Jospa osallistun sitten omaa kantaani kertoen ja tutkien:
Siinä suhteessa jumala on hyvyys, että jumala on vastuussa olemassaolostamme. Jumala on kaikkialla, mihin vain maailma ulottuu. Jumala on tuo alkuräjähdysteoriassa mainittu äärimmäisen tiheä piste, joka lähti laajenemaan. Näin ollen me olemme jokainen osa jumalaa, mutta vain pieni osa. Kaikki maailmassa on näin ollen yhtä arvokasta. Kun tuhoamme elämää, tuhoamme samalla jumalaa, mikä on tietenkin hyvin pahasti väärin. Tuhoammehan osasia, joista me olisimme itse saattaneet muotoutua.
Jumala ilmenee kaikessa. Koska me kuitenkin olemme itse eläviä ja nisäkkäitä, ymmärrämme me helpoiten jumaluuden eläimistä ja luonnosta. Jumala on elämä, rakkaus ja aika. Koska me kaikki olemme eri yksilöitä, eri osia jumalasta, koemme me jumalan eri tavoin. Kristityt Jumalana, islamilaiset Allahina, hindut Shivana ja kumppaneina. Tämä inhimmillistäminen tuo jumaluuden lähemmäs käsityskykyä. Toiset näkevät luonnon jumalana. He ovat aivan yhtä oikeassa, kuin inhimmillisen jumalankin kannattajat. Vain elämän tärvelemiseen ja tuhoamiseen johtavat uskomukset ovat väärässä, sillä ne johtavat jumalan vähenemiseen, maailman haparoitumiseen.
Itse olen erityisen viehättynyt muinaisten irlantilaisten uskonnon joistakin piirteistä. Uudelleensyntymä ja luonnon palvominen johtavat automaattisesti jonkin asteiseen maailman suojelemiseen.
Paha syntyy samasta lähteestä kuin kaikki muukin: jumalasta. On väistämättä oltava jonkin verran pahaa. Muutoin ei olisi hyvääkään, sillä yhtenäisen massan jakautuessa pieniin pirstaleisiin on hyvän ja pahan määrän oltava summattuna neutraali. Koska jumala on myös aika, vaihtelee pahan määrä eri hetkinä. Ihmiset ovat saaneet myös oman harkintakyvyn, jollaista viruksien kaltaisilla olioilla ei ole. Älyllisyyskin on jakautunut epätasaisesti. Syy siihen, että asiat ovat jakautuneet epätasaisesti on samalla syy siihen, että maailma on olemassa: muutoin jumala olisi voinut pysyä edelleen yhtenä ainoana erityisen tiiviinä pisteenä.
Tämä on siis vain tulkintaa uskomuksistani, mutta olen valmis väittelemään perusteluistani ja kannoistani. En edes mene täysin tätä ajatusta vannomaan omakseni.
Heittäkää kommentteja tai omia väitteitänne. Voin jättää tuon uskomuksen taka-alalle ja alkaa kumoamaan ja kyseenalaistamaan teidän vastaavianne...