Hobitti eli Sinne ja takaisin

Aloin vasta eilen lukemaan Hobittia ensimmäistä kertaa. Tähän mennessä paras kohta on ollut ehdottomasti, kun Bilbo jää Klonkun kanssa pohtimaan arvoituksia siinä toivossa, että hänelle näytettäisiin tie ulos hiisien käytävistä. Arvoitukset olivat hauskoja ja siinä jäi itsekin aluksi miettimään, mikä voisi olla vastaus, ennen kuin luki sen. Täytyy myöntää, etten olisi ikinä tiennyt yhtään vastausta. :D
 
blue sanoi:
Täytyy myöntää, etten olisi ikinä tiennyt yhtään vastausta. :D
Click to expand...
Sama vika! Alkoi todella nolottaa, etenkin kun useat niistä mainittiin lapsellisen helpoiksi :)
Hobitti on todella herttainen verrattuna raskaisiin TSH:hon ja Silmaan. Siinä voi enemmän keskittyä nauttimaan Ardan ihmeistä kun ei tarvitse murehtia jotain tyhmää Sormusta tai Silmarileja...
 
Hobitti, oi kyllä!

Hobitti on siitä ihana kirja, että se sopii täysin sekä aikuisille ja lapsille. Aikuisille varsinkin Tarun esipuheena ja lapsille jännittävänä satuna. Myös Hobitin huumori osuus kohdalleen.

Mielestäni parasta Hobitissa on Bilbon kehitystarina, kuinka hän kasvaa rauhaarakastavasta ja ehkä hieman veltosta hobitista urheaksi sankariksi (vaikka pupu hyppääkin pöksyyn silloin tällöin).

Ostin juuri Tove Janssonin kuvittaman Hobitin vanhan kulahtaneen pokkarini tilalle. En ole vielä ehtinyt tuota uutta versiotani lukemaan, mutta selailin kuvia ja muutama niistä aiheutti suurta hilpeyttä. Esimerkiksi peikot Jansson oli piirtänyt lähes saman näköisiksi kuin Muumien Mörön ja Klonkku oli lähestulkoon samaa sarjaa, noin neljä kertaa Bilboa isompi... Hih.
 
Minä rakastan tätä kirjaa. Ehkä jopa hieman enemmän kuin Sormusten Herraa. Jotenkin sen "lapsenomaisuus" kiehtoo minua. Luin Sormusten Herran ja Hobitin väärinpäin, mutta ei se haitannut. Sanoisin, että Hobitti on matkalukemista. Sitä pystyy lukemaan ilman kauheaa keskittymistäkin. Sormusten Herrassa tahtoi välillä ajatus herpaantua ja sitten täytyi palata taakse päin. En kuitenkaan missään nimessä vertaisi kirjoja keskenään. Ne painivat ihan eri sarjoissa.
Parasta kohtaa on vaikea valita, mutta mieleen jäi parhaiten Klonkun ja Bilbon arvoitukset.. :D
Toivottavasti saan lukea Hobittia jossain vaiheessa lapsillenikin.. :)
 
Valië Nienna sanoi:
blue sanoi:
Täytyy myöntää, etten olisi ikinä tiennyt yhtään vastausta. :D
Click to expand...
Sama vika! Alkoi todella nolottaa, etenkin kun useat niistä mainittiin lapsellisen helpoiksi :)
Click to expand...

Olen yrittänyt itse keksiä saman tapaisia arvoituksia ja sanaleikkejä, mutta mielikuvitus todellakin on jäänyt jonnekkin. Vaikka minun runoja kehutaankin ja sanotaan, että olen perinyt runosuonen isältäni. Olen ajatellut pitäisikö tehdä topicci, missä tehtäisiin arvoituksia ja ratkotaan niitä, mutta se tuntuu jotenkin vaikealta, ainakin minun osaltani...
 
hobitti

Maailman toiseksi paras kirja :twisted: taru sormusten herrasta jälkeen :!:

/Haltiamieli huomauttaa: tähänkin olisi kiva saada vähän perusteluja. Muuten viesti on aika turhanlainen.
 
Olen lukenut Hobitin kolmesti ja se on Tolkienin yksi kolmesta pääteoksesta: TSH, Silma ja Hobitti.
Hobitti tuntuu paikoin hiukan lastenkirjalta, mutta paikoin siinä on myös synkkyyttä ja samanlaista tunnelmaa mitä löytyy myös TSH:sta. Joskus sitä lukiessa tulee aika ristiriitainen olo ja tunne, että tämän olisi voinut kirjoittaa toisin jne....
Kaikin puolin Hobitti on kuitenkin (ja tietenkin) loistava teos!
 
hobitti...

hobitti kirja on mielestäni parhaita kirjoja mitä olen lukenut ...paras kohta on kun bilbo löytöö klonkun sormuksen ja voittaa arvuutus kisan ja pääsee pois örkkien luolasta vain napit irti lähteneenä..... 8)
 
Hobitti on ihana kirja, luin TSH:n jälkeen. Se on jotenkin kätevää että (kuten Eru kirjoitti) että aluks Bilbo oli vain taakkana kääpiöille, mutta loppujen lopuksi kääpiöt eivät pärjäisi ilman Bilboa. Synkmetsä rulez :)
TSH ja Hobitti on oikeestaan kaksi täysin erilaista teosta, mun mielestä niitä ei pitäis verrata, paremminki Silmarillion-TSH, kuin Hobitti-TSH, Hobitti on satu, ei taru :wink:
 
Kääpiöitten käristyslaulu jaksaa naurattaa aina yhtä paljon. Hobitti on tuonut usein helpotusta pahimman Tolkien nälän iskiessä, kirjan kun saa päivässä loppuun. Erinomainen kirja/satu.
 
Hobitti on ihan hyvä kirja joskaan sitä ei voi sormusten herraan verrata. Olen sen pari kertaa lukenut enkä vielä ole kyllästyny. Siinä on jokin mikä viehättää kuten kaikissa Tolkienin kirjoissa... Eli kiitos kirjoittajan upealle tyylille.
 
Johan nyt!

Johan nyt! Miksen ole tätä aikaisemmin löytänyt? :p

Luin Hobitin juuri ennen Sormusten Herraa, ja mielestäni se kannattaakin lukea sitä ennen. Kuten TSH:kin, Hobitti saattaa olla joissain väleissä aika kuivaa luettavaa, mutta hyvä kirja se on silti. Yhtenäisempi kuin TSH. Yksi suosikeistani. :D
 
Hobitissa ärsyttää tavallaan se, että siitä huomaa, ettei Tolkien ole vielä kirjoitusvaiheessa tiennyt, että Hobitti liittyy yhteen Kadonneiden tarujen kirjan/Silmarillionin kanssa. Kääpiöiden ilmestyminen Bilbon ovelle, Gandalfin ajatus siitä, kuinka nimenomaan Bilbo olisi hyvää matkaseuraa..niissä ei ole jotenkin mitään järkeä. Myös haltiat ovat aivan erilaisia kuin TSH:n haltiat. Kirja on pinnallisempi kuin TSH ja sen lastenkirjamaisuus tavallaan vähän häiritsee. Toisaalta on kyllä sanottava, että hienosti asiat on sitten jälkeenpäin TSH:ssa selitetty. Ja Hobitti on kyllä muuten tosi kiva kirja lukea. Vaikkei Bilbo lempihahmojani olekaan, niin kirja on juoneltaan kuitenkin tosi monipuolinen.
 
Myös haltiat ovat aivan erilaisia kuin TSH:n haltiat.
Click to expand...

Et olisi paremmin tuota voinut sanoa! Se lyhyt kuvaus haltiakuninkaiden "heikkoudesta arvoesineisiin" tjs. Tietysti se kännääminen on kaikista pahin :D .
 
Hobittihan on alunperin kirjoitettu lapsille ja lapsenmielisille, myöhemmin Tolkien on katunut kirjoittaessaan kirjan niin lapsellisesti koska se on kuitenkin avain TSH:n syntymään, joka oli aluksi vain Hobitin jatko-osa mutta paisui ulos raameistaan ja ei sitten loppujen lopuksi ollutkaan ihan lapsille sopiva.

Hobitti on mielestäni kuitenkin varsin hupaisa kirja vaikka välillä lapsenomainen lähestymistapa sorahtaakin hiukan pahasti. Teos on myöskin mielestäni TSH:n lukeneille pakollinen.

Paraskohtaus on mielestäni kuin Bilbon asuntoon Repunperään putkahtaa kääpiö toisen jälkeen.
 
Kyllä Tolkien ajatteli jo Hobittia kirjoittaessaan hiukan synkempiä ja syvempiä tarkoitusperiä. Tästä esimerkkinä Hobitin Noita (eli Sauron) ja Viiden Armeija Taistelu. Muutenhan kirja on hiukan "lapsekas" ja "hullunkurinen". :roll:
 
Eikös TSH:n esipuheessa sanota, että Tolsku ŽymmärsiŽ näitten mainintojen synkän, todellisen puolen vasta myöhemmin, jatko-osaa kirjoittaessaan?
 
Kyllä. Tolkien tiesi kun alkoi kirjoittamaan TSH:ta, että siitä tulee Hobitin "jatko-osa". Hän ei kylläkään vielä tiennyt minkälainen tarinasta tulisi ja että siinä olisi kyse todella suurista ja vakavista asioista. Hobitissa kylläkin on selkeästi huomattavissa, että silloin jo Tolkien ehkä vaistomaisesti ajatteli jotain suurempaa tarinaa kuin pelkkää hassua hobitin seikkailuretekä ja viatonta pikku taikasormusta. :p
 
Niin, alitajuntaisesti... Metkaa tämä kirjailijoitten ajatusmaailma... Eikös muuten Hobitin luku Arvoituksia pimeässä kirjoitettu uudelleen, kun Tolkien ymmärsi Klonkun todellisen luonnon, ja että aiempi versio oli jotenkn "väärä". Siinähän Klonkku perin leppoisasti päästi Bilbon menemään, mutta nyt se on on paljon TSH-maisempi... Tyylieroa ei edes huomaa ellei osaa etsiä.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös