusta mitenkään työnantajan kanssa, vaan minun olisi pitänyt olla sinä päivänä myös töissä. Heräsin siinä kohtaa kun tuskailin hädissäni, miten muka saan ikinä työn ja opinnot sovitettua yhteen.