Isilmírë
Kuukivi
Rinnat... No, olen ihan tyytyväinen omiini, mutta kaikkein onnellisin olisin, jos ne yhtäkkiä päättäisivät kutistua niin pieniksi, etten enää tarvitsisi liivejä. Ja tätä mieltä olen ollut siitä asti kun minulle kolmentoista ikävuoden korvilla kasvoi yhtäkkiä pari B-kokoisia palleroita, jotka pakottivat turvautumaan liiveihin. En minä rintojani inhoa, pois se minusta, mutta ne ovat niin ärsyttävän epäkäytännölliset. Paras ratkaisu evoluutiolta olisi minun mielestäni ollut se, että rinnat pullahtaisivat esiin ainoastaan silloin kun niitä tarvitaan eli rintaruokinnan ajaksi.
Ja kun rintaruokinnan tulin maininneeksi, niin mainostanpa minäkin, miten kivaa ja hyvälle mielelle saavaa puuhaa se on. On hieno tunne pystyä ruokkimaan pieni ihminen itse tuottamallaan maidolla. Toki siinäkin puuhassa on ikävät puolensa kuten maidon nousun aiheuttama kipu, kudosten äärimmilleen venymisestä aiheutuvat arvet, mahdolliset rintatulehdukset ja muu sellainen, mutta hyvät puolet kyllä korvaavat kaikki ikävyydet moninkertaisesti.
Ja kun rintaruokinnan tulin maininneeksi, niin mainostanpa minäkin, miten kivaa ja hyvälle mielelle saavaa puuhaa se on. On hieno tunne pystyä ruokkimaan pieni ihminen itse tuottamallaan maidolla. Toki siinäkin puuhassa on ikävät puolensa kuten maidon nousun aiheuttama kipu, kudosten äärimmilleen venymisestä aiheutuvat arvet, mahdolliset rintatulehdukset ja muu sellainen, mutta hyvät puolet kyllä korvaavat kaikki ikävyydet moninkertaisesti.