Itsepuolustus-, kamppailu- ja taistelulajit

Itse harrastin aikidoa jonkin aikaa, mutta jouduin kuitenkin valitettavasti lopettamaan sen hyvinkin lyhyeen. Jousiaamunta kun vei liiaksi aikaa. Ja koska harjoittelu jäi lyhyeen (tuskin kokonaista vuottakaan tuli täyteen), en voi sanoa, että pääsin "lajin sieluun", kun opettajat meille asian kuvailivat. Kunto kuitenkin nousi, vaikkei laji ole ollenkaan raskas, ja se tuntui näin yleensäkin hyvältä. Treeneissä oli ilo käydä. Eikä se, että aikido on täydellisesti itsepuolutuslaji, häirinnyt mitenkään, kyllähän ihmisen puolustaa täytyy osata (tosin itse ei ole tarvinnut taitoja vielä testata).

Taistelulajit on yleensäkin ovat aina kinnostaneet, mutta mihinkään judoon/karateen ei ole ikin ollut mitään intoa. Lapsena saatu hieman vääristynyt mielikuva, joten pysytään kaukana. Kaveripiiriin kuuluu niin judon, taekwondon, hapkidon sekä han moo do:nin harrastajia, joten lajit ovat kyllä tulleet tutuiksi. Oma mielenkiintoni kääntyilee tällähetkellä kendon tai taidon puolelle. Ja sitten on eräs laji, jossa pääasiallisena aseena on jousi. en vain muista nimeä. Se olisi erittäin kiinnostavaa, ihan nyk. harrastukseni kannalta.

squirrel sanoi:

Itsepuolustuslajien filosofiana on sananmukaisesti itsepuolustus
taistelulajien tarkoitus on aika suorasti tappaa.
(tietysti harrastuksessa ei näin tehdä )
Siksi esim karate ja judo eivät kuuluisi tämän topicin alle

Click to expand...

Karate ei siis ole taistelulaji? One strike, one kill?

Kyochou jutsu:
Tässä lajissa ohjataan toista kivulla.
Paljon hermopisteitä ja lukkoja.
Vaikeasti opittava laji,mutta tällä RANKAISET vastustajiasi urakalla
Ja voit olla hyväkin,vaikka olisitkin ylipainoinen konttorityöntekijä.
-ja ennen kaikkea-lajissa ei potkita päähän(ellei kohde sitten makaa maassa)

Click to expand...

Toimii kunnes vastassa on narkki. "Kokemuksen syvällä rintaäänellä": kiputekniikat ei toimi. Sitä paitsi löytyy henkilöitä joihin lukot joko eivät toimi kunnolla tai jopa ei ollenkaan. Ja sitten on tosiaan ne narkit. Sanon tämän lähinnä siksi että jos törmää narkkiin pimeällä kujalla niin ei kannata hämmästyä jos kiputekniikat ei futaakaan.

Rankaiset? Miksi hitossa minä haluaisin rangaista jotakuta?

Savanna sanoi:

Ja sitten on eräs laji, jossa pääasiallisena aseena on jousi. en vain muista nimeä. Se olisi erittäin kiinnostavaa, ihan nyk. harrastukseni kannalta.

Click to expand...

Oisko kyudo? Tosin siinä ei ole muita aseita, kuin vain se jousi.

Jupenauta sanoi:

Savanna sanoi:

Ja sitten on eräs laji, jossa pääasiallisena aseena on jousi. en vain muista nimeä. Se olisi erittäin kiinnostavaa, ihan nyk. harrastukseni kannalta.

Click to expand...

Oisko kyudo? Tosin siinä ei ole muita aseita, kuin vain se jousi.

Click to expand...

ehän se oli, kiitoksia vain. Nyt ei tarvitse muuta kuin hakea tiedot, pystyykö lajia harjoittamaan suomessa (varmaan), ja tarkemmin täällä pohjoisessa.

squirrel sanoi:

Taistelulajien ja itsepuolustuslajien ero ei näytä olevan selvä kaikille...

Itsepuolustuslajien filosofiana on sananmukaisesti itsepuolustus
taistelulajien tarkoitus on aika suorasti tappaa.
(tietysti harrastuksessa ei näin tehdä )
Siksi esim karate ja judo eivät kuuluisi tämän topicin alle
Lopetetaan nilliminen.

Omat suosikkilajit,ja miksi

Kung-fu
Opit mm.kokkaamaan.

Click to expand...

Mielenkiintoista, että miellät kung-fun tähän sarjasi jos tahdot todella tehdä jaottelun noin radikaaliksi (itse en siihen lähtisi mistään hinnasta). Muistuu selvästi mieleen tuo viime syksyinen kung-fun alkeiskurssi, jonka kävin. Ensimmäisellä tunnilla ohjaajat kävivät läpi lähinnä filosofiaa ja teoriaa. Tärkein heidän tekemänsä pointti oli, ettei kyseessä ole urheilu tms. vaan puhdas taistelulaji, jonka tarkoitus on ollut alunperin tappaa. Taitaa olla rumasti sanoen vähän perskohtainen asia, mikä on taistelu- ja mikä on itsepuolustuslaji.

Oma mielipiteeni on selvä: en jaa lajeja. Eräät tahtovat sanoa harrastavansa taistelulajia toiset itsepuolustuslajia. Itsepuolustus johtaa tietyssä vaiheessa taisteluun ja päinvastoin. Omassa karateseurassani opetetaan, ettei hyökkäys ole puolustus vaan puolustus alkaa hetkestä, jolloin sinua vastaan on hyökätty. Ja silloin olet luultavasti taistelussa/solmussa/olet solminnut jonkun. Olen yllättynyt, jollei sama ajattelu päde varsin moniin keskustelun alla oleviin lajeihin. Missä rajan voi sanoa kulkevan?

Hokutoryu Ju-jutsu: http://www.hokutoryu.com/

"Tekniikoissa hyödynnetään vastustajan liikettä ja pyritään pehmeästi myötäilemään ja ohjaamaan vastustaja haluttuun suuntaan eikä pelkästään vastaamaan voimaan voimalla."
"Kyseessä ei siis ole kokoelma toinen toistaan näyttävämpiä ja korkealentoisempia taistelutemppuja."
( http://www.kuopionjujutsuseura.fi/ )

Toukokuun lopussa olen vasta käynyt peruskurssin ja sen lopuksi keltaisen vyön kokeen, joten ei minulla vielä ole täysin kattavaa kuvaa tästä lajista, mutta olen tykännyt käydä treeneissä ja havainnut lajin loogiseksi vaikka peruskurssilla asiat käydäänkin lähinnä tekniikoihin perustuen eikä vielä sovelleta eteenpäin. Peruskurssilla opitaan kaatumistekniikoita, pampputorjuntoja ja muita torjuntoja sekä vapautumisia kuristus-, käsi-, rinnus- ja syleilyotteista. Eli vielä tässä vaiheessa ei opeteta oikeaoppisia lyöntejä ja potkuja.
Meillä on aika paljon lämmittelynä "mattopainia", jossa haetaan lähinnä hyviä otteita vastustajasta. Periaatteessa kaikki vastustajat ovat isompia ja vahvempia kuin minä eikä meille varsinaisesti ole opetettu kuinka se kaveri siihen mattoon kaadetaan muuten kuin voimalla. Onneksi monet ovat niin järkeviä, että antavat minun hyökätä ja yrittää enemmän kuin vain, että paiskaisivat minut kevyesti mattoon (mitä kyllä tapahtuu) tai sitten antavat minun yrittää rimpuilla irti otteista. Eli kyllä tässäkin jotain hiljalleen oppii, mutta en kyllä itse hirveästi tykkää tästä mattohommasta.

Kävin katsomassa ennen peruskurssin aloittamista lajin esittelyn. Hyvä etten ihan suu auki tuijottanut, kun sensei esitteli korkeampien vyöasteiden liikkeeitä. Siitä sitten seurasikin jonkinmoinen kunnianhimo oppia, mutta ehkä suurin heikkoutuni on keskittymisen ajoittainen herpaantuminen varsinkin kovempien treenien loppupuolella. Tuota pitäisi yrittää kehittää päättäväisemmin pois, etenkin kun vyökokeessa on aika suuren paineen alla.

muoks. vanha linkki

Jätän nyt kommentoimatta noihin hienojakoisempiin keskusteluihin, ja kerron vain että harrastin 6 vuotta judoa, ja nyt on kolmas vuosi taidoa menossa. Judon lopetin, osaksi koska kaverinikin lähtivät ja suuremmaksi osaksi siksi kun se alkoi käydä yksitoikkoiseksi. Viime syksynä aloitin jo han-moo-doa, mutta mursin nilkkani ja jouduin lopettamaan tuon lajin kesken. Tarkoitus olisi mahdollisesti aloittaa ensi syksynä jonkin toisen lajin harrastaminen, mutten ole päättänyt vielä minkä.

Kävin kerran kokeilemassa Capoeira-nimistä brasilialaista taistelutanssia.Siellä oli kivaa mutta se oli aika kallista ja vanhempieni mielestä minulla oli jo tarpeeksi harrastuksia joten en jatkanut sitä sitten kauemmin.Kokemushan sekin oli sinänsä...Pienempänä harrastin vuoden, kaksi karatea.Taisin olla sei-go kanissa en muista enää ja siellä sain keltaisen vyön mutta lopetin sitten kun pallopelit meni edelle.Myöhemmin olen harrastanut vielä potkunyrkkeilyä joten kokemusta,ei ehkä paljoa, mutta on kuitenkin ihan hyvin taistelulajeista.Heti kun olen tarpeeksi vanha ja saan aloittaa miekkailun aloitan sen...

Ah,ihmiset nielivät sarkasmini todesta.
Pahoittelen.
Oma henkilökohtainen mielipiteeni on se,
että rajaa on paha vetää.
Kuitenkin aina puhutaan siitä erosta niiden välillä....
Siksi se nillimissanakin ilmaantui sen aloituksen perään


Oma "Turpiinsaamistyylini" on kokolailla seuraavanlainen:

Vaihe 1.
Näen epäilyttävän tyypin.
Yritän välttää.

Vaihe 2.
Epäilyttävä tyyppi tulee,ehkä veesanaa,ehkä ei.
Asenteeni hyvin tasainen.
En näytä että olisin tappelemaan rupeamassa.

Vaihe 3.
Tyyppi lyö.
Annan aina lyödä ensin.
Näin saan poliisilaitoksella etua.
Tietysti olen odottanut sitä koko ajan.
Joskus minuun sattuu,aina ei
(viimeisin,nilkkasin monta päivää, potku haaruksiin väistyi puolisääreen.)
Tässävaiheessa riippuu mielentilasta.
Jos ei pelota,niin tukka/korvaotteet->maahan->jalkalukko
(Omat kädet jää vapaaksi,tyyppi mahallaan maassa.Minä selän takana
ulottumattomissa.)
-Voipi soittaa poiliisit,tai rankaista ylimääräistä.
Paniikissa sitä unohtaapi tuommoiset hienoudet,kun ei niitä niinhyvin kuitenkaan osaa.
Vaatii ajatuksen vielä.

Paniikissa saan aina turpaan ja pahasti.
Syynä ehkä se,että frenzahdan helposti ja
kipu tuntuu vasta jälkeenpäin->Ei hyvä ollenkaan.
Harjaantumaton tyyppi on peloissaan vaarallisempi,kuin
lajia vähän harrastanut vastaavassa tilassa.
(Ka turpiinsasntikerroin on tasaantunut noin 4/vuosi,)
suurin osa 1 iskun juttuja.
{hauska niksi on se karaten alussa opetettu nenänosto kevyellä ranteella.
Kaatuu yllättävänkin iso heppuli.En tiedä miksi}
Pari kertaa on meinannut käydä pahasti
Onnea on kuitenkin ollut paljon matkassa.

Vaihe 4.
Selitetään itsensä ulos tilanteesta.
(Tyyliin "Annetaanko olla vai pistetäänkö skoudeille?"
Tai "Sovitetaanko jutellen vaikka kaljan ääressä,
mulla olis just tuopin verran tarjotakkin?"
Ei ole kertaakaan vielä joutunut eteenpäin menemään.
Vaikka olisi oikeuksiaan hieman ylittänytkin,
niin ei se kimppuun 1. hyökännyt viitsi nilliä.
Varsinkaan,kun jälkiä ei ole.
Olen saanut jopa monia anteeksipyyntöjäkin.)

Jaa jaa.. Enpä tiedä onko minun nyt juuri järkeä tässä mitään sanoa, mutta sanonpahan kuitenkin..

Eli siis. On jo kauan ollut haaveena aloittaa jokin taistelu taikka itsepuolustuslaji, mutta en ole osannut päättää minkä ottaisin. Aikidoon yritin päästä. Ei tärpännyt. Sitten taidoon. ei vieläkään. Nyt sitten ehkä ja kenties pääsen aloittamaan syksyllä tuon ju-jutsun. Enpä tiedä paljon mitään noista mistään lajeista tai mistään, mutta jonkin verran olen ymmärtänyt tätäkin keskustelua lukiessani.. :roll:

Niin että sillä lailla. Mutta ehkäpä kirjoitan enemmän kun omaan kokemusta itse harrastuksesta.

Olen harrastanut 3 vuotta aikidoa. Sitten muutimme pois Oulusta tänne pieneen kylään ja oli pakko lopettaa aikido. Varsin tympeää kun olin niin pitkällä. Udella paikkakunnalla vaihtoehtoja oli kaksi: Judo ja Taekwondo. Judoon en koskisi pitkällä tikullakaan joten menin taekwondon peruskurssille. Ärsyttävää, sillä on havaittavissa että TKD olisi ihmisten mielestä jonkinlainen "muotilaji". Tai sitten se on niin suosittu. Aikidossa en ollut tottunut sellaiseen. Nyt olen harrastanut puoli vuotta ja olen saanut takaisin motivaationi. TKD on paljon hauskempaa kuin kuvittelin. Vähän kyllä harmittaa ettei ole asetekniikoita. Vaikka taekwondo on aivan erilaista kuin aikido pidän kovasti. Kunto kasvaa aivan oikeasti, samoin notkeus.

Totesin tänään kun ei ollut harkkoja että hei, onkohan täällä jotain keskustelua taistelu/itsepuolustuslajeista. Ja selailtuani löysinhän tämän. Ikivanha taitaa olla ja muuta sellaista, mutta koitetaanko herättää tämä..? No juu niin.

Ju-jutsua harrastelen Tapanilan erällä. Vuosi kohta täynnä ja kaksi natsaa. Keltaisen vyönkoe vasta joulukuussa.. Surkiaa. Mutta mitäpä menin aloittamaan lastenryhmässä.. :roll: Samaan aikaan aloittaneilla aikuisilla on jo keltaiset vyöt.. Hmm..

En nyt keksi mitään.. Kai se sitten oli siinä..

Hei, harrastaako kukaan täällä capoeiraa? Kertokaahan mitä kaikkea siinä tehdään. Ilmeisen näyttävää se ainakin on, muuta en tiedä koko lajista.

Olen harrastanut nyt sin moo hapkidoa noin vuoden (ja olen hyvin ylpeä tuoreasta vihreästä vyöstäni :roll: ) ja se tuntuu kyllä oikealta laijilta minulle. Hapkidoa ennen harrastin puoli vuotta judoa, mutta koin sen olevan liian yksipuolista, jopa tylsää. Hapkidosta löytyy mielestäni monipuolisesti ja tasapuolisesti potkuja, lyöntejä, heittoja, kaatoja, torjuntoja (ja myöhemmin asetekniikoita). Olen myös ihastunut harjoitusten alussa tehtävään hengitysharjotukseen ja säännölliseen meditointiin. Hapkido on kasvattanut lihasvoimaa sekä kehittänyt notkeutta ja reaktiokykyä. Miinuksena ehkä jättimäiset mustelmat, joita kropasta silloin tällöin ottelupainottoitteisten harkkojen jälkeen löytyypi.

Ja kuten Roark jo mainitsikin noin puolet harrastajista on naisia. Ryhmässä, jossa minä käyn naisia on jopa kolme neljäsosaa. Joka omalta osaltaan luo ainakin minulle hyvän ja epäahdistavan ilmapiirin. Suosittelisin lajia kaikille, jotka haluavat aloittaa kamppailulajin hyvän itsepuolustustaidon takia. Tuntuu jotenkin kummasti turvallisemmalta kävellä pimeitä katuja, kun tietää osaavansa tehdä jotain itsepuolustukseksi (vaikkakin kyllä koettaisin ensin häntä koipien välissä pakoon juoksua)!

Siis mitä? Eikö täällä tosiaankaan kukaan harrasta historiallista miekkailua? Ja minä kun luulin että käärme oli täynnä miekkailuintoista porukkaa...

Kuitenkin: Itse en ole harrastanut tätä pitkään, vain tammikuusta lähtien, mutta voin silti jo sanoa etten tätä harrastusta pois vaihda. Se vain on todella hauskaa. Varsinaista arvojärjestystä ei ole (vrt. itämaisten budolajien vyöt) mutta jonkinnäköiset tasot kyllä on. Aseista seurassa voi harjoitella pitkällämiekalla (lähinnä puolentoistakädentekniikoita, muutamia yhdellä kädellä suoritettavia), rapiirilla, "backswordilla" ja pukumiekalla. Kaikki aloittavat harjoittelun pitkällämiekalla, mutta myöhemmin voi siirtyä rapiirin käyttöön ja siitä sitten eteenpäin. Minä en kyllä vielä ole rapiiriharjoituksia aloittanut.

Lisää inffoa saa täältä. Jos on vielä jotain epäselvää, minulta voi aina kysyä, joko kirjoittamalla tähän topikkiin(?) tai PM:llä.

Ai niin, tätä voi harrastaa Helsingissä, Tampereella, Turussa tai Lappeenrannassa. Ainakin Helsingissä opetus on pääosin englanniksi (pääasiallinen opettaja ei osaa suomea kovinkaan hyvin).

Tuota miekkailua minäkin kyllä harkitsin kun viime kesänä oli jossain sellainen näytös juttu jota oltiin katsomassa. Taisi olla vain niin että ainakaan siihen seuraan ei meikäläisen ikä riittänyt tai jotain. Niin ja ne miekat olisi ollut pirun kalliita kun sen olisi halunnut sitten joskus omaksikin.. Hmmh.. Ja sitten on tietenkin tuo aikapula. Joutuisin jättämään jotain pois.. Se ei taitaisi onnistua. Kouluakaan ei voi vähentää.
Eh.. :roll:

No, tämä harrastushan tarvitsee vanhempien luvan alle 18-vuotialta. Onhan se ~4 kiloa painavilla teräsmiekoilla hutkiminen kuitenkin sen verran vaarallista (salilla ei kannata todellkaan osua toiseen millään aseella, jollei näin ole tarkoitus tehdä. Paitsi jos pitää punnertamisesta).

Hinnoista sen verran, että miekka maksaa n. 300 - 500€, jollei halua käsintehtyä, jalokivin koristeltua miekkaa, joka tulee krokotiilinnahkaisessa huotrassa :roll: ...

Tässä varmaankin tarkoitetaan lähinnä aseettomia taistelulajeja?

Harrastan nimittäin keskiaikaista miekkailua, jota voisi hyvinkin luonnehtia taistelulajiksi. Varsinkin, kun siihen liittyy myös aseeton taistelu; meille on opetettu mm. nivellukkoja, tikarihyökkäysten torjuntaa, aseenriistoa ja vastustajan kaatamista tälle ikävin seurauksin (käsi poikki tms.). Ylipäätään useimmat tekniikat päättyvät siihen, että päällekarkaajalta hajoaa jokin raaja... mutta sitäs saa. :twisted:

Muoks:

Kappas, joku toinenkin harrastaa historiallista miekkailua! Ne miekat muuten eivät paina neljää kiloa... omani painaa 1300g , vaikka se on ns. puolentoistakädenmiekka. Lajin eduiksi voi lukea mm. sen, että siellä ei tosiaan ole mitään varsinaista nokkimisjärjestystä eikä vyön kaltaisia arvomerkkejä; ohjaaja ja hänen avustajansa tietysti ovat kokeneina konkareina "korkeammassa" asemassa. Näin kenellekään ei pääse ylpeys nousemaan päähän; kaikki harjoittelevat samassa sarjassa toistensa kanssa.

Edistyneemmille ohjaaja voi sitten pitää kaksintaisteluharjoituksia erikseen varsinaisten tuntien ulkopuolella. Tämä tosin vaatii jo melkoisen varustuksen, jota ei kannata hankkiakaan, ellei todella sitoudu harrastukseen. Teräksiset taisteluhansikkaat eivät ole aivan turha hankinta, iskujen alkaessa voimistua sitä mukaa kun suojukset lisääntyvät. Järeämpi miekkakaan ei siinä tilanteessa olisi pahitteeksi; omani on, vaikkakin se on periaatteessa ihan hyvin tehty, hieman huteran tuntuinen täysimittaiseen kaksintaisteluun ja se soveltuukin paremmin ilman suojuksia tapahtuvaan rauhallisempaan tekniikkaharjoitteluun.

Minä olen harrastanut Han Moo Do:ta nyt jonkin aikaa ja täytyy sanoa että on ainakin kunto kasvanu jos ei muuta. Itseni lajiin innoitti kaverini joka yllytti minut näytöstä katsomaan. Potkuja katsoessani ajattelin etä en mä kyllä noihin pysty. En ollut silloin kovin hyväkuntoinen nääs. No sitten eksyin alkeiskurssin harjoituksiin ja totesi että tämähän on hauskaa. Ja vihreälle vyölle on päädytty. En minua vielä kyllä voi asiantuntijaksi luokitellä. Mutta odotas kun pääsen vihdoin nuntsakun käyttöä harjoittelemaan.

Hyvää mielestäni Han Moo Do:ssa on ollut sopiva "yksinkertaisuus". En koskaan ennen ollut taistelulajeja kokeillut mutta tässä kun niitä peruspotkuja alettiin opettaa niin yksikertaisimmat potkut naksahti muistiin aika nopeasti. Kuitenkin kun pitemmälle ollaan menty niin potkut on samalla vaikeutunu ja tällä hetkellä kun jotain hyppypotkuja opetellaan niin alkaa opettajaa säälimään kun hän yrittää epätoivoisesti takoa neuvoja meidän lahopäiden kalloon.

Toinen juttu mistä Han Moo Do:ssa olen pitänyt on ollut kisat joihin mennessä on aina ollut hyvä ryhmä henki. Eli Joensuuhun ajettaessa äijät pistää etupenkillä Rammsteinia kovemmalle ja loput karjuu takapenkillä "Hakataan ne! Pisteet kotiin!!!" tai jotain vastaavaa. Että pilke silmäkulmassa ollaan lähdetty, ja useinmiten voitettu aina jotain.

Harrastin joskus viidennellä luokalla vähän yli puoli vuotta judoa, mutta lopetin sen, kun pari tyttöä luokaltani alkoi painostamaan minua koko ajan, sillä en ollut mikään voimistelija ryhmien priimis(en oppinut kaikkia uusia asioita heti ).

Muuten kyllä pidin siitä, vaikka sitä oli kyllä vähän vaikea treenata kotona (kukaan ei suostunut heiteltäväksi :wink: )

Yksi syy lopettamiselleni on kyllä aika järkeenkäyvä. Minua painostavat tytöt eivät osanneet heittoja kunnolla ja olin kokoajan vaarassa taittaa niskani, sillä olin heidän lempi harjoituskappaleensa Parikertaa pyysin opettajalta jotain muuta paria, mutta mitään muuta paria ei koskaan jäänyt yli

Mutta asiaan, judo on kivaa ja suosittelen sen aloittamista. Osaan yhä pari heittoa vaikken olekkaan käynyt kursseilla pitkään aikaan.