Minulla on ikävä kyllä ollut vakava asennevamma pyöräilykypärän käyttöä kohtaan ala-asteelta lähtien. Syy oli juuri niissä sieluttomissa ääliöissä, joiden mielestä kypärän käyttö on naurettavaa. Kolmannella luokalla sai meillä alkaa kulkea pyörällä kouluun, ja kypärä oli tietty pakollinen. Arvatkaapa vain, kuinka moni sitä oikeasti käytti. Minäkin muuten niin kiltti tyttö sorruin ja ajoin ilman kypärää, kun sen käyttö oli kaikkien mielestä niin noloa.
Nykyään kypärien mallit ovat kyllä kehittyneet huomattavasti niistä 90-luvun potista. En näe juuri mitään syytä, miksi en käyttäisi kypärää nyt, ei enää pitäisi hävetä jos sellaisen päähänsä pistää. Silti en vaan jostain syystä käytä. Rullaluistellessa käytän ehdottomasti, se tuntuu jotenkin vielä riskialttiimmalta kuin pyöräily. Tiedän, että pyöräillessä voi sattua pahasti, varsinkin jos kypärää ei ole. Sinällään outoa, että vaikka itsesuojeluvaistoni on melkoisen suuri, en silti kypärää päähäni vedä. (En tosin omistakaan tällä hetkellä). Toisaalta en paljon nykyään poljekaan, mutta se ei ole mikään selitys.
Minusta on ihanaa huomata, että tämän päivän kolmasluokkalaiset ja siitä vanhemmatkin käyttävät paljon kiitettävämmin kypärää kuin oma ikäluokkani silloin muinoin. Pienemmillä lapsilla kypärä keikkuu päälaella lähes aina = hyvä juttu. Poden kauheaa syyllisyyttä kun serkkutyttöni (11 ja 9) saarnaavat aina heidän luonaan pyörällä käydessäni: "Miksei sulla oo kypärää?"
Jos vaan voisin palata ala-asteaikaan, käyttäisin varmasti kypärää. Ihme oli, etten satuttanut päätäni kuudennella kaaduttuani alamäessä ja lennettyäni ohjaustangon yli - ilman kypärää. Kai sitä voisi jonkinlaisen suojan hommatakin, ainakin ensi kesään mennessä jos vaikka tulisi pyöräiltyä enemmänkin. Kummasti vanhetessaan oppii arvostamaan turvallisuutta. Etenkin nyt auton ratissa olen hurjan huojentunut, jos näen tietä ylittävän pyöräilijän käyttävän kypärää ja heijastimia. Ei sitä epävarmana lapsena tajunnut, miten paljon ne auttavat liikenteessä - vaikka niiden käytöstä kuinka vaahdottiin.