Tikin iltasatu
Rodney River on kuluttanut aamun käveleskellen edestakaisin rannalla etsien polttopuita. Hän palaa kuitenkin leiriin kesken etsinnän kädessään paperi. "Katsokaa mitä löysin hiekasta. Tämä on jonkinlainen käsikirjoitus tai tarina. Käsiala on ohutta ja seittimäistä, muista joskus nähneeni Larthuzan kirjoittamassa samanlaisella käsialalla. Haluatteko kuulla mitä tässä lukee?" Matkalaisten kerääntyessä kapteenin ympärille tämä istahtaa hiekkaan ja rykäisee.
"Olipa kerran kiltti pieni lohikäärme nimeltään Smaug. Kauan sitten se kuoriutui munastaan, jota lohikäärmeiden tapaan sen rakastava isäpappa, hyväntuulinen Glaurung-herra hautoi kauniissa ja siistissä pesässä korkeiden kolmihuippuisten vuorien juurella.
Smaug joutui muuttamaan pois kotoaan, kun ilkeät ihmiset ja pahat tontut surmasivat sen hellän isukin ja tuhosivat sen kotivuoret. Smaug itkeä tirautti maailman pahuudelle ja lentää lekotteli pois ilkimysten valloittamasta ja tuhoamasta kotimaastaan kauas, kauas itään, kunnes se saapui Harmaille Vuorille. Sieltä se löysi ilokseen muita lohikäärmeitä, jotka elelivät siellä tyytyväisinä, puhaltelivat savurenkaita ja lensivät kilpaa vuorenhuippujen välissä. Elämä oli taas mukavaa, mutta sitten tulivat kääpiöt.
Kääpiöt ovat rumia, ilkeitä ja tyhmiä olentoja, jotka haluavat vain hankkia kultaa, kultaa ja vielä lisää kultaa (sekä muita arvometalleja). Ne tulivat etsimään lisää kultaa Harmailta Vuorilta ja päättivät kaivaa vuoret täyteen reikiä ja saastuttaa raikkaan vuori-ilman pajoistaan tupruttavilla myrkyllisillä savupilvillä.
Kääpiöt teurastivat julmasti lohikäärmeet melkein sukupuuttoon, mutta Smaug pääsi onneksi karkuun. (Tässä vaiheessa täytyy muistuttaa, että toisin kuin - arvatenkin kääpiöiden levittämien valheiden vuoksi - luullaan, lohikäärmeet ovat kooltaan varsin pieniä, joutsenen kokoisia vaikkakin paljon kauniimpia, ja niinpä ne olivat helppo saalis kääpiöiden varsijousille.)
Smaug itkeä tirautti uudestaan maailman pahuudelle ja lensi pakoon Harmailta Vuorilta. Se lensi kääpiöiden paljaaksi tallaaman autiomaan yli etelään ja löysi kuin löysikin itselleen uuden kodin, Yksinäisen Vuoren. Sinne se asettui asumaan, ja yllätyksekseen se huomasi että vuoren juurella asui kilttejä ihmisiä, joiden kanssa se ystävystyi. Usein se lennätti ihmislapsia selässään ja voi miten lapset nauroivat, kun tuuli tuiversi heidän kiharoitaan Smaugin kaarrellessa ilmojen teillä.
Mutta voi! Eräänä päivänä Smaug oli lentänyt läheisille Usvavuorille tapaamaan mukavia menninkäisiä, joiden kuningas oli vanha viisas Azog-vaari. Smaug pelasi mielellään tammea Azogin kanssa menninkäisten kauniisti koristellussa luolassa. Ja silloin esiin hyppäsi kääpiöitä, (menninkäisiin verrattuna) isoja kääpiöitä, suuria rumia kääpiöitä, liuta inhottavia kääpiöitä nopeammin kuin kukaan ehti sanoa kivi ja kanto. Kääpiöt olivat päättäneet hyökätä myös menninkäisten kimppuun ja ne olivat ottaneet avukseen kauhean pahan noidan nimeltään Grandalv. Tämä noita oli pukeutunut tuhkanharmaaseen kaapuun ja hänen kasvonsa olivat leveälierisen hatun peitossa eikä niistä näkynyt muuta kuin hatun lierin ja kaavunkauluksen välissä leimuavien silmien kuolettava palo. Hän oli noitien herra ja hän huusi hirveällä äänellä ja lausui kauheita voimallisia sanoja kielellä jota kukaan ei enää tuntenut. Salama välähti ja monta menninkäistä kaatui kuolleena maahan. Noita astui eteenpäin. Toisessa kädessä sillä oli pitkä miekka. Se loikkasi eteenpäin ja hyökkäsi Azog-vaarin kimppuun. Pöytä kaatui ja tamminappulat vierivät lattialle. Miekka heilahti ja Azog kaatui kuolleena maahan. Kääpiöt alkoivat teurastaa pakoon pyrkiviä menninkäisiä. Ne tappoivat kaikki, ei vain miehiä, vaan myös naiset ja lapset. Ne olivat kuin eläimiä, ja niillä oli mukanaan kuolasuinen pieni otus, jolla oli läpsyvät jalat ja joka puri kaikkia tielleen osuvia hokien koko ajan: "Minä olen varas, minä olen varas, minä olen Reppuli, minä varastan ja puren."
Kuin ihmeen kaupalla Smaug pääsi pakoon tästä kauheasta verilöylystä. Se lensi etsimään apua kiltiltä ja viisaalta velholta, joka asui metsän keskellä kohoavan kaljun vaaran laella. Mutta Smaugin oli lennettävä varovasti ja kierrettävä kaukaa Usvavuorten rinteet, joilla pesi verenhimoisia kotkia, sekä metsän reunamat, sillä siellä asui kauheita ihmissuden kaltaisia olentoja, jotka muuttuivat täydenkuun aikaan karhuiksi ja kävivät varastamassa pikkuvauvoja syödäkseen ne kuin jänikset.
Viimein Smaug pääsi viisaan velhon asunnolle, mutta voi kauhistus! Ilkeä noita Grandalv oli käynyt jo sielläkin ja ajanut velhon pakosalle. Kukaan ei enää puolustaisi kilttejä menninkäisiä eikä - ja silloin veri jähmettyi Smaugin suonissa, kun se tajusi asian - Yksinäisen Vuoren asukkaita. Sinnehän kääpiöt olivat tietysti matkalla noitansa ja Reppuli-varkaan kanssa. Varastamaan ihmisten aarteet ja tuhoamaan laakson kauniin kaupungin.
Smaug lensi pohjoiseen minkä siivistään pääsi, mutta viimein perille päästyään se huomasi, että oli jo liian myöhäistä. Laakson kaunis kaupunki oli tuhottu, kääpiöt ja niiden kanssa liittoutuneet, aina pahuuteen alttiit metsätontut, olivat tappaneet ja virtaan heittäneet kaikki poika- ja tyttölapset, sekä vieneet eloonjääneet aikuiset orjiksi läheisen järven päälle rakennettuun merirosvokaupunkiin.
Smaug ei vielä luovuttanut, vaan lensi Eskarlan merirosvokaupunkiin pelastaakseen jollakin ihmeen konstilla edes osan vangeista. Mutta sitä osattiin odottaa. Muuan merirosvo ampui varsijousellaan myrkkynuolen joka osui Smaugia suoraan vatsaan. Smaug-parka putosi järveen kuolleena kuin kivi. Ja niin saivat kääpiöt, noita, varas, merirosvot ja ilkiötontut viettää hillittömiä juhlapitoja voittonsa kunniaksi. Ne harvat kirjoitustaitoiset, joita heidän joukossaan oli, alkoivat heti sepittää vääristeltyjä kertomuksia tapahtuneesta ja levittää kirjoituksia pitkin maailmaa.
Toivo paremmasta tulevaisuudesta oli lähes kokonaan mennyt. Jos vain viisas velho vielä palaisi idän mailta, voitaisiin ehkä Grandalv-noidan joukot voittaa ja estää häntä pääsemästä kauan himoitsemansa maailmanvaltiaan asemaan. Hän kun aikoi kerätä itselleen seitsemän kuninkaan kruunut ja viiden velhon sauvat.
Mistä nousisi Uusi Toivo? No, minäpä kerron. Kaukaisessa…"
"Loppuosa on revennyt, joten tässä voisi sanoa että sen pituinen se. Kyllähän tämä kuulosti kovasti Larthuzan tekstiltä, muistan hänen kertoilleen muitakin samantapaisia satuja. Lohikäärmeistä ja muista omituisista tapahtumista, mutta mitä muutakaan voi odottaa niin eriskummalliselta tyypiltä?" Kapteeni naurahtaa ja siirtyy tekemään päivän töitä.
