Telimektar
Fundamentalisti
En erityisemmin innostunut LoTR-elokuvista, ne olivat minun makuuni liikaa "mitä tahansa seikkailufantasiaelokuvia" ja liian vähän Tolkien -elokuvia. Hobittielokuvaa katsoessa tämä ei synnyttänyt samanlaista pettymystä, koska tiesin jo mitä odottaa. Lisäksi "Hobitti" on kirjana enemmän kieli poskella kirjoitettu kuin "Taru sormusten herrasta", joten sen vääntelykään ei samalla tavalla harmita. Jotkin "Hobitti"-kirjan kohtaukset ovat sellaisia, että niitä on vaikea näyttää valkokankaalla mitenkään uskottavasti, esimerkiksi peikkojen kivettäminen. (Ei tuo peikkoepisodi Jacksoninkaan versiona minusta kovin onnistuneelta tuntunut, mutta en keksi miten se olisi pitänyt toteuttaa.)
En tosin ymmärrä, miksi Jacksonin pitää poiketa kirjojen sisäisestä maailmasta sellaisissakin kohdissa joissa sillä ei ole mitään kerronnallista merkitystä, esimerkiksi viitattaessa kronologiaan, tyyliin "Olemme eläneet 400 vuotta rauhan aikaa".
Useat hahmot olivat minusta hyviä; Bilbo oli sellainen kuin Frodon olisi pitänyt olla LoTR:issa, Dwalin oli sellainen kuin Gimlin olisi pitänyt olla LoTR: issa, ja kuningas Thorin ...
(Siis Thorinin, Filin ja Kilin ihmismäisyys ei minua haitannut, tai haittasi ainakin vähemmän kuin eräät puhtaasti vitseiksi tarkoitetut kääpiöhahmot, nimiä nyt mainitsematta.)
Radagast saa varovaisen hyväksyntäni, pupurakettirekeä lukuunottamatta. Galadriel oli syötävän hyvän näköinen (LoTR:issa tämä hahmo enemmänkin ärsytti minua, täytyisi ehkä tarkistaa näyttääkö hän erilaiselta).
Sarumanin esiintymistä neuvonpidossa on täällä kritisoitu, mutta minusta ymmärrettävä tulkinta on että Saruman on jo tässä vaiheessa täysin pimeällä puolella. Saruman esiintyy tahallisen tympääntyneesti, ilmaistakseen haltiaylimyksille että pitää Gandalfin ja tämän suojattien touhuja samantasoisena sekoiluna kuin Radagastin sienitrippejä. Gandalf oli kautta elokuvan [tai ainakin useissa kohtauksissa] yllättävän hämmentyneen ja epäkarismaattisen oloinen, ehkä Frodon toljotustauti on siirtynyt häneen.
Örkkien trapetsikaupunkia voidaan kritisoida, mutta pelkät pitkät, pimeät tunnelit eivät olisi näyttäneet niin hyvältä. (Tunneleista saisi toimivan klaustrofobisen kauhuelokuvan tai psykologisen thrillerin, mutta ei niin helposti "nuorekasta suuren yleisön toimintaelokuvaa".) Toki takaa-ajo- ja taistelukohtausta örkkien sortuvilla trapetseilla olisi voinut reilusti lyhentää.
Hukat olivat mauttomia ilmestyksiä, eivätkä kotkatkaan saaneet minussa mitään riemunpurkauksia aikaan, vaikka uskonkin että ne ovat teknisesti ihailtavaa työtä jne jne. Voldemortin ja Jabba the Huttin cameorooleja en tässä kommentoi.
Suosikkikohtaukseni: Klonkku preparoi löytämänsä, pökertyneen örkin. Kääpiöiden takkalaulu tulisi ehkä kakkosena.
Nämä huomiot siis näkemäni 2D-version pohjalta, ehkä se taajakuvainen 3D-versio olisi parhaiten sopusoinnussa elokuvan tietokonepelimäisen hengen kanssa?
En tosin ymmärrä, miksi Jacksonin pitää poiketa kirjojen sisäisestä maailmasta sellaisissakin kohdissa joissa sillä ei ole mitään kerronnallista merkitystä, esimerkiksi viitattaessa kronologiaan, tyyliin "Olemme eläneet 400 vuotta rauhan aikaa".
Useat hahmot olivat minusta hyviä; Bilbo oli sellainen kuin Frodon olisi pitänyt olla LoTR:issa, Dwalin oli sellainen kuin Gimlin olisi pitänyt olla LoTR: issa, ja kuningas Thorin ...
(Siis Thorinin, Filin ja Kilin ihmismäisyys ei minua haitannut, tai haittasi ainakin vähemmän kuin eräät puhtaasti vitseiksi tarkoitetut kääpiöhahmot, nimiä nyt mainitsematta.)
Radagast saa varovaisen hyväksyntäni, pupurakettirekeä lukuunottamatta. Galadriel oli syötävän hyvän näköinen (LoTR:issa tämä hahmo enemmänkin ärsytti minua, täytyisi ehkä tarkistaa näyttääkö hän erilaiselta).
Sarumanin esiintymistä neuvonpidossa on täällä kritisoitu, mutta minusta ymmärrettävä tulkinta on että Saruman on jo tässä vaiheessa täysin pimeällä puolella. Saruman esiintyy tahallisen tympääntyneesti, ilmaistakseen haltiaylimyksille että pitää Gandalfin ja tämän suojattien touhuja samantasoisena sekoiluna kuin Radagastin sienitrippejä. Gandalf oli kautta elokuvan [tai ainakin useissa kohtauksissa] yllättävän hämmentyneen ja epäkarismaattisen oloinen, ehkä Frodon toljotustauti on siirtynyt häneen.
Örkkien trapetsikaupunkia voidaan kritisoida, mutta pelkät pitkät, pimeät tunnelit eivät olisi näyttäneet niin hyvältä. (Tunneleista saisi toimivan klaustrofobisen kauhuelokuvan tai psykologisen thrillerin, mutta ei niin helposti "nuorekasta suuren yleisön toimintaelokuvaa".) Toki takaa-ajo- ja taistelukohtausta örkkien sortuvilla trapetseilla olisi voinut reilusti lyhentää.
Hukat olivat mauttomia ilmestyksiä, eivätkä kotkatkaan saaneet minussa mitään riemunpurkauksia aikaan, vaikka uskonkin että ne ovat teknisesti ihailtavaa työtä jne jne. Voldemortin ja Jabba the Huttin cameorooleja en tässä kommentoi.
Suosikkikohtaukseni: Klonkku preparoi löytämänsä, pökertyneen örkin. Kääpiöiden takkalaulu tulisi ehkä kakkosena.
Nämä huomiot siis näkemäni 2D-version pohjalta, ehkä se taajakuvainen 3D-versio olisi parhaiten sopusoinnussa elokuvan tietokonepelimäisen hengen kanssa?