Leipominen ja ruoanlaitto

Kokeilimmepa sitten eilen illalla Anime-lehdestä löytämäni ohjeen mukaisten matcha-suklaapalleroiden tekemistä. Ei se hirveän vaikeaa ollut ja lopputuloskin oli ihan onnistunut, vaikka tulin mm. lämmittäneeksi suklaata liikaa. Mutta sen pääsin toteamaan, että jos ei tykkää valkoisesta suklaasta, on turha toivoa, että edes matcha peittäisi tai muuttaisi sen ominaismaun. Valmiissa palleroissa nimittäin maistuivat selvästi sekä matcha että valkosuklaa, erikseen ja vuorotellen.

Tässä resepti siltä varalta, että joku Anime-lehdetön haluaa myös kokeilla tätä vähän erikoisempaa makeista:

Tarvikkeet:

-matcha-teepulveria (saa esim. théhuoneelta tai Tokyokanista).
-200 g valkoista suklaata
-0,5 dl kermaa

Rouhi valkosuklaa mahdollisimman hienoksi ja kaada tilavaan vatiin. Sekoita kaksi teelusikallista matchaa ja tilkka kermaa pienessä kupissa tasaiseksi seokseksi. Kaada loppu kerma kattilaan ja kuumenna, kunnes se on melkein kiehuvaa. Ota kattila liedeltä ja sekoita matcha-kermaseos kattilassa olevaan kermaan tasaiseksi seokseksi. Kuumenna seos uudelleen melkein kiehuvaksi ja valuta se sitten valkosuklaarouheen päälle niin, että suklaa sulaa. Jos suklaa ei sula kunnolla (kuten meidän tapauksessamme), lämmitä seosta mikrossa 10 sekuntia kerrallaan teholla 400 w välillä sekoittaen. Sekoita suklaamassa tasaiseksi ja laita jääkaappiin jäähtymään noin kymmeneksi minuutiksi. Jaa jäähtynyt massa 12 palaan, pyörittele palat kämmenten välissä palloksi ja laita noin tunniksi lautaselle jääkaappiin jähmettymään. Lautaselle kannataa laittaa pala leivinpaperia pallojen alle, etteivät ne tartu kiinni, ja ne kannattaa myös asetella niin, etteivät ne pääse tarttumaan toisiinsakaan. Pallojen muotoa voi halutessaan korjailla jähmettymisen aikana.

Valmiit pallerot voi halutessaan kuorruttaa vielä valkosuklaalla, mutta me kokeilimme tätä vaivattomampaa - ja vähemmän ällömakeaa - vaihtoehtoa:

Levitä matcha-pulveria lautaselle. Lämmitä kutakin suklaapalloa vuorollaan kädessäsi niin, että sen pinta muuttuu tahmeaksi, ja pyörittele pallo matcha-pulverissa.

Valmiit suklaapalleroiset kannattaa säilyttää jääkaapissa.

Tiedättehän niitä Jyväshyvän kaurasuklaakeksejä? Ihana kaurakeksi ja namnam maitosuklaata.
Minä haluaisin tehdä hyvin vastaavanlaisia keksejä, mutta en tunnu löytävän ohjetta, jonka keksit olisivat samankaltaisia. Olen keksintekijänä aika surkea muutenkin (tai sitten en vain ole löytänyt kunnollisia ohjeita [paitsi suklaamurupiparit ovat bravuurini vai mitä Cirdan]). Löytyykö kontulaisista ketään, joka osaisi antaa vakuuttavia kaurakeksiohjeita?

Useimmat minun kokeilemani kaurakeksireseptit ovat kauralastuja. Ehkä jos lastuja rouhisi vähän pienemmiksi ja sekoittaisi normaaliin murotaikinaan, josta vehnäjauhoja vähennetty?

Tulin topikkiin ihastelemaan toisenlaisia keksejä. HS.fi:n ruokablogi Kauhaa ja rakkautta kertoo ohjeen maapähkinävoikaurakekseihin. On muuten hyviä! Ja ohjeen koko on kätevä, tulee just pellillinen, mikä on kahden hengen taloudessa sopivan iso määrä kahvileiväksi joksikin aikaa.

Itse laitoin fariinisokerin sijaan tavallista, kun ei fariinista kaapista löytynyt.

1 dl (fariini)sokeria
1 dl maapähkinävoita
1 kananmuna
2 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta.

Sekoitetaan keskenään luettelon mukaisessa järjestyksessä, ensin sokeri ja maapähkinätahna, jonka kannattaa antaa olla huoneenlämmössä tovi ennen leipomisen aloittamista, helpottaa sekoittajan työtä melkoisesti.

Pyöritellään palloiksi, jotka litataan haarukalla ja paistetaan 175 asteessa 7-10 minuuttia.

Teen ehkä huomenna lisää.

Jos otsikon perusteella pitäisi valita jompikumpi, se olisi ehdottomasti ruoanlaitto. Leipominen ei ole oikein ikinä ollut mun laji, tosin tarvittaessa pystyn tekemään ainakin mutakakun.

Mutta ruoanlaitosta. Mä viihdyn keittiössä! Tykkään tehdä oikeaa ruokaa (einekset sun muut on Sauronista) kunnollisista raaka-aineista. Keittelen mielelläni esim. keitto- ja pataliemet luista ja muutenkin tykkään tehdä sapuskaa luullisesta lihasta, tulee vaan niin paljon parempaa (ja on halpaa). Juu, olen siis lihansyöjä. Kasvissyöntiä kokeilin useamman vuoden ajan, mutta se ei sopinut mulle. Pyrin käyttämään luomulihaa usein, ja luomumunille mulla ei ole edes vaihtoehtoa - ne maistuvat oikeasti paljon perusmunia paremmilta. (Leipomista harrastavien kavereideni mukaan ne myös vaahtoavat vatkatessa paremmin.)

Yksi hittisapuska tässä taloudessa on broilerinsydänpata, käy esim. pastakastikkeeksi tosi hyvin! Ison peukalonpään kokoisia broiskunsydämiä saa täällä Hesassa Hakaniemen hallista Liha-Hakasta, maksavat n. 5 e/kg. Täyslihaa ja edullisiakin vielä. Eivätkä siis todellakaan pelkkää koiranruokaa kuten jotkut kaverini ovat kommentoineet. Mä olen siivuttanut ne sydämet (muistuttaa oliivien siivuttamista, kun sydämissä on sellanen reikä eli ilmeisesti kammio tms. keskellä) ja paistanut pannussa, sitten kastikkeen voi tehdä kuten bolognesen, tai oman pään mukaan. Kaali-sipuli-appelsiinisalaatti toimii tuon kanssa mainiosti.

Metsässä kävellessä tuli idea marjojen jatkojalostukseen. Isäni kun ei mielellään syö muita marjoja kuin mansikoita käsittelemättöminä ja niitäkin mieluummin kiisselinä tai soppana kuin sellaisinaan.

Mustikkamarmeladi. Ei leivän päälle levitettävä marmeladi, vaan kuutioiksi leikattava tönkkömarmeladi. Ohjekin löytyi (http://kermaruusu.com/blog/3093489/mustikkamarmeladit/) ja agar-agaria löytyy kaapista valmiiksi. Sitruunahappoa muistan nähneeni sekä apteekissa että suuremmissa ruokakaupoissa. Kokeilemaan piakkoin, ja ensimmäisen erän jälkeen haluaisin kokeilla myös stevialla makeutettua versiota.

Tämä voisi olla mainio joululahja, minä ainakin yhdistän ajatuksissani marmeladit aina jotenkin joulunaikaan.

(Kahden ja puolen vuoden tauko viestien välissä varmaan on ihan sopiva? Voin kertoa, että en saanut mustikkamarmeladeista kauhean hyviä, jäivät jotenkin kamalan vetisiksi. Pidemmällä kuivattamisella ja paremmalla kärsivällisyydellä olisi ehkä onnistunut paremmin. Mutta ajankohtaisempaan kokkailuun.)

Avomussu fanittaa jonkin verran Twitter-kokki Henri Alénia. Tämän seurauksena mutti-soosit ja muutamat muutkin reseptit on kokeiltu. Toissapäivänä katsoimme Alénin&sommelierinsa ruokaseikkailuja Yhdysvalloissa (Henkka&Niki vs. Amerikka on sarjan nimi, muistaakseni), jossa ideana on parantaa jotain klassista sikäläistä ruokaa. Ensimmäisessä jaksossa haastettiin banaani-maapähkinävoileipä (tietenkin voissa paistettu, nomnom) vaahteravoi-karamellisoitu luumu-pekoni-brie-voileivällä. Seuraavana päivänä sitten ainekset vähän isommasta kaupasta ja testaamaan. Hyvää tuli, mutta noilla aineksilla ei yllätys. Meidän keittiössämme voittajaksi valittiin haastajaleipä, vaikka banaani-maapähkinävoileipäkin oli kyllä oikein hyvää.

Todettakoon, että en ilman ruokalämpömittaria uskaltanut ryhtyä vaahterasiirappivoin oikeaoppiseen valmistukseen, jossa siirappia kuumennetaan, jäähdytetään ja lopuksi vispataan pitkään, kunnes päädytään voimaiseen tahnaan, ja tyydyin vain sekoittamaan vaahterasiirappia voihin. Ja että hedelmien karamellisointi ei ole ollenkaan niin vaikeaa kuin voisi luulla.

Mie itse vietän aikaani keittiössä erittäin mielelläni, ja leipominen on ehdottomasti ruoanlaittoa mieluisampaa. Teen kyllä ihan mielelläni ruokaakin, mutta leipomista rakastan. Olen pyöriny keittiössä pienestä pitäen äidin apuna ja nykyään on niin, että äidin luona käydessäni kokkausvastuu on miulla. Pääsiäiseksi leivoin kolmea erilaista keksilajia (marenkeja, suklaaviipaleita ja vehnäpikkuleipiä), ortodoksisen perinteen mukaisesti kulitsaa sekä karjalanpiirakoita. Kulitsan kaveriksi valmistin myös pashan. Tuo marenkien teko on miulle sellainen kompastuskivi, ja se vaatii vielä lisää harjoittelua. Ammattia en kuitenkaan leipomisesta voisi itselleni tehdä, mutta kavereilleni ja äidilleni (ja heidän kanssaan) on mukava leipoa.

Mitkä ovat kontulaisten vakioruokia/lemppareita? Minusta tuntuu tällä hetkellä, että teen
pelkästään muutamaa samaa ruokaa jatkuvasti, joten olisi kiva vaihtaa reseptejä ja ideoita.

Minä kun olen laiska ruoanlaittaja, enkä jaksa kovasti kokkailla ostan silloin tällöin 1) savulohta. Sehän on sellaisenaan valmista, eikä vaadi monen tunnin vaivannäköä. Kaveriksi lautaselle se saa salaatteja, esim 2) porkkanaraastetta, 3) raejuustoa ja 4) kurkku/tomaatti/jääsalaattia ja jos viitsii kaivaa kattilan esille, niin parit 5) kananmunat voi keittää vielä siihen. Siinäpä oikein hyvää pikaruokaa. Lohi on tosin melko kallista, mutta on terveellistä, eikä sitä tarvitse olla lautasella kovin paljoa kerrallaan. Silloin tällöin kananmuna saa vielä vierelle kaveriksi vähän 6) italiansalaattia.

Tuo kokoonpano voittaa maussaan ehdottomasti sen surkean buffatarjoilun, jota Naantalin Kylpylässä tarjoiltiin viimeviikonloppuna. Voin sanoa tuota tämän hetken suosikikseni. Jälkiruoaksi voikin sitten syödä 7) marjarahkaa, johon ei lisätä kermavaahtoa ja sokeriakin vain sen verran, että suurin happamuus häviää.

Juuressosekeitto. Kuoritaan ja pilkotaan kolmisen porkkanaa, silputaan yksi sipuli ja kuullotetaan nämä yhdessä kattilan pohjalla. Joukkoon sekoitetaan kymmenkunta kuorittua ja lohkottua perunaa, lisätään vettä niin paljon, että perunat peittyvät reilusti, murennellaan sekaan pari kasvisliemikuutiota ja annetaan kiehua hiljaksiin, kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Otetaan kattila liedeltä, suristellaan sen sisältö sauvasekoittimella soseeksi (voi jättää karkeaksi, jos sellaisesta tykkää) ja sekoitetaan joukkoon desin verran kermaa makua pehmentämään. Soppalautasille lisätään vielä reilusti fetakuutiota.

Minä olen viime aikoina tehnyt sosekeittoa ohjeella, jossa juurekset ensin paahdetaan uunissa (puolisen tuntia, 225 astetta, maustetaan ensin suolalla, pippurilla ja timjamilla ja sekoitetaan öljyn kanssa). Sitten ne soseutetaan kasvisliemen kanssa (reseptissä käsketään laittamaan yhteensä litra, ensin pari desiä soseutukseen ja sitten loput, minä olen laittanut vähemmän) ja kuumennetaan hellalla. Siihen voisi laittaa myös kermaa mukaan, jos haluaa. Tuossa on vähän enemmän puuhaa kuin kasvissosekeitossa yleensä mutta minusta se tekee maulle hyvää.

Mitenköhän pääsisi sosekeittoepäluuloista eroon. Olen syönyt ihan hyviä sosekeittoja mutta jos itse pitäisi tehdä niin ajatus vaan ällöttää.

Oma go to -ruokani on toki pakastepitsa ja muutenkin välttelen ruuanlaittoa, mutta jotain nopeita pastakastikkeita en niin inhoa. Avokadopasta on aika vakio, samoin kirsikkatomaatti-(punainen) pesto-basilika-viritelmä, johon voi kivasti lisätä muitakin aineksia, vaikka herkkusieniä tai fetaa.

Onnistuin muuten viikonloppuna paistamaan karitsan paahtopaistia just sellaiseksi kivaksi mediumiksi. Mulle ei ole koskaan kukaan opettanut kokolihan valmistamista (enkä ole jaksanut ottaa selvää), ja mulle se on sellaista "oikeiden aikuisten" ruokaa jonka valmistamiseen tarvittavia supervoimia mulle ei vaan ole. Ja sitten se olikin ihan helppoa Myös creme brulee onnistui vaikka se olikin logistisesti aika vaikeaa

Minustakin kokoliha tuntuu jotenkin aikuisruoalta enkä ole sitä montaa kertaa itse valmistanut. Toisaalta pyrin välttämään lihan ostamista kotiin ja yritän epätoivoisesti löytää helppoja ja halpoja kasvisruokia, jotka sopisivat vähän nirsommallekin ihmiselle. Sosekeittoa edeltävä kokeilu oli intialaistyyppinen kastike tällä reseptillä. Olen kokeillut muitakin intialaistyyppisiä ruokia mutta yleensä niistä on jäänyt jotain puuttumaan (jos ei muuta niin joku mauste jota en ole onnistunut löytämään). Tuo oli tosi hyvä, tosin minusta se toimi paremmin tofun kuin leipäjuuston kanssa, mikä oli yllätys leipäjuuston ystävälle.

Itse teen keittoja melko harvakseltaan, olen enemmän uuniruokien ystävä. Eräs lemppareistani on lohilaatikko, johon tulee maun mukaan 1-2 rasiaa marinoituja lohisuikaleita, kilon verran valmista peruna-sipulisekoitusta, purkki kermaa, tilliä, suolaa ja pippuria. Ainekset kootaan uunivuokaan kerroksittain: perunaa, lohta, tilliä, mausteita ja taas perunaa. Niin monta kerrosta kuin aineita on. Päällimmäisenä olisi suotavaa olla perunakerros. Sit vain purkki (tai kaksi) kermaa päälle (ja voi sitä laittaa jo kerrosten väliinkin) ja 200 asteiseen uuniin noin tunnin (riippuu, kuinka paljon aineita on ja millaisessa vuoassa, joskus oon joutunut pitämään 1 1/2 h) ajaksi. Lisäkkeeksi tuohon sit joku salaatti (itellä usein kreikkalainen salaatti, joka on muuten hyvä ruoka ihan yksinäänkin leivän kera) ja eikun syömään. Riisipuuroa teen myös melko usein. Tai sit ihan vaan soijanakkeja/halloumia/tofua kasvisten kera.

Steelin mainitsemista nopeista pastakastikkeista tuli mieleen oma lempparini kyseisellä ruuanlaiton osa-alueella: Aloittelevan amorin keittokirjasta oppimani Aura-kermakastike. Siihen tulee rasiallinen herkkusieniä, muutama valkosipulinkynsi, pari desiä kermaa ja pussillinen Aura-muruja. Homma alkaa siitä, että valkosipulinkynnet ja herkkusienet viipaloidaan. Valkosipuliviipaleet kuullotetaan pannulla rasvatilkkasessa, jonka jälkeen pannulle lisätään sieniviipaleet, ja niitä sitten paistellaan miedohkolla lämmöllä, kunnes ne ovat kivan ruskeita ja osa niistä tirisseestä nesteestä on ehtinyt haihtua. Lisätään kerma ja annetaan kiehua hiljaksiin ainakin viisi minuuttia välillä sekoitellen. Sekoitetaan joukkoon Aura-murut, annetaan kuumentua hetken aikaa ja syödään sitten pastan (tai riisin tai nuudelien) kaverina.

Mä olen parin viime vuoden aikana vääntänyt syömisiäni enemmän vegaaniseen suuntaan. Asuin viitisentoista vuotta sitten vegaanin kanssa, ja silloin perusjutut tulivat tutuiksi, mutta yllätyin iloisesti pari vuotta sitten, miten paljon helpompaa se on nykyään.

Elina Innasen Chocochili-blogissa ja kirjoissa on tosi hyviä ohjeita. Nykyään lempiruokaani on kookos-tofukeitto: http://chocochili.net/2011/11/kookos-tofukeitto/

Jos siitä haluaa ruokaisampaa, niin mukaan laitetaan myös nuudeleita. Seuraavana päivänä keitto on sitten muuttunut nuudelikastikkeeksi

Maailman nopein arkiruoka on mulle hondurasilaiset baleadat. Tortillan päälle vedellä notkistettua pintopaputahnaa, avokadoa ja paistettu kananmuna. Valmistamiseen menee noin viisi minuuttia. Tämähän ei siis ole vegaaninen, mutta kasvisruokagenressä pysytään.

Todellisuudessa olen maailman toiseksi laiskin kokki. En juurikaan tykkää ruuanlaitosta, mutta ei sitä joka päivä voi eineksillä tai voileivillä elää. Yritän kokata pari kertaa viikossa ihan oikeaa ruokaa, ja aika hyvin olen pysynyt tavoitteessa. Aina parempi, jos kutsun jonkun syömään: silloin tulee kokattua tosissaan. Viime viikonloppuna tein ystävälleni jokseenkin monimutkaisen päivällisen baharat-marinoidusta seitanista ja hummus-perunamuusista, ja sen valmistamiseen taisi mennä melkein viisi tuntia :-D Onneksi se oli iso satsi ja niin hyvää ruokaa, että mielellään sitä söi kolme päivää peräkkäin.

Minulla aika kestosuosikkeja on pataruuat. Periaatteessa todella helppoja kun vaan pilkkoo ja mahdollisesti jos laittaa lihaa niin ruskistaa lihat ja kaikki pataan ja uuniin pariksi tunniksi. Sinä aikana voi tehdä jotain ihan muuta ja jos uskaltaa jättää niin käy vaikka jossain. Pataa kun on vaikea saada ylikypsäksi. Ainut on jos ei ole kantta että saattaa kuivua.
Voi tehdä niin paljon erilaisia variaatioita ettei heti kyllästy. Punaisella lihalla, kanalalla, kikherneillä. Perusmausteina yleensä aina löytyy paprikaa, mustapippuria, laarekinlehtiä, suolaa. Sitten voi laittaa vähän padasta riippuen olutta, viiniä, chiliä tai oikeastaan ihan mitä vaan oman maun mukaan. Erilaisia juureksi aina mukana. joskus niin että syödään siltään ja joskus voi tehdä riisin tai perunan kanssa tarjottavaksi. Tulisemman pataruuan kanssa lautaselle vähän turkkilaista jogurttia.

Yksi ruoka jonka olen löytänyt uudestaan vuosien jälkeen on smetanakala. TODELLA yksinkertainen. Laitetaan jäiset kalat syvälle pellille tai vuokaan tms. astiaan. Sekoitetaan smetanaa ja kermaa, valkopippuria suolaa ja itse laitan vähän sitruunaa ja tilliä jos on. Seos kalojen päälle ja uuniin. Tarjotaan perunoiden kanssa. Voi käyttää lohta tai valkoista kalaa. Itse tykkään sekoittaa lohi- ja seitikuutioita molempia mukaan. Isommistakin paloista saa tehtyä, mutta kuutioista on helpompi ottaa just sen verran kun tahtoo.

Ja uusi rakkaus on ramen, mutta sen löysin Vampiren ansiosta niin sitä ei ehkä lasketa

Jaamar sanoi:

Yksi ruoka jonka olen löytänyt uudestaan vuosien jälkeen on smetanakala.

Click to expand...

Sitten jos ei laita smetanaa (tai muita maitotuotteita) itse ruokaan, niin se sopii melkein minkä tahansa padan tai keiton pinnalle. Hernekeitto, kalakeitto, burgundinpata, you name it - smetana (tai creme fraiche, jos tykkää siitä enemmän) kruunaa keiton tai padan kunhan maito tai kerma ei ole itse ruoassa osallisena.

Minä teen aika usein uunissa ruokaa. Jaamarin mainitsemat pataruoat ovat suosiossani ja sitten esimerkiksi sellainen sekoitus jossa kanasuikaleet ja pilkotut kesäkurpitsa, kirsikkatomaatit sekä punasipuli laitetaan uunivuokaan ja joukkoon sekoitetaan öljyä, chiliä, suolaa ja mustapippuria. Paistetaan noin 40 minuuttia. Toinen vastaavanlainen helppo ja nopea ruoka on jauheliha/punajuuri/aurajuusto/mausteet-combo.