Minä ehkä saatoin eilen tilata Etsystä itselleni värttinän: puisen, yläpainoisen, jonka mukana tulee myös vähän villaa.
Heräteostoksen vaikuttimet saattavat olla The Miitissä.
Hurjaa kyllä, miten kotimaasta ostettuna samanlainen tuote voi olla jopa yli kaksi kertaa kalliimpi kuin ulkomailta tilattu postikuluineen.
Varmaan kalliimmaksi tulee myös tehdä itse, jos ei satu olemaan mitään kelpaavia raaka-aineita entuudestaan.
Minulla on jo nyt kämpän nurkassa iso pahvilaatikollinen villalankoja, joille en meinaa keksiä käyttätarkoitusta, kun suurin osa on niin ruman värisiä (harmahtavan vaaleansininen, yök), joten onpa hyvä, että tulee tehtyä vielä vähän lisää.
Varsinaisesti en tarvitsisi enempää käsityövälineitä, koska minulla on esimerkiksi monet hyllyt täynnä lasipurkkeja, joita pitäisi maalata. Nyt kesällä sain viimein maalattua itselleni amarylliksen kuvalla koristellun hammasharjamukin (koska se varsinainen on keväisen muuton yhteydessä hävinnyt tai jäänyt vanhempieni luokse), mutta muitakin ideoita olisi, jos vain saisin aikaiseksi. Mutta kun on monen vuoden aikana kerännyt paljon hienoja lasiastioita ja varta vasten ostanut aina erilaisia säilykkeitä purnukan muodon perusteella ja sitten käyttänyt paljon aikaa ja asetonia sitkeimpien etikettien puhdistamiseen, ei niihin raaski noin vain alkaa maalata mitään, ties vaikka kuva epäonnistuisi ja koko purkki menisi pilalle!
Sain lisäksi työkaverilta idean maalata akryyleilla kiviin. Sellaisiin kämmenelle mahtuviin, mahdollisimman sileisiin. Yhden jo maalasin onnistuneesti hauskalla kuvalla, mutta huomasin, että tarvitsisin ohuempia ja parempikuntoisempia siveltimiä. Omat alkavat hapsottaa niin, että tarkkaa viivaa on mahdoton tehdä.
Työkaverin vaikutuksen lisäksi kivien maalaaminen saattaa liittyä tänä keväänä lukemaani kirjaan
Aurinko (Jyri Vartiainen), jossa toinen päähenkilöistä maalaa maatilan pihallaan kiviin aurinkoja lähes pakkomielteisesti.