Minä innostuin TSH:sta kolmisen vuotta sitten. Telkkarista tuli
Kahden Tornin tv-ensi-ilta, ja sen ansiosta juoksin heti seuraavana päivänä koulun kirjastoon ja lainasin TSH:n.
Sitä tuli sitten luettua matikan tunneilla, välitunneilla ja kotona.
(kaverit piti ihan sekopäänä, mutta niinhän ne aina.)
Sormuksen ritarit olin saanut luettua, kun iski joululoma ja kirja piti palauttaa, mutta viksuna tyttönä pyysin kirjan joululahjaksi, ja sain
luettua kirjan lomalla loppuun. Siitä se 'hulluus' sitten lähti.
Nykyään olen ihan mieletön Tolkien-fani, jota suurin osa ystävistäni
ei voi ymmärtää. (Onneksi on niitäkin jotka ovat yhtä hulluna
Tolkienin tuotantoon kuin minäkin.
)
Omana taitaa tällä hetkellä löytyä 8 Tolkienin kirjaa/hänen tuotantoonsa liittyvää kirjaa.
Ja kaikki kirjat ovat yhtä rakkaita. Auta armias sitä, joka niihin
koskee ilman lupaa tai vahingoittaa niitä jotenkin. Ja minnekään
kauemmashan ei voi lähteä ilman Tolkienin henkistä tukea. <;
Silma on luettu kahteen kertaan, TSH menee kolmatta kertaa,
KTK on luettu useasti ja hobitti kolmeen kertaan, yksi kerroista
englanniksikin, tosin vain puoleen väliin asti pääsin.
Välillä tulee sellainen 'fiilistelyolo', että on pakko lukea jokin tietty
kohta jostain kirjasta. Kerran teki hirveästi mieli itkeä,
joten luin Parannuksen Tarhan, ja erityisesti Faramirin ja Éowynin
kohtauksen. Ja sitten kun teki mieli nauraa, tartuin Tove Janssonin
kuvittamaan Hobitiin.
Elikkä tunnustaudun kuuluvani tähän herkkään porukkaan.
Arvostan Tolkienia todella paljon, ja harmittaa etten
ole aikaisemmin tutustunut hänen tuotantoonsa.
Mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.