Vapaata Tolkien-tunnelmointia

Sama! Suorastaan järkytyin nähdessäni PJ:n vision Harmaista Satamista paikkana, jossa unenomaisen sataman horisontissa leijuu jonkinlainen romanttinen kaukomaiden eksotiikasta - jotenkin näin extroissa kuvailtiin kohtauksen lähtökohtia. Ei Harmaissa Satamissa leiju romanttisen unelmoivaa, jännittävää eksotiikan kaipuuta! Siellä on vain ikuisen eron ja käsittämättömän, kestämättömän surullisen ja melankolisen lopullisuuden harmaus! Tolkienin maailma ei tunne kultaista auringonlaskua Lännen Merten yllä; sillä suunnalla odottaa kaipaavaa katsojaa vain aaltojen ikuinen kohina harmailla rannoilla. Ei ole mitään kevyen haaveilevaa romantiikkaa, on vain eron ahdistusta ja lopullisuutta. Harmaat Satamat on hautausmaa.

Vai että tällainen tolkiaanisesti romanttinen fiilistelytopikki... :roll:

Kaikkein tunnerikkain mielikuva meikäläisellä Tolkienin maailmasta on se, kun Eärendil palaa Elwingin luokse keräten linnut hohtavan Vingilotin ympärille auringon noustessa horisontissa. Se on vain niin käsittämättömän kaunis mielikuva, ah ja voi todellakin!

Minullekin Harmaat Satamat ovat usein juuri harmaat. Melko usein siellä sataa ja siellä on sumuisaa, toki joskus harvoin aurinko näyttäytyy, mutta yleensä siellä on harmaata, tyyntä ja hiljaista.

Tolkienin teoksia lukiessa pääsee aina käsiksi tunnelmaan. Nyt en ole pitkiin lukemalla lukenut Hobittia, Silmaa tai TSH:ta, mutta tunnelmaan kiinnipääseminen ei ole koskaan vaikeaa. Viimeksi luin Silman kesällä ja TSH:n kaksi kesää takaperin - seuraava lukukerta on todennäköisesti keväällä...todennäköisesti siihen menessä olen lukenut muut työn alla olevat teokset, ja kun on aikaa YO-kirjoitusten jälkeen. Saas nähdä...

Mutta se täytyy sanoa, että TSH:ta lukiessa hahmojen kasvot ovat minun mielikuvissani todella pitkälle samanlaiset kuin Jacksonin leffoissa. Suurin (ja ehkäpä) poikkeama on ehkäpä se, että Legolasilla on tummat hiukset. Muutenhan, esimerkiksi Silmassa esiintyvät hahmot jäävät minulla melko utuisiksi, kasvojen piirteitä en osaa niin tarkkaan ajatella; voin vain yrittää onnettomasti hahmotella mieleeni Lúthienin suloisuutta, Túrinin kivisen jämäköitä piirteitä ja Fingolfinin ylveyttä. Morgothin karmeimmillaan kuvittelen mustaan muotoon - erikoiseen haarniskaan ja kammottavaan kypärään, muuten hän istuu hovissaan syvällä raskas rautakruunu päässään, jossa ovat Silmarilit.
Valinorissa vielä ollessaan, käyskennellessään haltiainkin keskuudessa Melkor on ajatuksissani ovelan (mutta myös tyylikkään) näköinen lurjus, joka on paljon häijympi ja pahempi, mitä päältä päin näyttää.

Angbandin kuvittelen enemmälti maanalaiseksi linnoitukseksi. Thangorodrimin vuoret ovat korkeat ja jyhkeät ja niiden takana ja alla on monia kanjoneja, luolia, käytäviä, muutama torni, kammioita, ahjoja ja tyrmiä.

Curunír sanoi:

harmaata, tyyntä ja hiljaista.

Click to expand...

Juuri näin. Loppu saa minut aina herkistymään juuri tuon tyyneyden ja hiljaisuuden siivittämänä. Ja hobittien kyyneleet ovat hiljaisia ja ehkä hieman pelokkaita, mutta kuitenkin ymmärtäväisiä. Elokuvassa aurinko kyllä häiritsi. Koko loppu itseasiassa oli aivan liian, noh aurinkoinen. Orjuutettu ja tuhottu Kontu toi merkityksen hobittien ja erityisesti Frodon ja Samin paluulle. Tuho liitti Konnun enemmän muuhuun maailmaan, kun taas elokuvissa se jää kovin irralliseksi.

Yrittäessäni lukea THS:ää reilu vuosi sitten elokuvan hahmot ja paikat tulivat liikaa mieleen. Silloin päätin pitää kunnon tauon elokuvien katsomisessa ja lukemisessa, että saisin ihanat omat mielikuvani takaisin. Tuossa joululomalla voisi yrittää uudelleen. Elokuvat kun alkavat olla aika haparasti enää mielessä. Yhdet kasvot elokuvista tosin saavat tulla mukaan. Galadrielin ulkomuodosta minulla on ollut vain tunnelmapohjainen käsitys ja Cate Blanchetin myötä tuo tunnelma sai kasvot.

Yksi kohta Tarusta tulee harvinaisen usein mieleen ja se on kirjan loppupuolelta, Cormallenin kenttä -luvusta. "Mutta Nazgûlit kääntyivät pakoon ja katosivat Mordorin varjoihin sillä ne kuulivat Mustasta Tornista äkkiä kauhean kutsun;". Tilanne, joka kohdan tuo mieleeni, on se kun tilaan hissin. "Se kuuli kauhean kutsun", ajattelen aina. Itse hississä tulee aina mieli ladata olemattomia aseita, mutta se ei ole tolkienismia vaan alienismia.

Papa Legba sanoi:

"Se kuuli kauhean kutsun", ajattelen aina.

Click to expand...

Aijaijai, en saa naurua loppumaan! Voin vain kuvitella, miten riemukas tapahtuma hissin tilaaminen on tästä lähtien.

Tik sanoi:

Lisäksi huomasin sen merkillisen tosiasian, että lukiessani en näe henkilöiden kasvoja koskaan kovin selvästi, lähinnä maisemat

Click to expand...

Minä olen huomannut kyseisen ilmiön jo lapsena, kaikkien kirjojen kohdalla. En näe henkilöiden kasvoja, ellen nimenomaan keskity niitä kuvittelemaan. Tällaiset tarkkaan mietityt mielikuvatkin kuitenkin katoavat lukiessa, enkä näe kasvoja kuin harvoin, jos kirjassa kuvataan esimerkiksi jotain erityistä ilmettä tai katsetta. Juuri tästäkin syystä elokuvien henkilöiden kasvot ilmeisesti niin helposti tunkeutuvat mielikuviini. Maisemista on ollut paljon helpompi säilyttää omat alkuperäiset mielikuvansa. Tosin joitakin maisemia olen tietoisesti muuttanut elokuvien jälkeen. Minun oli nimittäin ollut vaikea kuvitella ja "nähdä" joitakin paikkoja. Esimerkiksi käsitykseni Rivendellistä oli ensimmäisen lukukerran jälkeen auttamattoman arkinen ja vaatimaton, Mordor oli säälittävän pieni ja Minas Tirith jotenkin aivan vinksallaan. Nyt mielikuvani ovat paljon selkeämmät ja paremmat, eivät suinkaan leffakopioita, mutta niistä vaikutteita saaneita.

Oi kun ihanaa etten olekaan maailmassa ainoa ihminen joka ei näe kirjoja lukiessaan aina kaikkea niin tarkasti. Omia mielikuviani muokkasivat elokuvat, kyllä, on se hyvä että sain jotain visualisointia, ja omat tutut ympäristöt. Minkäs minä sille voin että runotyttö Emilian kodista päätettiin minun mummolassani (vaikka eihän se tähän liity mitenkään..) Eniweis, olen kuitenkin sitä kansaa joka ei näe kasvoja (eikä paljon muutakaan) lukiessa varmaan siksi siis eläydyn kirjoihin voimakkaammin sanojen myötä.
Tuli siis mieleen että lauseet Ja Minas Morgul vastasi ja Rohan oli viimein tullut ovat kyllä henk. koht. todella vahvoja vaikuttajia.. Oi...

Mikä siinä on, että joka kerta Tarun jälkeen on pidettävä useiden päivien tai jopa parin viikon lukutauko? Päätin juuri vuosittaisen (venähtäneen) läpilukuni, tällä kertaa ensimmäistä kertaa lontooksi, ja taas on se sellainen tyhjiinjuotu fiilis, jota täytyy haudutella jonkin aikaa ennen kuin siirtyy toisiin maailmoihin tai edes toisiin Tolkienin teksteihin. Odottamassa on ikuisuuden kesken ollut Gaimanin American Gods sekä Lindholmin the Gypsy, mutta silti en voi niitä vielä ottaa luettavakseni.

Ja miksi ylipäätään Taru pitää lukea "kerran vuodessa"? Ennen nettiä ja leffoja en edes tiennyt muidenkin harjoittavan tätä tapaa, enkä ole koskaan kuullut kenenkään lukevan mitään muuta kirjaa joka vuosi uudelleen (paitsi Raamattua).

Nerwen sanoi:

Ja miksi ylipäätään Taru pitää lukea "kerran vuodessa"? Ennen nettiä ja leffoja en edes tiennyt muidenkin harjoittavan tätä tapaa, enkä ole koskaan kuullut kenenkään lukevan mitään muuta kirjaa joka vuosi uudelleen (paitsi Raamattua).

Click to expand...

Sama. Itse ajattelin tässä joku pari viikkoa takaperin lukea Tarua "luku/päivä" kaiken tekemisen sivussa ihan vain vanhojen muistojen kunniaksi ja muistin virkistykseksi (ja sen fiilistelyn takia), mutta tarkemmin harkittuani päätin jättää koko homman pois mielestäni (olin tosin jo lukenut siihen saakka, kun Bilbo lähtee pois Konnusta). Sitten huomasin, että kyllästymiskynnys tulee melko nopeasti vastaan - viime vuosina kun kokp Taru on kulutettu puhki moneen otteeseen ja uudelleensyttyäkseen se tarvitsee, kuten Bilbo sanoisi, hyvin (tai ainakin melko) pitkän loman; ei kuitenkaan suinkaan lopullista.
Niinpä jätin homman sikseen ja pistin kirjan nätisti takaisin hyllyynsä ja aloin lukemaan aivan muita asioita; ei Tarun lukeminen kerta per vuosi ole mikään suurempi kriteeri tolkienismille - mitä sitä turhia, kun tarinan muistaa täysin ulkoa, vaikka tosin joitakin erityisiä kohtauksia on joskus kiva sivuilta silmäillä.

Ja sama pätee myös TSH-leffoihin; voih, en todellakaan haluaisi katsella niitä - minulle pitäisi jo maksaa, että istuisin ja katselisin sanalla sanoen puhkikuluneita extended-versioitani, jotka koristavat kirjahyllyä myös. Nyt kun asioita on tarpeeksi kasassa, ja niitä on lukenut ja oppinut, niin kaikki kama lepää siististi hyllyssä - toisen maailman koko historia ja yhden miehen elämäntyö. Siihen on mukava palata, silloin kun taas huvittaa, ja tuntee jo unohtuneensa jotain, tai ainakin ohittaneensa kyllästymisen.

Hmm. No mä koen sen kerran vuodessa-perinteen ihan positiivisena. Joskus takavuosina taisi tosin mennä pari kolme vuotta ilman, joten ymmärrän kyllä loma-ajatuksenkin. Mutta sitä siis lähinnä ihmettelin, että mistä tämä tapa on saanut alkunsa? Ja minä en siis edes tiennyt moneen vuoteen että tälläinen tapa on olemassa, kunhan vain tein niin. Siis ennen kuin löysin netistä muut Tolkien-fanit, joka oli sinällään muutenkin (molemminpuolinen?) järkytys.

Papa Legba sanoi:

"Mutta Nazgûlit kääntyivät pakoon ja katosivat Mordorin varjoihin sillä ne kuulivat Mustasta Tornista äkkiä kauhean kutsun;". Tilanne, joka kohdan tuo mieleeni, on se kun tilaan hissin .

Click to expand...

Minulla puolestani on tapana lausua aamuisin
" Taas yksi kauhea raadannan ja pelon päivä oli koittanut Mordoriin"
(TSH, "Musta portti").

Kannattaa kokeilla esim. työpaikalle saavuttua!

Huomasin myös tuon kyllästymisen yrittäessäni aloittaa THS:ää parin vuoden tauon jälkeen. Totesin vain, että ei minun ole tätä pakko lukea. Pääsinpä myös siihen kohtaan, missä Bilbo lähtee. Yöpöydällä oli kuitenkin aivan uutta ja kiehtovaa luettavaa ja huomasin, että ei tämä nyt kyllä jaksa kiinnostaa. Sain sen sijaan muuta Tolkienia joululahjaksi ja niitä olen mm. lueskellut. Kirjeitä joulupukilta oli oikein hauskaa luettavaa. Tolkienista en ole saanut tarpeekseni, mutta Keski-maasta vähäksi aikaa. En ole sen takia silti yhtään huonompi ihminen... :wink:

Minusta se metron vinkuna, kun se pysähtyy tuo mieleen nazgulit. Ehkä tuohon vaikuttaa leffat, mutta hauska se on ajatella nazguleita aina, kun käyttää metroa (eli lähes päivittäin, kun koululle kuljen sillä )...

]

Papa Legba sanoi:

"Mutta Nazgûlit kääntyivät pakoon ja katosivat Mordorin varjoihin sillä ne kuulivat Mustasta Tornista äkkiä kauhean kutsun;". Tilanne, joka kohdan tuo mieleeni, on se kun tilaan hissin .

Click to expand...

Btw,nazgûlia voi matkia jännittämällä kurkkuaan ja vetämällä ilmaa sisään. Hieman harjoittelemalla sillä voi kiusata lähimmäisiään, eläimiä ja äänihuuliaan.

Telimektar sanoi:

Minulla puolestani on tapana lausua aamuisin
" Taas yksi kauhea raadannan ja pelon päivä oli koittanut Mordoriin"
(TSH, "Musta portti").

Kannattaa kokeilla esim. työpaikalle saavuttua!

Click to expand...

Jos sanoo tuon liika kovaan ääneen ei välttämättä hanki ystäviä palkkaa maksavassa ja ylennyksistä päättävässä portaassa.

Luin taas vaihteeksi Tarua, ja aina siinä kohdassa, jossa Éowyn sanoo "Minä seison Minas Anorissa, auringon tornissa, ja katso; varjo on väistynyt!" (tai jotain sen suuntaista ainakin) Saan Leimahduksen (Uuden kuun Emiliaan lainatakseni). Niin ihana, ihana kohta. Luen sitä aina yhä uudestaan ja uudestaan... Nyt tekisi mieli halata Tolkienia oikein kunnolla.

Hetken mielijohteesta aloitin TSH:n lukemisen monen vuoden tauon jälkeen. Olin jo päässyt unohtamaan, miten kertakaikkisen hieno kirja se onkaan. Onko mitään mukavampaa kuin käpertyä viltin alle, ottaa kaakaomuki lähettyville ja upputua Keski-maan tapahtumiin kunnes huomaat, että kello tikittää aamuyön tunteja?

Tulen tänne itkemään eroikävääni. Syystä jota en voi selittää olen alkanut pelätä joutuvani luopumaan Tolkienista. Ainakin myymään kaikki kirjani ja lakkaavani käymästä Tolkien-saiteilla ja -foorumeilla ja ehkä jopa yritää vieroittaa koko mies maailmoineen päästäni... Pelottaa, masentaa, ahdistaa, kiukuttaa... Vielä vähän aikaa sitten mikään ei olisi ollut niin mahdoton ajatus kuin Tolkienin jättäminen elämästä, mikään ei tuonut sellaista iloa... Sniffle.



Tolkien

Nii-in, kieltämättähän tuo tietämättömän silmissä aika järjettömältä kuulostaa, ja tarkemman selityksen puuttuessa siihen ei voi oikein mitään sanoakaan. Paitsi tietysti että "onni onnettomuudessa, ettei minulla ole mitään syytä sellaiseen". :roll:

Elhath sanoi:

"onni onnettomuudessa, ettei minulla ole mitään syytä sellaiseen". :roll:

Click to expand...

Äläs sano. Joku päivä voit vaikka sokeutua etkä kykene lukemaan tavuakaan. Ei niin että sellaista toivoisin Kunhan vain huomautin, ettei koskaan voi tietää, mistä joutuu luopumaan ihan yllättäen. Kaikki voi mennä. Pelottavaa, mutta toisaalta oudun vapauttavaa.

Sanotaan että kyse on lähinnä eräänlaisesta huumeriippuvaisuuden katkaisusta. Jos olet alkoholisti ja haluat siitä eroon, et voi juoda pisaraakaan. Tolkienista on tullut turhan suuri epäjumala, ei terveellistä, pitäisi irrottautua kun vielä mahdollista. Toivottavasti onnistuu pelkkä vähentäminen ettei tarvi kokonaan vierottautua.

Valië Nienna sanoi:

Äläs sano. Joku päivä voit vaikka sokeutua etkä kykene lukemaan tavuakaan. --- Tolkienista on tullut turhan suuri epäjumala, ei terveellistä, pitäisi irrottautua kun vielä mahdollista. Toivottavasti onnistuu pelkkä vähentäminen ettei tarvi kokonaan vierottautua.

Click to expand...

Onhan noita äänikirjoja, ja aina voisi pyytää jonkun lukemaan (niitä kohtia joita ei muista ulkoa).

Eihän se ukko kuitenkaan mikään epä- tai muukaan jumala ole, onpahan vain pahuksenmoinen kirjailija. Paras keino vähentää riippuvuutta on ehkä jonkin uuden ei-tolkienilaisen harrastuksen aloittaminen, ehkä liikunnallisen sellaisen. Mitä sitä itseään kiusaamaan täysraittiiksi ryhtymällä, Keski-Maa on kuitenkin ihmisen sisällä kuin kaunis puu - tai kaksi.

Tik sanoi:

Keski-Maa on kuitenkin ihmisen sisällä kuin kaunis puu - tai kaksi.

Click to expand...

Oi kuinka kauniisti ja osuvasti sanottu. Totta... Hämmentävää, kuinka kauniita puut ovat... Ja kiitos neuvosta. Yritän parantaa tapojani, ja mikäli onnaa jään tänne kiusaksenne.

Minusta suunnilleen maailmankaikkeuden kaunein ajatus on tämä:

Tolkien sanoi:

Estëä väkevämpi on Nienna, fëanturin sisar; hän asuu yksin. Hän on surun tuttu ja murehtii jokaista haavaa jonka Arda on saanut Melkorin turmelustyön tähden. Niin suuri oli hänen surunsa soiton edistyessä, että hänen laulunsa muuttui valitukseksi jo paljon ennen loppuaan, ja surun sävel kutoutui maailman sävelaiheiden joukkoon jo ennen sen alkua. Mutta itseään hän ei itke, ja ne jotka häntä kuuntelevat oppivat sääliä ja kestävyyttä ja toivoa. Hänen salinsa ovat lännessä maailman rajoilla; ja harvoin hän tulee Valimarin kaupunkiin jossa kaikki on iloa. Mieluummin hän menee Mandosin saleihin jotka ovat hänen kotiaan lähellä; ja kaikki jotka odottavat Mandosissa huutavat häntä luokseen sillä hän valaa voimaa henkeen ja muuttaa surun viisaudeksi. Hänen talonsa ikkunat antavat ulos maailman ulkopuolelle.

Click to expand...

En ole varma, olenko itse ihan samaan tapaan ”surun tuttu” mutta asun ainakin Niennan naapurissa.