Vetehinen sanoi:
Ja keskiviikkona historia, toivon mukaan saan korotettua M'stä ylöspäin, kun tällä kertaa olen jopa lukenut kunnolla
Minäkin yritän päästä M:stä E:hen, mutta siitä kunnollisemmasta lukemisesta en menisi takuuseen. Lukeminen on ollut lähinnä mieleenpalauttamista. Lukulomalla en sitten ole oikein muuta lukenutkaan kuin historiaa. Kieliä olisin halunnut ja olisi pitänyt lukea, mutta sain liikaa itseluottamusta, kun sain kaikista preleistä kevyesti E:n (venäjän E:stä hihkuin ääneen, minä en ollut uskaltanut toivoa mitään M:ää parempaa!). Ehkä ei olisi pitänyt ollenkaan lähteä historiaa korottamaan, niin olisin voinut kielissä sitten pärjätä loistavasti, mutta se M jäi sen verran kaivelemaan... Kuinka monena vuonna ne 28 pistettäni olisivatkin riittäneet E:hen? Ei auta surra.
Minusta muuten se itse koetilanne on aika kiva. Ahdistavaa on se, että kaikki tekstit pitää peittää, ei saa olla kääreitä, ei saa olla mitään kummallista mukana, ja aina tulee ikävä tunne, että on kuitenkin unohtanut kännykän taskuun tai muuta. Minä huomasin viime syksynä, että varakynässäni luki isolla A Souvenier From Hastings. Olin unohtanut teipata sen, tai sitten olin ottanut penaalista väärän kynän, en muista enää. Kauhuissani piilotin kynän eväisiin, etteivät valvojat huomaisi.
Toisaalta meillä valvojat eivät ole koskaan olleet älyttömän tiukkoja. Meillä ei tule ketään mukaan vessaankaan (toisaalta meidän koetilassamme on vessat, joten ei tarvitse ulos asti mennä, ja vessaan sisälle eivät taida valvojat tulla missään). Mutta siis, minusta on mukavaa, kun siellä on niin hiljaista, ja siellä keskittyy pakostakin melkolailla niin hyvin kuin vain on mahdollista. Kuusi tuntia aikana periaatteessa on hyvä, ainakin kielissä, mutta minulla ainakin loppui reaaleissa aika tai käytin sen kokonaan. Muutoin pitkä aika on kiva, kun saa oikeasti kunnolla kaivaa kaiken tiedon päästä ja kunnolla vielä kirjoittaakin sen. Lukion kokeissa muuten oli tapana vähän hoppuilla, kun halusi äkkiä pois ja syömään/kotiin/atk-luokkaan. Kirjoitusten jälkeen pää on aivan tyhjä ja joka paikka jäykkänä istumisesta ja kirjoittamisesta, mutta minusta ainakin on kiva tehdä sillä kaikella tiedolla kerrankin jotain vähän vaativampaa. Minä en myöskään ole jännittänyt kirjoitustilanteita (paitsi silloin, kun minulla oli yhtä kuuntelua edeltävänä yönä iskenyt ripuli), joten mikäs tuossa.