Tänään opin, että 1500-luvun Kiinassa varallisuuden mittana käytettiin muun muassa cash-nyörejä. Ensiksi luulin, että kyseessä oli vain englannin käteistä tarkoittava sana cash. Niin ei suinkaan ollut, sillä jälkimmäinen cash on perua ranskan caissesta ja sitä ennen latinan capsasta, kun taas ensiksi mainitun cash-rahan nimitys on lainattu suoraan tamilin kielestä, jossa se on kāsu.
Nämä cash-rahat olivat tavallisimmin kuparia, ja niiden keskellä oli neliönmuotoinen reikä, josta ne pujotettiin nyöreihin; siitä nimitys cash-nyörit. Kiinassa näillä kolikoilla on lukuisia nimityksiä, joista tavallisin on ehkä 銅錢 'kupariraha' (pinyin: tóng qián).
Oikeastaan cash-kolikot olivat käytössä laajemmaltikin Aasiassa (siirtomaa-aikaisia nimityksiä ja alueita käyttääkseni mm. Intian ja Indokiinan alueilla) aina toiselta vuosisadalta jaa. 1900-luvulle saakka. Yleensä käsite kuitenkin viittaa nimenomaan Kiinan kuparisiin rahoihin (nimestään huolimatta esim. pronssiset cash-kolikot eivät olleeet harvinaisia).
Innoituksen tähän sain lukiessani Ching Ping Meitä (jonka nimi kyllä pohjautuu halveksimaani Wade-Giles-järjestelmään; pinyinillä se olisi Jing Ping Mei). Luin sen aikoinani kirjastolainana, ja siitä päivästä lähtien olen metsästänyt divareista laumans yksilöä. Pienin painoksin käännettyä klassikkoa oli erittäin vaikea löytää, ja nyt monien vuosien jälkeen lopultakin onnisti Jyväskylässä. Löysin kaiken lisäksi tietääkseni ensimmäisen, vuoden 1955 painoksen jäsenen! Tosin, mikäli nyt oikein muistan keskusteluistani Gummeruksen kanssa, viimeisinkin painos on vuodelta 1983!
Onneksi Hongkongissa käydessäni käteeni tarttui Kiinan ulkopolitiikan historiaa käsittelevä kirja, jossa sivutaan aihetta, ja pääsin näin hieman jyvälle rahasta. Netti vielä täydensi tätä kuvaa.
Kaiken tämän lisäksi opin, että pappa laittaa sahin huomenna käymään ja että kottarainen on muutaman vuoden tauon jälkeen jälleen pesinyt mummilassa!