Steelin kanssa samaa mieltä Laakson torvesta. Se oli hauska. Ehkä siinä on kovalevy ja torviosa toimii vaan kaiuttimena. Vähän kuin pulkkisen
ruusulaulu-sketsissä
VAT oli mielestäni elokuvana varsin keskinkertainen, ja asiayhteytensä ja esikuvansa huomioon ottaen täysi riman alitus. Aiempien hobittien perusteella osasi odottaa, ettei mitään mieletöntä leffaa ole tulossa, mutta sellainen toivon kipinä paremmasta kuitenkin oli, että petyin.
Kakkosleffan kommenttiraidassa tai ekstroissa Jackson sanoo kuulema jossain vaiheessa, että ”fyysikot, silmät kiinni,” tai jotain vastaavaa, joten siihen en puutu, vaikka ehkä siitäkin saattaisi olla jotain sanottavaa. Mutta hei, ”It’s a kind of Magic”.
Yksi, tarkemmin ajatellen ehkä jopa hieman mitätön, asia, mistä en helposti pääse yli, ja josta jotkut ovat varmaan jo saaneet kuulla enemmän kuin tarpeeksi, on se, että niinkin mahtavat henkiolennot, kuin maiar ovat ihan kädettömiä Sauronia, joka on itsekin maia, vastaan. Sitten tulee haltiavaltiatar ja pistää Sauronin nippuun jossain määrin tosta vaan. Okei, haltioiden joukossa Galadriel taisi olla taidoissa ja mahdissa seuraava Fëanorin jälkeen, ja olihan sillä valopullo mukana, ja Tolkieninkin mukaan hän oli isossa roolissa Dol Guldurin tapahtumissa. Eli ei mitään pois Galadrielilta, se on itse asiassa varsin siisti hahmo, mutta tarkoittaako se sitä, että istarista täytyy tehdä täysin kyvyttömiä. Pienen pientä lievitystä siitä, että Saruman mäiski hieman Sormusaaveita, jotka olivat muuten mielestäni aika kehnosti toteutettuja. Tosin siinäkin kohtauksessa olisin mieluummin nähnyt enemmän mielten mittelöä, sillä kun olisi saanut siitä kohtauksesta jotenkin vielä paremman ja kaikelle sille fyysiselle taistelulle vähän vaihtelua.
Leffassa oli hyviäkin juttuja. Esimerkiksi siinä oli jälkeen päin ajatellen mielestäni yllättävän paljon hyvää ja hienovaraista huumoria, mikä kuitenkin hukkui siihen kaikkeen komiikkaan, jota siihen tungettiin niin paljon, ettei kansi mahtunut kiinni, eikä sen takia jaksanut samalla tavalla enää olla hauskaa. Kuva- ja äänimaailma olivat jälleen kerran pääosin varsin mainioita. Minunkin ehdottomia suosikkikohtauksiani ovat jo mainitut ”tammenterho” ja ”Gandalf kaivaa piippua”. Ne olivat miltei loistavia. McKellen ja Freeman olivat muutenkin trilogian parasta antia. Smaugin kuolema oli soljuvasti virtaava ja toimiva kohta, mutta ehkä hieman turhan lyhyt. Toivottavasti joku muu keksii enemmän jotain kivaa sanottavaa, muuten uhkaa käydä varsin negatiivissävytteiseksi keskusteluksi.
Nyt kun on nähny kaikki elokuvat, niin Thorinin hahmokehitys on aika samanlainen, kuin Peter Jacksonin. Thorin lähtii jalolle ja vaaralliselle retkelle nöyränä, ja onnistuikin pääsemään Yksinäiselle vuorelle, vaikeuksista huolimatta. Samalla tavalla Jackson otti hoitaakseen mahdottomalta tuntuvan tehtävän ohjata Sormusten Herran ja onnistui pääosin mielestäni varsin hyvin ja teki yhdessä muun tiimin kanssa yhden kaikkien aikojen elokuvasarjoista. Hobitin kohdalla Jacksoniin iski Thorinin tavoin lohikäärmesairaus, ja Bardin sanoja mukaillen, molemmat olivat ”blinded by their own desires.”