Leipominen ja ruoanlaitto

Väitteeni perustuu siihen, kun lukee teosta Parasta kotiruokaa ja selailee sen reseptejä. En ehkä tiedä suomalaisen keittiön koko kirjoa, muttei Liimatainenkaan sitä käsittele kokonaisuudessaan. Siksi en väitäkään suomalaisen keittiön olevan mitenkään lattea. Liimataisen ohjekokoelma tuntuu vaan Vohobitsta köyhältä. Juomat on ainoastaan yksi osa ruuanlaittoa eikä sitä pidä korostaa. Silti kyseisessä oppaassa on juuri silmiinpistävää, että se sisältää useita booliohjeita, mutta ne kaikki ovat korostetusti alkoholittomia. Aika radikaali ja varmasti tietoinen veto Liimataiselta.

Tietenkin Suomessa on asukkaita yli kymmenen kertaa vähemmän kuin Ranskassa ja näin myös reseptejä suhteessa vähemmän. 8)

Vohobitti ei kannata elitismiä. Etkö lukenut mitä ruoka-aineita hän listasi? Kyljykset, perunat ja sipulit eivät ole yleensä olleet kovin elitistisiä, eivätkä mustapippuri ja suolakaan – vai? Pointtini oli siinä, että ranskalainen keittiö ei ole elitististä tai monimutkaista, päinvastoin. Mielikuvat ovat toinen asia. Hanhenmaksaa tai tryffeleitä Vohobitti ei koskaan ole päässyt maistamaan. :(
 
Tlaloc sanoi:
On muuten ihan pakko jakaa yks kastikkeensuurustamisvinkki. Meinaan jos haluaa tehdä paakutonta kastiketta, niin kannattaa aina lisätä kylmiä jauhoja kylmään veteen ja sekottaa koko ajan. Melkein kaikissa ruskeen kastikkeen teko-ohjeissa kehotetaan lisäämään kuumia jauhoja kuumaan veteen. Mä saan silleen aikaan vaan klimppejä.
Click to expand...

Minä ainakin esim. jauhelihakastiketta tehdessäni heitän jauhot ja veden sillaisenaan jauhelihan sekaan. Eli kun olen ruskistanut lihan tms. heitän ruokalusikallisen tai pari jauhoja sekaan, sekoittelen hiukan niin, että jauhot sekoittuvat jauhelihan joukkoon ja sitten heitän pari lasillista vettä ja sekoitan kunnolla. Ikänä ei ole tullut klimppejä. Tietysti hienot juhlaruuat ovat asia erikseen, mutta arkiruokana enemmän kuin toimiva tapa.



Ja noin muuten kokkaamisesta. Minulla ei hajuakaan erimaisista keittiöistä tai muista. Itse teen vain niitä perusruokia, joita olen tottunut tekemään ihan ilman ohjettakin ja jonkin verran säveltäen, ja jos jotain kummallisempaa tekee mieli tehdä, niin etsin jostain kaapinpohjalta keittokirjan tai lehdestä leikatun ohjeen ja alan tehdä. Mausteita käytän ihan reilusti, mutta en mitään erikoisempia hirveästi.

Ja tosiaan ruuat ovat minun vahva puoleni. Johtuneeko siitä, että äitini minut usein nakittaa juuri ruuanlaittoon. Silloin tällöin voin jotain uusia leipomis reseptejä kokeilla omaksi huviksi, ja useimmiten onnistun kohtalaisesti. Itselleni kuitenkin perusvaatimuksena on tehdä sama ruoka/piirakka/muu leivos useampaan kertaan, ennen kuin onnistun "täydellisesti". Lienee kait tuttua muillekin. :)
 
Minun ruoanlaittoni on aika vähäistä, vaikka en olekkaan epäonnistunut niin kovin pahasti koskaan. Leipomiseni tilanne ei ole paljoa parempi, sanon vain aina että pitäisi joskus tehdä ja siihen se sitten jääkin.
Pahimmat mokani yläasteen kotitaloutuntien (jolloin mm. poltimme karjalanpiirakat ja tuhosimme täytekakun) ovat olleet leivonnassa teeleipien hyvin onnistunut tuhoaminen sekä soijarouheen väärin valmistaminen. Soijarouhe ei tosin ollut täysin minun syytäni, valmistin vain rouheen samalla tavalla kuin vastaavan erimerkkisen (paketissa ei ollut minkään tason ohjetta) ja sain tulokseksi hyvin vetistä soijarouhetta.
Koska yleensä en syö "kunnonruokaa", niin en paljoa teekkään sitä. Uskoisin, että en tee tulevaisuudessakaan paljoa ruokaa, vaikka kuinka pitäisin sen tekemisestä. Kaiken lisäksi kun olen kasvissyöjä niin ei tarvitse edes miettiä lihan leikkaamista tai kalan filerointia, Erun kiitos!
 
Enpä tiedä miksi ei onnistu, mutta sama ongelma on minullakin. Ikäpäivänä ei mikään onnistu... Teen usein täytekakkuja, tykkään leipoa pizzoja ja töskään tietysti aina... Kerran leivoin kakkua, ja onnistuin kippaamaan koko komeuden lattialle (siis se oli koristeltu, kermavaahdot, karkit, mansikkahillot ja muut!) juuri ennenkuin sain sen pöytään, pari kertaa olen heittänyt yksikertaisesti kakkuvuoan seinään kun on tullut pieni agressiivinen purkaus väärään aikaa, ja pizza on käräytetty useammin kuin kerran... Että eipähän onnisty täälläkään päin. :D Mutta eihän siinä mitään, kyllä se muilta onnistuu... :)
 
Pitää nyt tulla itkemään kun muuttotohinoiden keskellä täytyi paistaa yksi köntti pakastetaikinaa pipareiksi. Muutenhan ongelmaa ei ollut, mutta tietysti koneella tatin lailla kököttäessäni poltin viimeisellä pellillä olevat kolme piparia iloisen mustiksi. Kenties mitään niin pahaa ei ole vielä päässyt tapahtumaan, etteikö sokerivesikuorrutus voisi sitä pelastaa :p

Harmittaa vaan kun piti tuolla lailla mennä mokaamaan, en pariin vuoteen ole saanut mitään poltettua uunissa ja nyt uuni pukkaa mustaa savua. Köh!
 
Miksikö se ei onnistu? Noh, minulla ainakin on jauhopeukalo keskellä kämmentä, tai paremmin ja ennen kaikkea rehellisemmin ilmaistuna; sitä ei ole. Tavallinen ruoanlaitto onnistuu usseimmiten, vaikka silloinkin seuraan ohjetta tarkalla silmällä.. Mutta hitto vie, leipominen!! :x :shock:

Mikäli yritän todistaa itselleni olevani sen verran iso, hyvä ja paras, yritän leipoa jotain niin, etten seuraa ohjetta ihan kirjaimellisesti (kas - suklaa on loppu.. noh.. laitan tilalle vaikka... :idea: ) jolloin harvemmin tuloksena on mitään syömäkelpoista. Tämänkaltaisten tapahtumien jälkeen oloni on mitä vähimmässä määrin iso, hyvä, eikä ainakaan paras. Siksipä jopa kaurapuuroa keittäessäni seuraan puuronkeitto-ohjetta lähes neuroottisella tarkkuudella, enkä silloinkaan voi olla varma onnistumisestani ennen kuin joku muu on maistanut sitä ja todennut sen kelvolliseksi.

Noh, toisinaan leipomukseni onnistuvat, ja uskallan jopa tarjota niitä perheelleni. Mutta jostain kumman syystä, joka saamarin kerta kun joku kaverini tai joku vastaava on seuraamassa työskentelyäni, mikään ei onnistu, ei vahingossakaan.

:evil: <= tämäkään ei tykkää leipomisesta.[/spoiler]
 
Minä olen kokeileva kokki. Voin myöntää sen.
Tykkään kokeilla uusia reseptejä.
Sen vuoksi aloitankin aina "En ole koskaan tätä tehnyt, joten en tiedä millaista se on mutta toivottavasti hyvää.. " kun kannan tekeleeni harmittomien ja viattomien koekaniiniystävieni eteen. Tähän mennessä suurin osa on ollut ihan syötävää ja melkein sellaista kun on pitänytkin. Olen tosin niitä jotka tarvitsevat ohjeet avuksi. Olen aivan tumpelo jos en saa ainakin tietoa siitä missä asteessa pitää paistaa ja kuinka kauan.
Jouluaattoksi tein hienoa jäädykettä, joka ei sitten loppujen lopuksi ollutkaan jäädykettä. Koska luulen että sen olisi pitänyt olla hieman enemmän kiinteässä muodossa, mutta onkos tuolla väliä kun kaikki tykkäsivät kuitenkin. :)
 
Noldo sanoi:
Mutta jostain kumman syystä, joka saamarin kerta kun joku kaverini tai joku vastaava on seuraamassa työskentelyäni, mikään ei onnistu, ei vahingossakaan.
Click to expand...

Niin, mikähän siinä oikein on, että mikään ei onnistu jos joku seuraa ja katsoo vieressä? Esim. minä en onnistu ikinä rikkomaan kanamunaa hyvin, kun äiti seisoo vieressä, vaan kananmuna suorastaan räjähtää käsille ja kuoren palasia saa noukkia paistinpannulta ikuisuuksia. Miksi sitä alkaa jännittämään niin, että kaikki epäonnistuu, kun kyseessä ei ole sen kummempi asia kuin ruuanlaitto? Miten TV-kokit pystyvät tekemään uskomattomia herkkujaan kaikkien niiden kameroiden ja ihmisten edessä?
 
Jonkin sosiaalipsykologian teorian (ei nyt tietenkään tule sitä nimeä mieleen) mukaan yleisön läsnäolo voi parantaa suoritusta, mikäli tehtävä on tuttu ja helppo, mutta vaikean tehtävän kohdalla taas yleisö voi ruveta ahdistamaan liikaa ja mistään ei tule yhtään mitään. Tätä voitaneen sovelta myös keittiöolosuhteissa. :)
 
Vindriel sanoi:
Miten TV-kokit pystyvät tekemään uskomattomia herkkujaan kaikkien niiden kameroiden ja ihmisten edessä?
Click to expand...
Helposti, kun kaikki aineet on valmiiksi mitattu omiin pikku kulhoihin ja kun aineet on sekoitettu keskenään, kokki ottaa sivusta valmiin kakun ja näyttää, että tällainen siitä sitten tulee. :D
No onhan televisiossa niitä "oikeitakin" kokkeja, käsittääkseni ainakin Kokkisodassa olosuhteet on aika normaalit. Ja eiköhän jokaisella TV-kokilla sentään ole ammattitaitoa.
 
Minäkin olen MUUTAMAN kerran epäonnistunut kokkauksissani. Se on aina mahtavaa, kun yrität yllättää vanhemmat, jotka tulevat töistä ja päätät tehdä vaikkapa suklaakakun. Kaikki onnistuu mahtavasti, taikinakin näyttää ihan hyvältä (ja maistuu vielä paremmalle!:)). Sitten kun se kakku on ollut uunissa viitisen minuuttia, tajuan, että kaakaojauhot puuttuvat! Herran jumala taikina on ihan valkoista! Sain tietysti hirveän paniikkikohtauksen, että apua apua apua, äkkiä kaakaojauhetta. Pistin sitten kaakaojauheet siihen kuumaan taikinaan ja uudestaan uuniin. Siitä tuli sitten tiikerikakkua kirjaimellisesti, mutta maistui todella hyvältä! Äiti ja isä tietenkin luuli, että olin tahallani niin tehny. Myöntelin vaan, että juu juu, tiikerikakkua teille tein.. :oops: :lol:
 
Voi vitsi, siinä se taas nähtiin, töskään aina oikein olan takaa... Poltin taas vaihteeksi sekä pizzan että päreeni, kun aloin kokkaamaan pöperöjä vieraille... Kippasin pizzan roskikseen ja lykkäsin toisen uuniin ennenkuin kukaan ehti huomata mitään... Tai toivottavasti kukaan ei huomannut mitään... :roll:
 
Ihme, minulla se leipominen kyllä aina onnistuu. Juuri ajattelinkin emnnä jotain leipomaan, ja huomasin tämän topikin. :roll:

Kun ohjeita noudattaa ihan tarkalleen, niin kaikki menee hyvin. Itse käyn kyllä aina välillä kurkkimassa uuniin (siis jos valmistan jotain, mikä uunissa kypsyy), sillä pelkään sen ruuan palamista. Näin ainakin voi varmistaa, että se ei pala. ^^

Paitsi yhtä asiaa en osaa. Kananmunan rikkomista. :D Se ei onnistu melkein ikinä. Pari kertaa olen saanut sen rikottua niin, ettei kuoria ole mennyt sekaan (Siis toivottavasti), mutta yleensä aina pari kuorta tippuu mukiin johon sen rikon. (Rikon kanan munat tämän takia ensin mukiin, ettei taikinasta tarvitse nyppiä kuoria). ^^
 
kyllä se leipominen ym. väsääminen onnistuu minulta yleensä ilman suurempia ongelmia.. pidän leipomisesta ja hyvä ruuan laittamisesta, mutta koulun kotsantunneilla minusta ei ole mihinkään. voi johtua tietenkin opettajastakin.. kotsantunnit on muutenkin epämukavia, paljon sählääviä oppilaita ja saat etsiä puoli tuntia jotain ruoka-ainetta. enpä minä kotsallakaan pahemmin sähläile, olen vain laiska tekemään. toki olen saattanut käräyttää jotain kivaa karrelle, mutta sekin on johtunut siitä etten ole sitten kerinnyt ottaa sitä pois uunista/levyltä ajoissa pois.
no, kotona ei minun muistin mukaan ole mikään pahemmin mennyt pieleen. hyvä niin.
 
Pakko kyllä perua sanat. xD ei onnistu. Vihaan kananmunia. Kaikki muu onnistuu, paitsi kananmuna jutu. Ajattelin kokkailla tässä marenkia, ja vatkasin niitä kananmunan valkuaisia ainakin puoli tuntia, ja ei tapahtunut mitään.

Kaadoin sen viemäriin, ja totesin kiljuen ja huutaen, että kananmunat ovat hirveitä. Hyi, en tee enään ikinä marenkia. :D
 
Tein tänään ruisleipää. Leivältä se ei oikein tuntunut, pikemminkin se oli kuumaa raakaa taikinaa, jolla oli kova kuori. Paistoaika oli 15-20 minuuttia 225 asteessa, mutta pidin sitä puoli tuntia, kun oli niin raa'an tuntuista sisältä, eikä se sittenkään kypsynyt. Ohje oli aika yksinkertainen, hiivaa, vettä, suolaa, ruisjauhoja ja vehnäjauhoja. Osaako joku sanoa, mikä oli vialla?
 
Mirha sanoi:
Osaako joku sanoa, mikä oli vialla?
Click to expand...

En todellakaan ole mikään haka keittiöhommissa, mutta kuulostaisi siltä, että leipäsi oli liian paksu eikä ehtinyt paistua kunnolla sisältä ennen kuin paloi/koveni päältä.
 
Mirha sanoi:
Osaako joku sanoa, mikä oli vialla?
Click to expand...

Uunitkin ovat yksilöllisiä ja vastusten tehot voivat vaihdella (meidän entisessä uunissamme takareunan vastukset polttivat kaiken, ennen kuin etureuna ehti kypsäksi ja leipomuksia oli siis käänneltävä kesken kaiken). Jos uunisi on mallia "erittäin tehokas" ja olet esim. käyttänyt ylintä peltitasoa, leivän pinta voi hyvinkin kärähtää, ennen kuin sisus ehtii kypsyä.

Jos homma tuntuu toistuvan, kannattanee kokeilla leivän laittamista alemmalle tasolle / lämpötilan hienoista vähentämistä ja toivoa parasta. Sitten pitää tietysti seurailla, ettei alapinta kärähdä ;). Eiköhän se siitä, mutta omaan uuniinsa/lieteensä kannattaa tutustua (yleensä kantanpään kautta), ne eivät ole välttämättä yhteensopivia reseptien paistoaikojen ja -lämpötilojen kanssa.
 
Vitsi, jos joku vielä pistää paremmaksi, niin on kyllä ihme: poltin juuri kotitekoisen kinuskin pohjaan... Nyt se on tulla hangella jäähtymässä, toivottavasti kovin moni hiiri ei ole ehtinyt kävellä sen ylitse... :roll: Siis oikeasti, kinuskin polttaminen pohjaan on jo aika hyvin! Äiti tappaa minut, poltin sen puurokattilan! :hups:
 
You must log in or register to reply here.
Ylös