Yliopistoon/korkeakouluun pyrkiminen ja opiskelu

Jesh, on aika pystyvä olo näin ikään kuin vaihteeksi viestinnän suhteen. Sain aineistokokeen valmennuskurssin ennakkotehtävästä oikein hyvän tuloksen (pistettä vaille täydet!!!) ja se rohkaisi. Tuntuu että voisi olla mahdollisuuksia päästä sisään.

Nyt vaan muistutti sähköposti, että olisi ne ammattikorkeidenkin haut. Ensi viikolla Haaga-Helian ja Laurean ja seuraavalla Metropolian. Englanninkielistä tradenomeilua. Pitäisi ehkä jotenkin valmistautua, luulen ma.. Onneksi Metropoliaan ei ole aineistoa, noihin toisiin on, mutta koe on onneksi sama. Sit vaan englanniksi kaunokirjallisuutta ja verkkolehtiä.

Elämä olisi niin paljon helpompaa ilman pääsykokeita.

Itse olisin halukas menemään yliopistoon opiskelemaan kasvatustieteitä, ja valmistumaan luokanopettajaksi. Myös kieletkin kiinnostavat, kuten espanja. Mutta mutta, onko kellään tietoa, miten vaikea on luokanopettajaksi päästä? Onko vaikea pääsykoe?

Taru kertoo, että luokanopettajakoulutukseen ei ihan helpolla pääse. Se kun on edelleen aika suosittu ala. Mutta kesätöissä olen opeopiskelijoita tavannut useampiakin, ja ihan tavallisia ihmisiä he olivat eivätkä mitään supersankareita, joten eiköhän sinnekin huolellisesti valmistautumalla ovi aukene.

Opettajaksi opiskelun huono puoli on kuulemma se, ettei oman alan kesätöitä ole olemassa. Ilmankos hautausmailla pyörii kesäisin niin paljon tulevia opettajia kukkia hoitamassa...

Uskoisin, että luokanopettajaksi pääsemistä helpottaa suuresti, jos on valmis opiskelemaan esimerkiksi Oulun yliopiston sivupisteessä Kajaanissa. Suurin osa ihmisistä Suomessa kun on eteläkeskittyneitä, eikä Kajaani houkuttele. Aloituspaikkojakin näyttäisi olevan 60 tämän kevään haussa, eli ainakin minun nähdäkseni runsaasti. Jyväskylänkin luokanopettajakoulutukseen näkyy aloituspaikkoja olevan 80, joten ei tuo nyt mikään mahdottomuus voi olla. Ainakin opettajaksi opiskelevat tuttavani ovat mukavia, tavallisia ihmisiä. Motivaatiotahan sitä tarvitaan kaikkiin pääsykokeisiin.

Pääsykoe on kaksiosainen: ensin suoritetaan valtakunnallinen VAKAVA -koe, jonka pistemäärien perusteella yliopistot kutsuvat soveltuvuuskokeeseen kukin omien valintakriteeriensä mukaan. Soveltuvuuskokeet ovat sisällöltään yliopistokohtaiset, joten pääsykokeiden hankaluus riippuu ihan siitä mihin tulee kutsutuksi.

Pääsykoeluku sujuu minun osaltani oikein mukavasti, paljon paremmin kuin vuosi sitten. Enää toukokuu ja sitten ne jo on!

Historian pääsykoekirja(Turku) helppolukuinen ja jopa kiinnostava, vaikkei 1700- luvun Suomi olekaan suosikkiaiheeni.

Kulttuurihistorian (Turku) kirjaa en ole edes katsellut, mutta en vielä olekaan varma menenkö sinne kokeeseen. Tuskinpa kannattaa mennä näillä näkymin.

Klassillisten kielten ja antiikin kulttuurin (Turku, Helsinki) pääsykoekirjat ovat puolestaan erittäin mielenkiintoisia mutta myös paljon paljon vaikealukuisempia.

Uskon saavani opiskelupaikan tällä kertaa.

Minulta taas voisi mennä paremminkin tuo lukeminen... Sivari vie päivät ja iltaisin ei harrastuksista oikein viitsi luopua.

Tavoitteina siis Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin maailmapolitiikan linja, jonne pyrin jo viime vuonna siinä onnistumatta, sekä Metropolian ensihoito. Kirjana maailmanpolitiikkaan McNeill & McNeill - Verkottunut ihmiskunta. Kirja oli mielenkiintonen ja maailmankatsomusta avartava ensimmäiset kolme lukukertaa, jonka jälkeen alkoi paremmin ymmärtää opuksen takana olevan isä-poika parivaljakon näkemyksellisiä vajavaisuuksia. Tänä vuonna motivaatio ei ole kovin suuri, mutta ajattelin silti yrittää uudelleen käymällä kirjan ja viime vuoden muistiinpanot yms härpälleet kunnolla kertausmielessä läpi.

Ensihoito sen sijaan on ensisijalla, kun mieli halajaa tekemään jotain käytännönläheistä ja erittäin tarpeellista. Kirjoja sinne on kaksi, joista toisesta, Ihminen - Fysiologia ja anatomia, vain kaksi lukua. Kyseisen opuksen onnistuin lainaamaan kirjastosta ja laina-aikaa on vielä parisen viikkoa. Alue on luettu kunnolla läpi pariin otteeseen, nyt yritän tehdä kattavat muistiinpanot joita voi vilkaista vielä palauttamisen jälkeen. Toinen kirja, Etiikka hoitotyössä (Helena Leino-Kilpi), löytyy nyt kirjahyllystä, missä se odottaa tarkempaa tutustumista. Ensivilkaisulla se vaikutti erittäin tylsältä artikkelikokoelmalta.

Lisäksi hain myös Joensuun yliopistoon lukemaan Eurooppalainsäädäntöä ja integraatiohallintoa. Sinne ei koetta olekkaan ja muutenkin se on lähinnä hätävara jos tänä tai ensivuonna ei muualle pääse. Ei itse linjassa mitään vikaa, se on varsin mielenkiintoinen ja kehuttu, sekä kieli, että oikeustiede opintoja sisältävä kokonaisuus, mutta Joensuu ei miljöönä oikein inspiroi ^^

Hohhoh, tuntuu että hukkaa kaksi kuukautta elämästään pääsykoekirjoja lukiessa... Aliarvioin oman lukunopeuteni ja nyt on saanut aikataulun kanssa kiristellä hampaitaan. Kirjat olen kummatkin lukenut jo neljä kertaa läpi, mutta mitään ei tunnu vieläkään jäävän päähän.
En ole myöskään saanut kerrattua saksaa, vaan keskittynyt enemmän Kielitieteen perusteet-opukseen. Yöllä sitten tulee kieriskeltyä valveilla miettien jotain ihan yksinkertaisia asioita, kuten mitä viikonpäivät ovat saksaksi -.-
Onneksi parin viikon päästä saksa on ohitse ja pian sen jälkeen ei tarvitse etnologiaakaan miettiä.

(Enkä yksinkertaisesti voi jättää romaanien lukemista edes näiden viimeisten viikkojen ajaksi, kirjoitusten jälkeen on tullut luettua 13 kirjaa ja nytkään en haluaisi laskea Kingin Musta Torni-kirjaa käsistäni.. )

Olet lukenut kirjat jo neljä kertaa ja se tuntuu liian vähältä?

Olen lukenut uskontotieteen kirjat kohta kahdesti, toisella kertaa alleviivaillen ja tehden toisesta, oppikirjamaisemmasta teoksesta muistiinpanot. Folkloristiikan kirjoista olen lukenut toisen kerran, toisen puoliksi. Ja silti tuntuu, toistaiseksi, että olen valmistautunut suhteellisen hyvin. Ainakin uskontotieteen puolella asiat tuntuu jo melko tutuilta, tiedän mistä kirjoissa puhutaan. Pientä painetta alkaa tuntua nyt kun pääsykokeisiin on enää kaksi, iiiik, viikkoa, mutta ei mitään paniikkia vielä. Lukemista ja armotonta kertailua ja syventymistä ja muistiinpanojen mussutusta tietysti edessä. Tosin en missään vaiheessa tehnyt sitä paljon puhuttua lukuaikataulua, joten ehkä siksi en myöskään tunne olevani jäljessä mistään.

Onnea ja jaksamista kaikille pääsykoepänttääjille!

Pakko puuttua tähän vaikka olisi kuinka pilkun viilaamista. Teologia ja uskontotiede ovat täysin ERI aloja, ja lisäksi uskontotiedettä on varsin vaikea päästä opiskelemaan, teologiasta en sitten tiedä. Teologia on kärjistäen sanottuna kristinuskoa ja pappiskoulutusta, uskontotiede taas tarkastelee kaikkia uskontoja ja uskonnollisuuteen liittyviä ilmiöitä objektiivisuutta painottaen.

Click to expand...

hmm, kuinka tuon saa lainauslaatikkoon :roll: ?

Tarkentaisin vielä hieman; Teologia ei ole yksittäinen "ala" kuten uskontotiede, vaan monilaitoksinen tiedekunta, josta voi valmistua niin aineenopettajaksi, kuin kirkon työaloille, sekä journalistiksi, tukijaksi ym. Uskontotiede löytyy yhteisenä laitoksena (ainakin Helsingissä) sekä teologisesta tiedekunnasta, että humanistisesta. Tutkimuksen objektiivisuus on perusoletus myös Teologisessa tiedekunnassa!

Kannattaa käydä hyvä valmennuskurssi, jossa voi reflektoida toisten kokemuksia, ja lukemisia; yksin pänttääminen on aina vähemmän!! ..noh, minua auttoi.

Helppo tapa lainata yhtä viestiä suoraan on vastata keskusteluun viestin alalaidassa olevan "Kirjoita uusi lainaten"-linkistä. Myös (quote="Kirjoittaja")Lainaus(/quote) toimii, korvaa sulut hakasuluilla.

t: konnavahti-douv.

Wega sanoi:

Kannattaa käydä hyvä valmennuskurssi, jossa voi reflektoida toisten kokemuksia, ja lukemisia; yksin pänttääminen on aina vähemmän!! ..noh, minua auttoi.

Click to expand...

Itse kävin viime vuonna valmennuskurssin maailmanpolitiikkaa varten. Kyllähän yhdessä pänttääminen, asioiden läpikäyminen ja kirjoitettujen tehtävien arvosteleminen auttoi, vaikkei opiskelupaikkaa irronnutkaan. Silti on hyvä muistaa että kaikki oppivat omalla tavallaan ja ainakin itseäni rupesi hieman ahdistamaan, kun monet olivat itseäni paljon nopeampia lukijoita. Enemmän kuitenkin vaikuttaa lukemisen laatu, ei määrä. Muistiinpanot, alleviivaukset ja tehtävien teko auttavat ehdottomasti.

En silti aio valmennuskurssille uudestaan mennä, lähinnä etsin ensimmäiseltäkin vain vinkkejä lukutekniikkaan ja muiden näkökulmia itse kirjan sisältöön. Lisäksi olen tavallaan maksullisia valmennuskursseja vastaan, sillä ne tekevät järjestelmästä vähemmän tasa-arvoisen. Kurssin käymisellä on aina jonkin verran vaikutusta ihmisen pääsymahdollisuuksiin, joten ne, jotka pystyvät niitä kustantamaan ovat etulyöntiasemassa muihin verrattuna.

Millähän perusteella uskontotiedettä on varsin vaikea päästä lukemaan, kuten Wegan lainauksessa (en jaksa selata niin ptikälle että tuon kirjoituksen löytäisin) todetaan? Ainakin suorana tilastoista laskeskelemalla Turun yliopiston uskontotieteen pääsykokeisiin osallistui viime vuonna 64 henkilöä ja sisään hyväksyttiin 21. Eli lähes kolmasosa. Alimmillaan pisteitäkin on tarvinnut olla vain 64/100 tai 32/50 (kaksi valintaryhmää, pääsykokeen ja lähtöpisteiden, ja pelkän pääsykokeen perusteella). Toivoa siis on!

Muista kaupungeista en ole ottanut selvää, Helsingissä varmasti on alalle enemmän tunkua ja vaikeampi päästä, kuten melkein kaikkiin paikkoihin.

Asuntohakemus TYSille lähti viikonloppuna, nyt sit vain odotellaan. Ihania yksiöitä löytyi ihan yo-kylästäkin, jonka viihtyisyydestä voi tietysti olla montaa mieltä, mutta ainakin se on lähellä ja edullinen.

Tänään on lukemisen suhteen surkea päivä, nukuin vaikka piti lukea ja itseluottamus nollassa. Mutta ehkä tämä tästä. [19]

Tavallaan olen onnellinen siitä, ettei uskontotieteeseen oikein löydy soveltuvaa valmennuskurssia. Mulla ei sellaiseen olisi rahaa, eikä tällähetkellä aikaakaan, päivittäinen työharjoittelu syö ihan tehokkaasti omaakin lukuaikaa. Itse en valmennuskurssia kaipaa, mutta se että muut menisivät ja minä en, aiheuttaisi kauheasti painetta. Hyvä ystäväni on paraikaa lääkkiksen valmennuskurssilla ja on tykännyt kyllä kovasti, tulee kuulemma laskettua paljon enemmän kuin itsekseen kotona ähertämällä. Plus että siellä on söpöjä poikia.

Minäkin pistin hakemuksen TYSiin. Toivoisin tietty saavanai yksiön keittonurkalla, mutta en tiedä onko minulla varaa nirsoilla niin paljon. Ne kun ovat erittäin haluttuja. Sitten olisi niitä yksiöitä kerroskettiöllä, niitähän on helpointa saada. Mutta mieleeni tulee vain kauhukuvia kun ajattelen yhtä keittiötä, ja kerroksellinen nuoria opiskelijoita käyttää yhdessä. Kahden hengen solu olisi myös oikein kiva, mutta niitä ei ollut kovin lähellä yliopistoa.

En mennyt historian valmennuskurssille, koska se on Turussa ja minä Oulussa, mutta tilasin itseopiskelumateriaalin. Epäonnistuin jo kerran, niin toivoin että se auttaisi hoksaamaan miten sitä kirjaa pitää lukea. Turkuun kirjat nimittäin eivät ole pelkästään mitään perinteisiä historian tietokirjoja, vaan hieman romaanityylisiä. No, tännä vuonna kirja on niin kiva tai minä niin motivoitunut että olisin kyllä pärjännyt ilmankin tuota materiaalia. Sen paras osa on epäilemättä lopun harjoituskoe, jossa on annettu myös vastaukset. En koe olevani etulyöntiasemassa tuon materiaalin ansiosta. En sitten tiedä mitä siellä varsinaisella kurssilla tehdään.

Juu, niitä TYSin 17 neliön yksiöitä kerroskeittiöllähän kutsutaan myös "leikkisästi" itsemurhayksiöiksi. Itse hain yksiötä koska TYSin soluissa ei saa olla eläimiä ja mukanani muuttavat myös kaksi kissaa. Muuten solu kyllä menisi kerroskeittiöllisen "yksiön" edelle, ne keittiöt on nimittäin kauheita. On tietysti ihmisiä, joille keittiö ei ole kodin sydän, ja asuminen tuollaisessa asunnossa sopii hyvin. Minua ei likainen, lähes kalustukseton keittiö johon ei voi omia astioitaan / ruokiaan edes jättää houkuttele. Anteeksi kauhukuvista, olen nähnyt vain yhden TYSin yksiön kerroskeittiöllä ja se riitti. Tietysti toisenkinlaisia voi olla, tahdosta on moni asia kiinni.

Pääsykoekirjat ovat alkaneet tuijottaa minua syyllistävästi. Onneksi yliopistoon hakijoita ei testata psykologisesti.

Kävin tänään kokeilemassa onneani sosiaalipsykologiassa. Ei mitään saumaa paikkaan, onneksi minulla on aivan muuta puuhaa ensi vuodelle, jottei täytynytkään onnistaa. Kysymykset olivat periaatteessa melko helppoja, mutta taas toisaalta, eivät minulle, kun en ollut riittävästi opetellut nimiä ulkoa. Annettu materiaali sensijaan kauhistutti, hyvä että ehdin lukea sen kerran lävitse, kauhea kiire tuli.
Kiirettä lisäsi aamusta myös se, että pääsykoepaikkaa oli vaihdettu, ja piti ravata hiki hatussa oikeaan paikkaan aivan toisaalle. Keneköhän idea, kysyn vain. Kokeen alku myöhästyi tästä hyvästä hiukan, kun tulijat haahuilivat siellä ja täällä (uutta paikkaa ei ollut helppo löytää!). Oppia ikä kaikki kuitenkin, ei jäänyt paha maku. Kenties käyn ensi keväänä uudestaan.

Dodih, nyt on pääsykoe nro.1 ohitse. Jyväskylässä kävin onneani saksan kanssa kokeilemassa, sisäänpääsymahdollisuuksista ei ole mitään tietoa. Saksan kielen kokeessa kielioppi meni ihan hyvin, mutta sanasto-osio meni aika pahasti arvailuksi :S Onneksi oli kuitenkin kokonaan monivalintaa.
Tämän päivän Kielitiedon perusteet-koe ei ollut paha, kaikki termit osasin selittää, mutta kaikki riippuu ihan pisteytyksestä..

Jyväskylä vaikutti mukavalta kaupungilta, yliopiston päärakennuksen luona oli mukava vaan istuskella ja kaupungista tuntui löytyvän kaikkea kivaa Fantasiapeleistä irkkupubeihin ja Levykauppa X:ään. Kyllähän siellä voisi harkita asuvansa

Dilraen sanoi:

Jyväskylä vaikutti mukavalta kaupungilta, yliopiston päärakennuksen luona oli mukava vaan istuskella ja kaupungista tuntui löytyvän kaikkea kivaa Fantasiapeleistä irkkupubeihin ja Levykauppa X:ään. Kyllähän siellä voisi harkita asuvansa

Click to expand...

Itse olen Jyväskylässä viihtynyt enemmän kuin hyvin viimeiset kolmisen vuotta yliopistoelämää viettäen. Alun perin yritin karata kauemmas kotoa opiskelemaan, mutta lopulta takaisin Keski-Suomeen päädyttyäni en ole valintaani harmitellut - ainakaan opiskelupaikan osalta. Tarpeeksi pieni paikka minun makuuni, mutta silti tarjonnaltaan yllättävän monipuolinen ja asuntotilannekin on varsin hyvä. Eli ei muuta kuin tervetuloa, jos ja kun tänne päädyt

Cirandel sanoi:

(11.7.2008)
Siellähän ne valittujen nimet olivat jo Turun yliopiston sivuilla päivän etuajassa. Ei ollut nimeäni siellä Haluan kyllä tietää pääsinkö edes lähelle ennen kuin masennun täysin. Idlaan sitten vuoden ja koitan ensi vuonna uudestaan. Oli kyllä aika riskialtista pyrkiä vain yhteen paikkaan ja yhteen aineeseen (Turku, historia).

Click to expand...

Välivuosi oikeastaan oli ihan hyvä vaihtoehto minulle. Sain kerättyä rahaa ja levättyä lukion jälkeen kunnolla. Sain myös paljon aikaa valmistautua seuraavaan pääsykoekevääseen.

Noh, nyt on tämän vuoden historian pääsykoe Turkuun tehty ja jäi kyllä 100 kertaa parempi fiilis kokeesta kuin viime vuonna Viime vuonna sijoituin 80/225, mutta nyt uskon vakaasti, että voin olla siinä 40 hyväksytyn joukossa.

Kakkosvaihtoehtona kävin myös klassillisen filologian (kreikka ja latina)/antiikin kulttuurin pääsykokeessa samassa kaupungissa. Sekin meni erittäin hyvin. Olen tyytyväinen itseeni. Tulokset 10.7.

Turussa oli kyllä taas ihanaa käydä, sydäntä lämmitti ajella junalla kesäisen Aurajoen yli. Uskon, että viihtyisin siellä loistavasti. En ymmärrä miksi monet ihmiset tuntuvat dissaavan Turkua.

En muistanutkaan kirjoittaa tänne fiiliksiä pääsykokeiden jälkeen. Päähakukohteeni uskontotieteen koe jännitti ihan melkoristi, mutta pää ja kirjoituskäsi toimi yllättävän hyvin. Ajan osasin käyttää mallikkaasti, kokeiden ajastaminen on ehkä ainoa hyödyllinen asia mitä ylioppilaskokeista on oppinut. Koeaika oli kolme tuntia, noin kahden tunnin jälkeen olin kirjoittanut kaksi esseetä ja käsitekysymykset, jonka jälkeen jäi hyvin aikaa viimeisen esseen runoiluun, josta en juuri mitään tiennyt. Positiivinen olo jäi, sisäänpääsy tuntuu ihan mahdolliselta. Ja kasvastustieteilijöiden ruokalassa oli herkullista hedelmäistä juustosalaattia.

Folkloristiikan koe sensijaan meni melkoiseksi alisuoriutumiseksi, lukeminen jäi uskontotieteen jalkoihin enkä sitten tiennytkään juuri mitään, mutta kävinpä kirjoittamassa. Sinne tuskin paikkaa tulee, jos ei ihmeitä tapahdu. Turussa oli silti mukava käydä, olen hyvin samoilla linjoilla Cirandelin kanssa, se kaupunki on kaunis ja ihana.

Tampereella kävin vielä PIRAMkin sosionomiksi pyrkimässä, puolittain pakkohaun merkeissä, mutta opiskelu sosiaalipedagogiksi, ts. saisin sosionomin ja lastentarhanopettajan pätevyyden, kiinnostaisi. Hakijoita oli paljon, pääsykoetehtävät olivat aika mitättömiä, yksi aineistotehtävä jossa aika loppui kesken ja lyhyt ryhmäjuttu, sekä haastattelu, jossa haastattelija lähinnä puhui, oli väsynyt ja hauskalla tavalla hiukan kyyninen. Luulen että viihtyisin alalla töissä, mutten ehkä ko. koulussa. Tyypit siellä olivat vähän ahdistavia, verrattuna nyt vaikka niihin folkloristiikkaan pyrkiviin.

Kävi miten kävi, olo on hyvin hyvin helpottunut kun ei tarvitse käydä enää pääsykokeissa, ainakaan hetkeen. Mutta sen tämä kevät opetti, että musertavastakin stressistä näköjään selviää, vaikka pääsykokeita edeltävän viikkona tuntui että kuolen. Stressin pystyy käsittelemään ja kun kivireen saa pois selästään, on paljon helpompi hengittää.

10.7. sitten tuloksia, siihen asti silkkaa lomaa.

Pääsin Oulun yliopistoon lukemaan historiaa. Huimaa, en ole vielä oikein sisäistänyt asiaa. Pääsykokeet kyllä tuntuivatkin menevän hyvin, mutta en silti missään vaiheessa uskaltanut uskoa pääseväni sisälle. No, onhan tässä vajaa pari kuukautta aikaa oppia asennoitumaan tilanteeseen.

Tähän asti olen roikkunut kirjoilla Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisessä, vaikka en parin viime vuoden aikana ole suorittanut kuin satunnaisia kursseja. Kävin pyrkimässä Ouluun jo vuosi sitten; silloin jäin aate- ja oppihistoriassa ensimmäiselle varasijalle, mikä pisti vähän kyrsimään -niin lähellä, mutta ah niin kaukana. Yleisen historian puolelle ei silloisilla pisteillä ollut toivoakaan.

Edessä on nyt siis myös muutto uudelle paikkakunnalle. Maisemanvaihdos on hyvin tervetullut. Olen asunut Rovaniemellä koko ikäni, ja kaupunki on tullut jo aikoja sitten ihan liian tutuksi. Elättelen toiveita siitä, että uuteen kaupunkiin kotiutuminen saisi minut aktivoitumaan vähän kaikilla elämänaloilla. Viime vuodet Rollossa olen nimittäin viettänyt ajoittain melkoisessa valvekoomassa.

Jep, Jyväskylä kutsuu syksyllä!
Tänään se kirje vihdoinkin tuli. Olo on hieman outo, papereita selatessa yritän vain ymmärtää, mitä ne oikein tarkoittavat. Mikäli oikein tulkitsin, etnologian opinnot odottavat syksyllä

Onnea Sûlwenille ja muille, pidän myös peukkuja niille, jotka vielä odottavat tuloksiaan!