Puutarha ja viherkasvit

On tullut hiukan kesälomailtua tässä ja muuttokin saatiin tehtyä. Joensuuhun. Pitää katsoa vyöhykekarttaa uudemman kerran ennen kuin lähtee ostamaan mitään ruukkukasvatettavaa marjapuskaa tuohon parvekkeen kokoiseen laatoitettuun "pihaan". Onneksi on kuitenkin nyt jo jotain omaa aluetta jonne tunkea kevään kaikki esikasvatetut rehottamaan, että keittiössä mahtuu taas syömään. Aidan toisella puolen on kukkapenkki ja sen aion kyllä kitkeä ja myllertää perinpohjaisesti. Laitan siihen kehäkukkia ja ehkä muutaman auringonkukan. Toivottavasti maa on hyvää eikä ole väsynyt edellisen asukkaan hoidossa. Tuommoisen pienen kukkapenkin maan kyllä parantaa kuukaudessa, mutta eipähän tarvitsisi sitäkään tehdä. Kukas se olikaan joka maan kunnosta ja kastemadoista puhui?

Maa on siis todella hyvää jos nokkoset kasvaa ja/tai kastematoja löytyy paljon. Paljon on kunnon lapiollisesta n. 5 kpl. Mururakenne pysyy lierojen avulla kunnossa ja silloin pysyy myös ravinteet ja vedet kasveille hyvissä oloissa. Esim. jos maa on kovin kovaa niin kasvien juuret eivät pääse ravinteiden luo ja kuivuvat herkästi paahteella. Kovaa savimaata saa parannettua sekoittamalla siihen hiekkaa ja kompostia. Liian hiekkaista maata (jossa ravinteet ja vesi eivät meinaa millään pysyä tarpeeksi kauan) taas savella, ehkä turpeellakin, ja kompostilla. Sellainen ihan loppuun asti käynyt komposti on maan parannukseen sopivaa. Ei kannata myöskään unohtaa kunnon katetta jota saa vaikka mistä silpusta.. sahanpurut ja syksyiset lehdet on aika hyviä ja halpoja katteita. Oksasilppu ja silleen. Katetta on hyvä olla ihan joka paikassa. Kasvimaalla täytyy muistaa että nurmikonleikkuujäte antaa kasveille typpeä ja sitä ei siis kannata antaa kasveille jotka eivät siedä paljoa typpeä. Myös syksyllä kaikki typpipitoinen on jätettävä pois että tuleentuminen onnistuu.

Jopas tuli jaariteltua. Seuraavan kerran lisää. Vielä kysyn teiltä jotka ovat joskus tämmöisessä paikassa asuneet: Kerros-/kaksikerroksisen rivitalon alin kerros jossa parvekkeen korvaa tuommoinen joko määritelty aidoitettu ja laatoitettu alue tai ihan vain ovi pihalle.. niin kuin takaovi. Kuinka pitkälle pihan nurmikolle saa levittäytyä? Jos haluan tuohon keittiön ikkunan eteen vaikka lintulaudan niin kuinka luvallista semmoinen on? En tietenkään mene lupaa kysymään koska se on paras tapa olla saamatta lupaa. Laitan vaan.. kuitenkin.. katsotaan tuleeko siitä napinaa. Mutta mitäs luulette?

Adelnel sanoi:

Vielä kysyn teiltä jotka ovat joskus tämmöisessä paikassa asuneet: Kerros-/kaksikerroksisen rivitalon alin kerros jossa parvekkeen korvaa tuommoinen joko määritelty aidoitettu ja laatoitettu alue tai ihan vain ovi pihalle.. niin kuin takaovi. Kuinka pitkälle pihan nurmikolle saa levittäytyä? Jos haluan tuohon keittiön ikkunan eteen vaikka lintulaudan niin kuinka luvallista semmoinen on? En tietenkään mene lupaa kysymään koska se on paras tapa olla saamatta lupaa. Laitan vaan.. kuitenkin.. katsotaan tuleeko siitä napinaa. Mutta mitäs luulette?

Click to expand...

Asumme kerrostalon alimmassa kerroksessa ja takapiha rajoittuu kahteen sivuaitaan naapureiden välissä sekä omaan takaoveen. Pihan "ulkoreunaa" ei siis ole rajattu valmiiksi mitenkään, ja muutamat asukkaat ovatkin omilla aidoillaan hamstranneet pihaa metrin, ellei parikin lisää. Itse lämäsin ulkoreunaksi aidan niiden valmiiden sivuaitojen väliin, joten lisäneliöitä ei tullut (jestas mitä selittämistä, toivottavasti kuva aukeaa). Mutta ajattelin silti laittaa lintulaudan roikkumaan puusta, joka on suoraan pihamme kohdalla mutta juuri aidan ulkopuolella. En usko, että se ketään haittaa. Tosin tästä talosta ei tiedä... :roll:

Oikeasti, nyt pitäisi olla paperia ja kynä. Eihän tuosta pihakuvauksesta saa mitään tolkkua.

Viime keväällä oli vähän juttua mun piharakennelmista, joten tässä on jotain kuviakin niistä ja pihamme rakennuksista jne. Kiviaitakuvat eivät ole mitään kovin hyviä, koska suurin osa niistä on otettu jo siinä rakennusvaiheessa, ja ympäristöä ei ole editty vielä siistiä ja heinikkoa raivata etc.

http://xiit.oknp.net/~wfan

Sinne on tulossa myöhemmin lisääkin kiviröykkiöitä joissa kasvaa erilaisia kukkia ja muita kasveja. Ajattelin pystyttää jossakin vaiheessa pari riimukiveäkin. (Kun koulu loppuu parin vuoden kuluttua, niin erään piharakennuksen seinästä löytyy luultavasti yksi toteemipaalukin. Sillon on varmasti aikaa hörhöillä kunnolla)

Täytyy kyllä tuohon Adelnelin viestiin kommentoida, että maa ei kyllä ole välttämättä hyvää jos siinä kasvaa paljon nokkosia eikä sit mitään muuta.. NOkkoset kun ainoana kasvina voi rehottaa suolaisessa maassa. Muut kasvit ei sellaisessa ympäristössä juuri pärjää. NOkkoset taas selviää karummassakin maassa. Vanhoilla (lue, muinaisilla) suomalaisilla hautapaikoillahan kasvaa yleensä hillitön puska nokkosta. Niihin hautoihin kun on usein pistetty valtavasti suolaa (ties mistä syystä, mutta näin luin opastetaulusta eräällä tällaisella paikalla ahvenanmaalla) Nokkoset siis yleensä voivat indikoida jokseenkin karua tai muuten hunoa maata, koska ne kasvavat erityisen sankasti sielläkin misää muut kasvit eivät. Tai näin ainakin itse olen oppinut.

Niin no.. onhan nokkoset kykeneviä vaikka mihin, mutta ne eivät taatusti kasva missään vähäravinteisessa paikassa. Saahan maassa olla suolaa (jossa kasvaa tyrnikin ja monet muut merenrantakasvit) eikä se nokkosta paljoa haittaa. Kiviä saa myös löytyä, mutta nokkonen vaatii ihan huvikseenkin sellaiset määrät ravinteita ettei maata voi muutaman kehnomman sattuman takia (kivet tai vanha hautausmaa) kutsua kovinkaan huonoksi. Suolaa on kyllä hankalampi poistaa.. vaihtamalla maan varmaan pääsisi helpommalla. Mutta kovin monella ei varmaan pihan laitamilla ole sellaisia ongelmia. Jos siellä tontin reunassa kasvaa nokkosta niin siellä on luultavasti hyvä maa ilman näitä vastoinkäymisiä mitä hautausmaalla tulee vastaan. Nokkosella on vieläpä sellainen hauska ominaisuus, että vahvan juurakkonsa avulla se pistää muita kasveja "turpiin" että saa kasvaa itse rauhassa ja jos se ei vielä riitä niin nokkonen kasvaa niin tiheään kuin kykenee ettei maassa olevat siemenrikkakasvit saa valoa ja kykene itämään tai kasvamaan onnetonta rääpälettä kummemmaksi. Vadelmalle ja juolavehnälle esimerkiksi ei nokkonenkaan mahda mitään. Ne kun ovat myös sen verran vahvajuurisia.

Oikein vähäravinteisella maalla ei nokkonen kykene kasvamaan. Ihan sama onko paikka muinainen vai ei.. muinaistahan se maa tuppaa olemaan joka tapauksessa. Oikeasti karulla maalla oman kokemukseni mukaan taas kasvaa mäntyjä ja puolukkaa. Yritin etsiä netistä sellaista artikkelia jossa olisi kerrottu kasveista ilmiantajina oikein laajasti mutten nyt tunnu löytävän mitään tarpeeksi hyvää. Arkistossahan miulla olisi kouluajoista iso nippu monisteita asiaan liittyen, mutta jos en nyt ihan heti vaivaudu niitä kaivamaan. Laitan sitten erilliseen viestiin.

Niin ja Thali. Kyllä tuostakin selityksestä jo selvää sai. Olen nähnyt(asunut) niin paljon kerrostaloja että tiedän aika suunnilleen mitä tarkoitit. Sivuaitojen väri ei vain aukea, mutta tummanruskea tai valkoinen olettaisin?

Adelnel sanoi:

Niin ja Thali. Kyllä tuostakin selityksestä jo selvää sai. Olen nähnyt(asunut) niin paljon kerrostaloja että tiedän aika suunnilleen mitä tarkoitit. Sivuaitojen väri ei vain aukea, mutta tummanruskea tai valkoinen olettaisin?

Click to expand...

Ei, vaan iloisen kananpojankeltainen.

Maasta

http://www.luomuitaa.net/ymptalous/FI/00001maanrakenne.htm

Tuolta löytyy maan hoidosta yleensä jotakin.

Osoitinkasveista en löytänyt netistä mitään, joten kirjoitan tähän artikkelista ne tärkeimmät kohdat:

Lehti: Omavarainen Maatalous 1/94
Artikkeli: Luonnonkasvit pellolla peilaavat maan kasvukuntoa

Luonnonkasvit paljastavat jotakin maan sen hetkisestä kunnosta. Niitä sanotaan osoitinkasveiksi. Ne voivat kertoa monista asioista kuten ravinnetaloudesta, märkyydestä, kuivuudesta, tiivistyneisyydestä ja happamuudesta.
Maa jossa kasvaa leskenlehteä, maitohorsmaa, mesiangervoa, peltokortetta ja -ohdaketta, voi olla liian raakaa viljelyskasveille. Leskenlehtikasvusto muokkaa raakaa pohjasavea viljelyskasveille kelvollisemmaksi kasvualustaksi.
Jos esiintyy runsaasti jauhosavikkaa, nokkosta, lutukkaa, peltoemäkkiä ja pihatähtimöä, pitäisi olla tyytyväinen. Nämä viljavassa maassa menestyvät kasvit osoittavat, että maa on hyvässä kunnossa niin ravinnetalouden kuin rakenteensakin puolesta.
Jauhosavikka, juolavehnä, linnunkaali, peltopillike ja pihatähtimö ovat ns. nitrofiilisiä kasveja, jotka hyötyvät erityisesti helppoliukoisesta typestä. Ne voivat muodostua suuremmaksi ongelmaksi voimaperäisessä viljelyssä, jossa maahan levitetään helppoliukoisessa muodossa olevia ravinteita. Luomussa nämä rehevän maan kasvit voivat puolestaan kertoa liian voimakkaasta karjanlantalannoituksesta tai raa'an kompostin käytöstä.
Happamassa maassa viihtyvät peltokorte, peltohatikka, pelto-orvokki, sammalet ja rönsyleinikki. Ne voivat olla todella runsaslukuisia jos maa on pH-arvoltaan tarpeeksi hapan. Usein happamuuden lisäksi maa on liian märkä.
Kalkkipitoisessa maassa puolestaan viihtyvät peltoemäkki ja pihatähtimö. Tällaisessa maassa ravinteet ovat usein helposti kasvien saatavilla ja jos maa on huonoa rakenteeltaan (tiivistynyttä tai liian hiekkaista), voi näistä kasveista tulla todellinen ongelma.
Märän maan osoitinkasveja ovat myös mm. metsäkorte, peltorusokki, -minttu, -pähkämö, ojakellukka, ja ukontatar.
Maa jossa kasvaa runsaasti siankärsämöä, ahosuolaheinää, virnaa, syysmaitiaista, ja päivänkakkaraa, on mitä todennäköisimmin kuiva, hiekkainen, rinne, joka kärsii kuivuuden aiheuttamasta kalinpuutteesta. Sieltä ei ainakaan siankärsämöä kannata kitkeä pois, sillä sen ominaisuuksiin kuuluu rikastaa maasälvästä vaikealiukoista kaliumia vaihtuvan kaliumin muotoon muiden kasvien käytettäväksi.
Maan vesitalouden epätasapainosta kertovat peltosaunio, -valvatti, ja rönsyleinikki, jotka ilmestyvät kuorettuviin paikkoihin.
Jäykillä savimailla voi esiintyä maata kuohkeuttavia vahvajuurisia voikukkia ja apiloita. Tiivistyneisyydestä yleensä kertovat peltosaunio ja kamomillasaunio.

Siinä ne kotipuutarhurille tärkeimmät tiedot tuosta artikkelista.

Thali: *nauraa* Eihän! Miksi ne sen väriset on? Siihenhän on todella vaikeaa keksiä mitään muuta kuin aurinkoista "sisustusta".

Re: Maasta

Adelnel sanoi:

Thali: *nauraa* Eihän! Miksi ne sen väriset on? Siihenhän on todella vaikeaa keksiä mitään muuta kuin aurinkoista "sisustusta".

Click to expand...

Jaa-a, taisi olla arkkitehdillä aikoinaan aurinkoinen päivä? Itse pidän keltaisista aidoista, ovat tosiaan pirteät verrattuna näihin ikiperinteisiin ruskeisiin tai valkoisiin.

Toistaiseksi tosin "sisustus" on vielä kesken, näin ensimmäisen kesän jälkeen. Ehkä ensi kesänä saan loputkin suunnitelmistani toteutettua.

Mitenköhän olisi helpointa tehdä säleikkö? En haluaisi ostaa mitään, koska tarvitsen niin kapean ja korkean mallin, etten varmaan löytäisi, ja se pitäisi myös kiinnittää verhotankoon. Madeirankärhö nimittäin tykkäisi kiipeillä, ja nyt sillä on ainoana tukenaan samassa ruukussa asuva (erittäin hyvinvoiva) basilika. Vai uskotteko, että jostain kaupasta löytyisi kumminkin noin 15 cm levyinen ja 1-1,5 metrin korkuinen säleikkö?
Madeirankärhö tuottaa muutenkin päänvaivaa, kun mulla ei ole aavistustakaan, miten sitä hoidetaan, mutta ainakin se tarvitsee paljon vettä, ja väitän, että myös paljon valoa, koska näin syksymmällä se on ruvennut voimaan vähän huononlaisesti.

Mielenkiintoista silti seurata sen eloa. Tai kuoloa.

Talvi: En tarkalleen osaa neuvoa sinua, mutta kehikoita voi tehdä monenlaisia. Minun kotona on monenlaisia virityksiä. Seinästä meillä on muutaman kymmenen irti. Ettei seinä kärsi köynnöksestä.
Kärhöllesi voit antaa syyslannoitetta. Sellaista jossa ei ole hirveästi typpeä. Syksyisin ei anneta yleensä typpeä. En ole varma onko liian myöhäistä nyt antaa...

Nyt on aika kaivaa tämä topic lumivaipan alta esiin. Täytyy nääs alkaa suunnittelemaan muutaman neliömetrin kokoisen takapihani ruukkutarhaa. Täytynee vain ostaa uusia ruukkuja: pari ruukkua on murtunut talven aikana jään, veden ja pakkasen vaikutuksesta.

Onko muuten persilja ja tilli useampivuotisia kasveja? Ruohosipuli ainakin on!

Entä mitkä kukkia kannattaa laittaa kasvatukseen/esikasvatukseen?

Sellaisia kukkia joista tykkää
Itse en noista muuten tiedä, mutta selailen aina siemenpusseja läpi kaupassa, niissä kyllä ilmoitetaan mihin aikaan pitää istuttaa ja pitääkö esikasvattaa sisällä vai ei. Että kauppaan vaan tsekkailemaan.
Ruukut kannataa kyllä säilyttää sisällä tai jossain varastossa talven.Tai jos on pakko olla ulkona niin ehdottomasti tyhjinä ja nurinpäin tai jonkun suojan alla.

Niin tosiaan Alkaa pikkuhiljaa hanget katoamaan ja muurahaisia saa tappaa urakalla.. Monet yrtit on ikkunalaudalla jo itäneet ja saa nähdä mihin saan niitä taas mahtumaan kun ahnehdin kuitenkin liikaa.. niin siinä aina käy.

Persilja on kaksivuotinen ja talvetus tehdään kotipuutarhassa helposti kun kaivaa ruukut maahan. Kolmosvyöhykkeellä persilja yllätti talvehtimalla täysin suojaamattomana korilaatikoihin istutettuna kun ne oli vain jätetty lämmittämättömään kasvihuoneeseen. Muistelisin jonkun kertoneen että siemenpussissa on lukenut monivuotinen, mutta kyllä ne taitaa nekin kaksivuotisia olla. Harva niitä jaksaa talvettaa.

Tilli on yksivuotinen. Sitä kylvetään usein pariin/muutamaan otteeseen jaksottain niin että nuorta kasvustoa riittää pidemmäksi aikaa tuoreena. Kruunutillin annetaan kasvaa ja tehdä kukinto. Tillissä voi olla ongelmia itämisen suhteen ja pikkutaimet on herkkiä kuolemaan vaikka mistä syistä. Kannattaa melkein tehdä kylvö per viikko pienemmillä määrillä niin onnistuu varmemmin.

Jahas.. koira tahtoo pihalle.

Itselläni on tehtävänä kastella vuoden ympäri yläkerran kukat, ja siksi täällä ei olekkaan elosa muutakuin oma rakas mummonkukkani huoneessani. Se on niin sitkeä, että en ole saanut sitä vieläkään hengiltä... Kesällä toheloin kasvimaalla. Siis minun oikeammin pitäisi toheloida. Tai siis tehdä hommia. Kitkeä porkkanat, harventaa ne, perkata perunapenkit, mutta en voi sietää auringonpaistetta, ja minulle tulee siitä yli kymmenen minuutin oleskelussa pää kipeäksi, ja jossei paista aurinko, niin sitten sataa. Joten rikkaruohot rehottaa... :roll: Minä en taida olla ihan puutarhanhoitajia, mutta nautin kukkien kastelusta kesällä, yleensäkkin puutarhan kukista ja kaikesta pienestä, mukavasta ja kasvavasta.

Laittakaa sitruunamelissaa itämään. Se on vallan suloinen lehtiyrtti. Sopii joka salaattiin ja jälkiruokien koristeeksi ja pienet lehdet jääpalan sisällä kesäjuomassa on ihania.. ja lehden voi syödä kun jää on sulanut. Helppo kasvattaa. Ei vaadi huippuhyvää lannoitusta tai osaamista. Kastella pitää muistaa ja napsia pikkuisia latvoja usein niin saa tuuheamman kasvin. Jos se pääsee kukkimaan niin mausta tulee heposti karvas. Samoin jos lannoittaa liikaa tai son päässyt kuivumaan liikaa. Aivan ihana jokaikkunan salaattikasvi. Kuivatakin voi ja tehdä teetä.

Kauhea mainostaminen. Suosikkiyrtti salvian, basilikan, rosmariinin ja meirameiden lisäksi. Tätä listaa vois oikeestaan jatkaa aina herneenversoista valkosipuliin asti mutta taidan olla kiltti ja säästää teidät siltä.

Kyllähän noita siemenpusseja on tullut jo hipelöityä kaupassa. Vaikka olenkin niin poropeukalo, että harvoin saan siemenistä kukoistavia kasveja kasvatettua. Siksi olenkin onnellinen kun viime keväänä löysin torilta paikallisen puutarhurin, joka myi kaikenlaisia taimia. Sieltä tuli sitten ostettua kirsikkatomaatin- ja paprikantaimi. Tomaatteja sain, mutta paprika ei ehtinyt saada aikaan hedelmää. Tosin kannoin sen sisälle syksyn lopussa ja tuossa se keittiönikkunalla on vielä hengissä. Kannan sen takaisin ulos, kun ilmat sen sallivat. Jos hän tänä kesänä tekisi minut onnelliseksi.
Auringonkukan ja herneiden siemeniä ostin jo valmiiksi, koska tiedän että niitä takuuvarmasti haluan. Viime vuonna laitoin kokeeksi herneitä saviruukkuihin ja niistä tuli hauskannäköisiäkin sekä sain hieman satoakin.
Odotan innolla, että kevät menisi pitemmälle jotta syksyllä laittamani tulppaanit ja narsissit omenapuun juurella nousisivat maasta. Sekä että pääsen laittamaan laatikoihin kukkasia. Jostain syystä maustekasveja tulee käytettyä kesällä enemmän, niin niitä pitää saada keittiönikkunalle.
Oih. Ihanaa. Kevät vihdoin tulee.
Tämän topikin pinnalle tulo on jo varma kevään merkki.

Joo, Vohis innostui viherpeukaloimaan tänään oikein kunnolla!

Kylvin koko kesän sadon kerralla, mikä tarkoittaa sitä, että esikasvatukseen tarkoitetut kasvit laiton pari viikkoa liian myöhään ja suoraan taivasalle istutettavat kasvit kylvin useamman viikon etukäteen. Saa nähdä mitä niistäkin tulee. Yhteen isoon ruukkuun istutin pelkkää lehtisalaattia ja toiseen isoon ruukkuun tilliä, persiljaa ja ruohosipulia. Keskikokoiseen ruukkuun laitoin esikasvatukseen ryhmäsamettikukkia, samoin kuin viimevuonna. Ja aivan samoin niiden kylvö myöhästyi nytkin, mutta loppukesästä niistä tulee upeita! Pieneen ruukkuun laiton kasvamaan kääpiöasteriseoksen (?). Tosin se ei näemmä ole edes varsinainen ruukkukasvi, joten yllätyksiä on tiedossa.

Kyseisen kasvin kasvatusohjeissa muuten puhutaan koulimisesta. Mitä se tarkoittaa tässä yhteydessä?

Vohobitti sanoi:

Kyseisen kasvin kasvatusohjeissa muuten puhutaan koulimisesta. Mitä se tarkoittaa tässä yhteydessä?

Click to expand...

Sitä että, taimet totutetaan ulko-olosuhteisiin pikkuhiljaa. Ei viedä heti sisältä ulos kokonaan, vaan ensin pidetään ulkona vain vähän aikaa kerrallaan. Tai ainakin näin minä olen asian aina käsittänyt, korjata saa jos olen ihan pihalla.

Vohobitti sanoi:

Kyseisen kasvin kasvatusohjeissa muuten puhutaan koulimisesta. Mitä se tarkoittaa tässä yhteydessä?

Click to expand...

Ymmärtääkseni kouliminen tarkoittaa taimien harventamista. Jos taimia on liikaa, kasvit eivät pääse kunnolla kukoistamaan, joten niitä ylimääräisiä täytyy vähän poistaa.

http://www.yrttitarha.com/tietopankki/abc/koulinta.html

Tuossa selitetään ihan hyvin.. sillä erolla että ammattilaiset koulii taimet yleensä aina vähän syvemmälle kun missä ne alunperin kasvoi. Sipulikasvit ja mansikat on hyvä laittaa ihan Tarkalleen samaan syvyyteen.

Eli koulinta on harvennusta sekä uudelleen istutusta ja samalla valikoidaan kylvölaatikosta ne parhaimmat. Harsoa mihinkään tarvitse sisätiloissa, mutta jos pelkää että taimet kylmettyy parvekkeella niin sitten.. voi ne toki nostaa sisällekin.

Se että taimet totutetaan vähän kerrallaan ulkoilmaan on karaisua. Ensin laitetaan ne vain pariksi tunniksi lämpimänä päivänä pihalle ja muutaman päivän kuluttua koko päiväksi ja viikon parin kuluttua (riippuu miten kylmät ilmat on) vasta jätetään yön yli ja muistetaan varoa sitä hallaa.

http://puutarha.net/hyotykasvit/esikasvatus.htm

Tuossahan on ihan hyvä sivu.. kehottaisin vaan odottamaan sitä kasvulehteä ennen koulintaa ja tuo että "ei pidä koulia ellei ole ihan pakko" on aika soopaa.. jos ei katkaise taimea tai runno sitä niin kyllä se siitä selviää.. se ei haittaa mitään jos semmonen pidempi juuri katkeaa kunhan taimelle jää juuria.

Kokemus on hyvä opettaja Rohkeasti yrittämään.