Wiccalaisuus

Roark sanoi:

Lähinnä siis taas kerran hyökkään sen naurettavan piirteen kimppuun että voi olla mitä vain ja silti muka wiGCa. Jos ei ole wicca niin sitten hemmetti ei ole wicca. Ei kenenkään ole pakko olla wicca.

Minä olen sitten demokraatti-kokoomuslainen-kaikenkieltävä-omnimaaninen-ateisti-kristitty-wicca.

(P.S. Minä uskon vahvasti luonnon voimaan, mutten tarvitse mihinkään kohtaan wicca tai pakana termiä. )

Click to expand...

Olen täysin samaa mieltä. Nykyajan muotipuristuksessa ihmisillä on tarve luokitella asiat selkeisiin ryhmiin. Näin ollen ihmiset haluavat luokitella myös itsensä. Myönnän, että olen tehnyt näin itsekin. Olen luokitellut itseäni milloin hevariksi, pessimistiksi, kristityksi, jopa hoppariksi muistaakseni.
Tämä luokittelu näkyy etenkin ihmisten suhtautumisessa ja reagoimisessa muiden ulkonäköön. Eräänä talvena erehdyin pitämään pipoa sisällä päässä, ja HOPPARI kaikui käytävillä vanavedessäni. Laitoin mustan takin päälle, ja perässä kuului röhönauru ja DIE-huudot.
Eli yrittäkää ihmiset ymmärtää, että on olemassa noin 6 000 000 000 erilaista uskontoa, elämänkatsomusta, musiikkimakua ja pukeutumistyyliä. Kukaan ei ole samanlainen kuin muut.

Ronin sanoi:

Miksi ylipäätään pitää halveksua jotain? Live and let die...

Click to expand...

No, jaa... Taisin käyttää tarpeettoman voimakasta sanaa (halveksia). Ehkä lähempänä olisi en kunnioita. Toisaalta minä pidän kunnioitusta korkealla ja tärkeänä niin se etten kunnioita jotain on hyvin lähellä sitä että halveksisin sitä.

päädyimme siihen mihin melkein aina päädymme eri uskonnoista puhuttaessa: wiccalaisuuskin, kristinuskon ja buddhalaisuuden sun muiden rinnalla, on vain toinen "tie aurinkoon". Nothing more, nothing less.

Click to expand...

Tuota minä olen miettinyt myös usein, mutta myös miettinyt sitä että kuinka paljon noita "teitä aurinkoon" voin venyttään ja muokata itse? Eli jos tiputan vaikka jumalattaren pois wiccalaisuudesta niin onko kyseessä vieläkin "tie aurinkoon"?

Olen aika varma että hare-krishant, kristityt, muslimit, buddhalaiset tms. pääsevät "sinne minne haluavatkin". Mutta minne päätyy teinigoottiwicca?

Ihmiset keskittyvät liiaksi kuuta osoittavaan sormeen sen sijaan, että keskittyisivät itse kuuhun.

Click to expand...

Ja tätä roskaa olen havainnut aika hemmetin paljon wicoissa.

Niin ja korostetaan nyt vielä kerran - Minä opiskelin wicaksi, ja siinä sivussa tutustuin aika moneen Suomessa, Englannissa ja netissä. Joten minun "haukkumisiini" on turha tulla sanomaan: Ota ensin selvää.

Grishnákh sanoi:

Näin ollen ihmiset haluavat luokitella myös itsensä. Myönnän, että olen tehnyt näin itsekin. Olen luokitellut itseäni milloin hevariksi, pessimistiksi, kristityksi, jopa hoppariksi muistaakseni.

Click to expand...

Minä taas luokitellut joskus itseäni: Punkkariksi, gootiksi, anarkistiksi, pessimistiksi, realistiksi, hevariksi, bläkkäriksi, pakanaksi, kristityksi, ateistiksi, kepulaiseksi tms... Onhan noita. Mutta nykyään minä olen minä. En enempää enkä vähenpää. En tarvitse mitään ryhmää mihin "mukakuulua". Eli siis "ryhtyisin" vaikka punkkariksi jolloin muka kuuluisin kaikkiin muihin punkkareihin.

Roark sanoi:

Tuota minä olen miettinyt myös usein, mutta myös miettinyt sitä että kuinka paljon noita "teitä aurinkoon" voin venyttään ja muokata itse? Eli jos tiputan vaikka jumalattaren pois wiccalaisuudesta niin onko kyseessä vieläkin "tie aurinkoon"?

Click to expand...

Mielestäni sillä ei ole rajoja. Riippuu vähän näkökulmasta. Miten itse asian näen, niin kaikki uskonnot ovat tavallaan oppaita ja teitä samaan paikkaan ja mikä estää koukkaamasta vähän sieltä täältä oman mielensä mukaan täten hidastaen tai nopeuttaen matkaansa? Huom! Tämä on edelleen vain minun näkemykseni:
Ei tarvitse välttämättä olla vain yhtä ja ainoaa uskontoa, koska silloin hyvin helposti luisuu fanatismin(sp?) puolelle joka taas tarkoittaa silmiensä ummistamista tosiasioilta. Pitäisi ottaa huomioon, että jokainen ihminen on oma erilainen yksilönsä. Tästä syystä kaikille ei sovi jokin valmis "henkinen kunto-ohjelma" vaan heille sopisi paremmin heidän itse räätälöimänsä yksilöllinen sekoitus. Uskonnot ja kirkko eivät mielestäni eroa armeijasta kovinkaan paljoa: kummassakin on selkeä muotti johon sinun pitäisi mahtua ja ikävä kyllä johtoportaasta löytyy tiukkapipoja jotka sitten sanovat "jos et mahdu muottiin menet helvettiin" tms. :roll:
Eli vastatakseni suoraan kysymykseesi; do as you wish as long as it works. Eli minun mielestäni ei ole mitään väliä uskotko jumalattariin, kristukseen vai buddhaan jos toimit niiden uskontojen perimmäisten periaatteiden mukaisesti ja elät periaatteessa harmoniassa edellä mainittujen "teiden" periaatteiden mukaan. Ikonit ovat olemassa vain tietä näyttääkseen; ne eivät ole itse tie eivätkä missään nimessä päämäärä.

Olen aika varma että hare-krishant, kristityt, muslimit, buddhalaiset tms. pääsevät "sinne minne haluavatkin". Mutta minne päätyy teinigoottiwicca?

Click to expand...

Riippuu onko hän ns. sunnuntaiuskovainen vai todellinen uskovainen joka myös elää oikeiden periaatteiden mukaan. En minäkään tiedä paljoa mitään mistään ja silti uskon (toivon ) ennenpitkää pääseväni minne pyrin. Tietysti jos uskonnon harjoittaminen tiivistyy lähinnä kevyeen jutusteluun uusista medaljongeista ja Buffyn uusintojen katsomiseen niin tuskin pääsee hirveän pitkälle, mutta...no joo, saat vain sen minkä eteen teet töitä (paljon töitä). Eivät hare-krishnat, kristityt, muslimit eivätkö buddhalaisetkaan pääse yhtään mihinkään mikäli eivät tee rehellisesti kovasti töitä tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Ja tätä roskaa olen havainnut aika hemmetin paljon wicoissa.

Click to expand...

Ja minä kaikissa muissakin uskonnoissa, eikä vähiten kristinuskossa.

Olen lukenut wiccasta, mutta en tiedä, viitsinkö/uskallanko alkaa sen harjoittajaksi. Toki se olisi luonnonuskontona lähempänä sydäntäni kuin kristinusko, mutta wiccassa oleva käsitys siitä, että ihminen on vastuussa kaikista tekemisistään sotii kovasti omaa kohtalofilosofiaani vastaan. Mielestäni elämästä katoaa mystisyys, jos kaikilla on joku selitys ja vastuu sysätään aina jollekin ihmiselle. Uskon siihen, että kohtalo ohjaa meitä vastavoimanaan kohtalon iva, eli siis puhtaasti ironia, jolla perustelen pahat ja ikävät asiat. En tiedä, mahtuisivatko nämä wiccan raameihin, joissa ei pahaa voimaa tunneta.

Ehkä pitäisi jättää uskonnot ja keskittyä vain oman elämänfilosofian ylläpitämiseen.

Gandar sanoi:

Omat käsitykseni voidaan rajoittaa tähän netissä pyörineeseen huumoripätkään:

teininoituus

Moi mä oon Silja 13vee ja mun uskonto on WIGGA! Meiän pyhä kirja on
"WIGGAKSI 3 PÄIVÄSSÄ" ja kaikkien wiggojen pitää lukee sen arvostelu
intternetistä ja tehä sit sellane rituaali nii sit Jumalatar tekee
niist wiggoi! Meil on kaikkii sääntöi et ei sais niinku
vahingoittaa eläimii ja niinku sillee, ja sit on pakko tehä
sellanen kynttilä taikuus rituaali juttu aina neljä kertaa kuussa!
Mä en oo viel kexiny miten sen steariinin hajun saa pois rituaalin
jälkeen ku se haisee pahalta ja äiti luulee et mä oon polttanu
hassista vaikkei wiggat ees saa tehdä semmosta kotona! Mun mielestä
kristityt on hirveen pahoi kun ne joskus keskiajalla poltti ainaki
miljaardi wiggaa ja sit ne kuoli sukupuuttoon, ja six kaikki
kristityt pitäs mun mielest käännyttää wiggoiks ettei ne
tekis enää mitää ilkeit juttui!

Click to expand...

Click to expand...

Tämäpä kuvaa hyvin myös omaa mielipidettäni wiccoista. Tapaan suhtautua tämän tapaisiin uskontoihin hyvin epäilevästi. En viitsi leimata ihan huuhaaksikaan, koska joku voisi vaikka suuttua ja vetää niin sanotusti herneen nenään. Kaikki (no ei ihan kaikki) teini"wiccat", joita näkee joskus jossain mainostavan olevansa wiccoja ja on olevinaan sitten tosi "cool" on tosi ärsyttäviä. Ihan kuin mua kiinnostaisi mitä ne leikkii.

Toki myönnän, että on olemassa varmasti myös "oikeita" wiccoja, jotka toimivat täysin oikein noudattaen ikivanhaa sännöstöä tms.

Click to expand...

No joo, kyllähän niitäkin löytyy. Muistan lukeneeni SK:sta jutun jostain "luonto-uskonnon" harjottajasta. Oli joku vähän yli keski-iän oleva nainen. Siis kuvan perusteella. En muista siitä paljoakaan, mutta jotain tälläistä kuiteskin.

Tiedän monia Harry Pottereita hieman luekslleita noin 9-vuotiaita lapsia, jotka ovat heti sen jälkeen ajatelleen, että "Mustahan tulee nyt wicca." Tällaista ihanaa varhaisteinixää parhaimmillaan.
Sitten keksitään joku kokous parin ystävän kanssa ja mutistaan Avada Kevadraa yms.
Siinä se niiden wiccalaisuus onkin. Ja tietenkin rukoillaan jotain olematonta jumalaa.
Tiedän tämän, sillä olen itsekin hamaassa menneisyydessäni tehnyt moista Buffyn takia.
Mutta ei siitä sen enempää. Vuodet ovat kasaantuneet päälleni lisäksi tuohon tyhmyyteen ja toivottavasti kitkeneet sen pois ikuisiksi ajoiksi.

Väätin tehty uskovaisuus on mielestäni eräänlaista häväistystä, vaikka en itse mihinkään uskontokuntaan kuulukaan. Joku sanoo olevansa muslimi ja syö sipsejä ja hampurilaisia ramadanin aikana.
Eihän se käy. Sama pätee mielestäni tässäkin asiassa.
Uskoa saa kunhan sen tekee kunnolla.

Tässä on (kai jonkun wiccan tekemä) sivu jolla käsitellään tätä teini-wicca aihetta aika hauskasti ja kriittisesti.

http://www.whywiccanssuck.com

Älkää antako sivun provosoivan urlin hämätä. Siellä on oikeasti ihan hyvää juttua.

Hmm, minä kuulun niihin, jotka eivät tiedä wiccalaisuudesta paljoakaan. Mutta kun kysyit, niin..
minulla ei ole mitään kyseistä filosofiaa vastaan, mutta mielestäni se vaikuttaa vähän hataralta. Siis oppia ei oikein tunnu olevan. Yksi moraaliin vetoava käsky (tee mitä tahdot kunhan et vahingoita muita) ei mielestäni tee wiccalaisuudesta uskontoa - varsinkin, kun tuota käskyä suurin osa ihmisistä varmaan pyrkii noudattamaan. Luonto vissiin on tärkeä osa uskontoa, mutta jotenkin tuntuu siltä, etteivät wiccalaiset ole päässeet sopuun edes siitä, kuinka monta jumalaa sillä on. Tuntuu siis melko vapaalta uskonnolta ollakseen uskonto. Tämä ei siis ollut mikään sodanjulistus wiccalaisuutta vastaan, pohdin tässä vain sitä, miksi se ei saanut virallisen uskonnon asemaa. Wiccalaiset itse varmaan osaavat kertoa parhaiten, mitä muita tasoja uskonnosta löytyy kuin luonnon ja muiden ihmisten kunnioittaminen, jos siis löytyy.

Yksi (joskin suhteellisen hyväksytty sellainen) "oppi":

Kaikki jumalat ovat Yksi Jumala, Kaikki jumalattaret ovat Yksi Jumalatar. Jumala on kaikki jumalat. Jumalatar on kaikki jumalattaret.

Tekosi tulevat takaisin kolminkertaisina. Pahat ja hyvät teot.

Sitten on kahdeksan sapattia jotka ovat yhteydessä kuun, auringon ja maan kiertoon (seisaukset ja tasaukset). Erään version mukaan juhlat liittyy Jumalan syntymään (jouluna), kasvamiseen, sikiämiseen Jumalattaren kanssa (juhannuksena), Jumalan kuolemaan (halloween) ja taas sitten ensi vuonna uuteen syntymään etc.

Nyt kaikki joukolla WiGG0|k51!! Tiedätte noinkin paljon.

minua voinee pitää heti näin aluksi ainakin laiskana *hieman nolo naurahdus* en minä jaksanut lukea edes kokonaan tänä keskustelua. ehkä luen heti, kun olen oman viestini tänne kirjoittanut.

omalta osaltani olen hyvinkin surullinen Pottereiden tuomaan wiccalaisuus villitykseen. se tekee niistä (harvoista), todella wiccalaisuudesta kiinnostuneista, nuorista sekoittuneita siihen massaporukkaan, joka tahtoo Pottereiden myötä osata taikoa.

itse olen elänyt vasta 13 kesää ja tiedän hyvin olevani nuori puhumaan tällaisesta. wiccalaisuudesta olen ollut kiinnostunut nyt 3œ vuotta. kyllä, 9 vuotiaasta asti. en kuitenkaan ole itse edes lukenut pottereita. ensimmäisen osan luin, mutta en oikein pitänyt. hieman erilaista (ja aivan liian kevyttä) fantasiaa verrattuna siihen, mistä itse pidän.
kaikki käsiini saamani wiccalaisuudesta kertovat kirjat olen lukenut. sen opit vain vastaavat sitä, mitä olen itse aina uskonnoltani kaivannut. kuten jälleensyntymä. en ole koskaan uskonut mihinkään "taivaaseen" ja "helvettiin" ne eivät vain ole minua varten.

en pidä itseäni wiccana. vaikka pyrin elämään sen oppien mukaisesti, en ole vielä omistautunut sille, enkä sen pahemmin käy vielä läpi rituaaleja. en vielä, sillä tahdon kauan aikaa harkita, etten lopulta kadu päätöstäni

Näin aluksi, en ole wiccalainen. Tiedän vaan sen verran mitä laitoin esitelmäksi joskus ylä-asteella.
Ja sitten asiaan..

Minua on jo jonkin aikaa mietityttänyt, että miksi se on aina se wiccalaisuus, joka vetää kansaa puoleensa? Onhan maailmassa muitakin pakanauskontoja ja osa vielä hyvin samankaltaisia kuin wiccalaisuus. Miksei voi esmes olla vaan pakana? Wiccalaisuus on varmaan se mikä ensimmäisenä pamahtaa ruutuun kun ettii sanalla noituus. Jotain on oudosti, jos ihmiset löytää Harry Potterista wiccalaisia vaikutteita.

Minusta on hupaisaa kuunnella ihmisten napinoita siitä, että "ne himputin teinixgoottixnoidat tunkeutuu meijän aitoon skeneen." Minusta tuo on hyvin pitkälti "teineintä" mitä joku aikuinen voi sanoa. Jos joku tuommosta jaksaa jankuttaa, niin sanonpahan vaan, että "teinixwiggat" ei ole syy siihen, että "aidot" wiccalaiset joutuu naurunalasiksi.

Jos nyt omaa mielipidettä vaaditaan, niin minusta wiccalaisuus on sinäänsä ihan hyvä uskonto. Jos etsii jotain muuta kuin kirjauskontoa, niin mielestäni ei kannata jämähtää wiccalaisuuteen. Ja jos etsii jotain joka oli ennen kristinuskoa niin ei mielestäni missään nimessä kannata jättäytyä wiccalaisuuteen. En tiedä minkälaiseksi se tarkoitettiin joskus silloin 50-luvulla mutta minulle ei tule mieleen ensimmäiseksi "luonnonuskonto" kun katselen nykyisiä wiccalaisuus-saitteja ja muuta sellaista.

Niin. No ehkä se on juuri se itse wiccalaisuus mikä kiehtoo. Enkä ihmettele.
Minua itseäni kiehtoo hyvin paljon wiccalaisuuden maailma. Siinä on hieno ajattelutapa ja periaatteet. Ja juuri sen takia varmaan se vetä aika paljon ihmisä puoleensa. Vaikka en ole vielä asiaan paljoa perehtynytkään.
Yksin peruskirja mikä kannattaa luke on 'Wiccan käsikirja' Kate Westiltä. Siinä on paljon asiaa ja kuvailtu hyvin riitit ja millä tavalla niitä voi viettää. Myös tavalliset harhaluulot wiccalaisuudesta käsitellään ja tavarat.
Wiccalaisuushan voidaan laskea new ageen ja siitäkin on nyt tavalla jos toisella tulossa brändi. Siispä moni ajattelee että pitääpä tästä nyt äkkiä olla joku "noita" tai jotain ja kääntyy yhdesä yössä wiccalaiseksi ilman että on lukenut yhtä ainutta kirjaa. Mikä on tietenkin sääli. Ja uskottavuutta poistaa vielä se että on goottiteiniX. No joo. Onhan olemassa niitä jotka oikeasti uskovat.

Tämä taitaa olla se ikuisesti kiistelty aihe joka paikassa... Joskus itsekkin halusin wiccaksi, en enää. Juuri sen takia kun siitä tuli pop. Liian pinnallista nykyään, kunnon wiccaseuraa on vaikea löytää. Sitä paitsi tuskin minua olisi wiccaksi huolittukkaan, en usko sitten minkään näköiseen jumaluuteen. Eikös siinä kuitenkin tarvisi...? :roll:

Pikkuserkkuni on wicca, ollut jo liki kymmenen vuotta, aivan mukulasta saakka. Heillä on piiri, joka on pysynyt samana jo vuosia, minut olisi päästetty mukaan, mutta kun kotini ja piirin välillä oli n. 200 km, se vähän vaikeutti kokoontumisia. En siis mennyt.

Näistä teinixwiccoista, eivät yleensä ole oikeita. Tunnen niitä jotka ei ole, mutta tunnen myös, joka on. Vaihtelee. Ja todellakin epäaidot rumentavat wiccalaisuuden kuvan. Hyi hävetkää! Mielestäni pitäisi olla mikä on. Ei mikään muotijuttu, vaan on mikä on. Niinkuin minä (tosin se saattaa vaihdella päivittäin... nyt on päällä lökärit ja huppari...) Mutta ei ole jokin "fake wicca" tai muukaan, pitää uskaltaa tunnustaa olevansa oma itsensä.

Ceraci sanoi:

Sitä paitsi tuskin minua olisi wiccaksi huolittukkaan, en usko sitten minkään näköiseen jumaluuteen. Eikös siinä kuitenkin tarvisi...?

Click to expand...

Niin. Pitäähän siinä olla jonkinlaista uskoa jumaluuksiin.
Tuosta covenista vielä. Humm. Mietin vain sitä että jos olet alaikäinen niin suahan ei olis saanu ottaa siihen koveniin. Sellaset covenit ei välttämättä oo kauheen luoettavia ,niin olen wiccaystävältäni kuullut. Itse en coveniin liityisi. Minua on jotenkin lähempänä tämä yksityinen harjoittelu

No kun taisivat olla nämä kaikki alaikäisiä. Yhdestä en ole varma, en tuntenut pikkuserkkuani lukuunottamatta heitä kovinkaan hyvin. Tämä piiri oli kokoontunut hieman laajemmalta seudulta muutenkin, juuri alaikäisiä... Äh, nuoruuden hömpötyksiä taisi tuo olla, minulla ainakin (vaikka silloin se ei ollutkaan vielä niin pop = aika ennen Harry Pottereita...).

Ceraci sanoi:

No kun taisivat olla nämä kaikki alaikäisiä. Yhdestä en ole varma, en tuntenut pikkuserkkuani lukuunottamatta heitä kovinkaan hyvin. Tämä piiri oli kokoontunut hieman laajemmalta seudulta muutenkin, juuri alaikäisiä... Äh, nuoruuden hömpötyksiä taisi tuo olla, minulla ainakin (vaikka silloin se ei ollutkaan vielä niin pop = aika ennen Harry Pottereita...).

Click to expand...

Harry Potter on kyllä tuonut jotain ihme 'noituus' innostusta. Jaa-a. Kuinkakohan tuohonkin pitäisi suhtautua. Humm... Ihmiset eivät taida ymmärtää että se on aika p****a. Jos saan sanoa.
Kaikki alaikäisiä covenissa? Ohhoh! Myös ylipapitar?? O_O

Enpä tiedä. Kuten sanoin, en juurikaan tuntenut heitä. Vain pikkuserkkuni juttujen perusteella...

Kysyä täytyy nyt kuitenkin, voiko näissä coveneissa olla myös miespuolisia? Kun on jo jonkun verran askarruttanut mieltä. Ja siis kuten taas kysymyksestä näkyy, en todellakaan tiedä paljon näistä asioista, olen ehkä hieman huono kommentoimaan...

Harry Potterista vielä, se on herättänyt eriäviä mielipiteitä... Täytynee myöntää, että olen lukenut kaikki, myös uusimman, joka kohtapian julkaistaan myös suomeksi. Ovathan nuo nuortenkirjoina hyviä, mutta eivät todellakaan mitään noitaoppaita.

nether sanoi:

sen opit vain vastaavat sitä, mitä olen itse aina uskonnoltani kaivannut. kuten jälleensyntymä. en ole koskaan uskonut mihinkään "taivaaseen" ja "helvettiin" ne eivät vain ole minua varten.

Click to expand...

Ihan kuin voisit itse päättää totuudesta.

Sellaista se vaan on nykyään,että kaikki haluavat itse koota mieleisensä uskonnon sopivista palasista. Ja sehän on nimenomaan uskonto,sellanen elämäntapa tai tukipilari. No,minun usko(nto)ni on elämäni perusta,alku ja juuri ja koko elämä.

Kiitos tästä ja anteeksi off-topicista.

Sindaruthiel, kuka siitä totuudesta sitten päättää? Aika harvoille kuitenkaan käy niin, että kokisi yhtäkkisen herätyksen mihinkään uskontoon. Sitäkin harvemmin herää sellaiseen uskontoon, johon ei ole aiemmin yhtään tutustunut. Jos sinun totuutesi löytyy jostakin tietystä uskonnosta, miksi joku muu ei voisi löytää omaansa jostakin toisesta, sellaisestakin, jota sinä et arvosta? Vai uskotko, että voi olla vain yksi, rajattu ja jyrkkä totuus? Ja millä uskontokunnalla se sitten on hallussaan? Sinunko?

Uskontoon sisälle kasvaminen aikuisiällä on nähdäkseni kiinni nimenomaan siitä, vastaako uskontokunta niitä käsityksiä, arvoja ja uskomuksia, joita itsellä jo valmiiksi on. Wiccalaisuus kaiketi vetoaa melko suvaitsevaan, ehdottomuuksia karttavaan ja sallivaiseen nykyaikaiseen mentaliteettiin.

Sindaruthiel sanoi:

Ihan kuin voisit itse päättää totuudesta.
Sellaista se vaan on nykyään, että kaikki haluavat itse koota mieleisensä uskonnon sopivista palasista.

Click to expand...

Anteeksi taas tämä off topic, mutta pakko sanoa, että tuo oli loistavasti kirjoitettu! En ole perehtynyt wiccalaisuuteen, mutta luulen, että voisin pitää siitä. Valitettavasti uskominen onkin asia erikseen. Jos se kävisikin niin helposti, antaisin paljon jos voisin uskoa johonkin! Itse asiassa ymmärrän varsin hyvin, miksi teini-ikäiset haluavat sanoa olevansa wiccoja tai jotain. Kai sitä, vairsinkin siinä iässä, kaipaa elämäänsä jotain mystiikkaa, jotain mihin uskoa tai kuvitella uskovansa. Tuskin kyse on pelkästään siitä, että halutaan olla cool. Joskus ajat sitten koulussa filosofian opettajani sanoi, että on sääli kun nykynuoret eivät ymmärrä pyhyyden kokemusta. Silloin se kuulosti oudolta, mutta luulenpa alkavani ymmärtää, mitä hän tarkoitti.