Yksi kysymys

Minä kyllä haluaisin tietää, että mitä on avaruuden tuolla puolen. Jotenkin tuntuu mahdottomalta ajatukselta, että jotain voisi olla loputtomiin. Vaikka toisaalta, jos avaruus on suunnatonta tyhjyyttä enimmäkseen, niin kaippa sitä voi olla loputtomiinkin.

Tämä on taas näitä. Pitäydyn vastauksessa "ei mitään", eli ei yhtään mitään, ei edes tyhjyyttä. Ei ole muuta kuin avaruus ja sen sisällä olevat planeetat sun muut. Ja avaruus myös jatkuu suhteellisen loputtomiin. Mutta jotkut tutkija-professori-ekspertit sanovat, että avaruus myös kasvaa kaiken aikaa alkuräjähdyksen ansiosta, ettei se räjähdys ole vieläkään loppunut. Mihin se sitten laajenee? Ei mihinkään :p

Heittäisin "Onko jumalaa (mitä tahansa jumalaa) olemassa?" tai jotain onnellisuudesta. Ei tuossa tilanteessa keksisi mitään maailmaa mullistavaa.
 
Kumpi tulee siis maahan ensin, kissa jaloilleen vai voileipä voipuoli alaspäin? Tässäpä teille kysymys.

Kissa putoaa kyljelleen leipä matkassa.

Mutta se kysymys olisi tietenkin että:

Olisiko minun sittenkin kannattanut sanoa suoraan mitä ajattelen silloin kun minulla oli mahdollisuuteni?

Aika itsekästä, mutta kun muuta en voi...
 
Apua!! Karmea kysymys!! Mitä kysyisin....
Kysymyksiä on niin paljon.... En ehkä kysyisi miten maailma sai alkunsa tai semmoista, sillä tiedän sen, sillä minulla on oma totuuteni, eikä sitä voi kukaan muuttaa.
Saan vastaukset kysymyksiini elämäni aikana, eikä minulla ole kiire saada niitä vastauksia.
Ehkä kysyisin: "Onko olemassa suurempaa kauneutta, kuin se, mitä minä voin milloinkaan saavuttaa ja mikä se olisi?"
 
Dani sanoi:
Mikä on elämän tarkoitus?
*(ei angstailu mielessä)*

Jos tarkastellaan elämää vain biologisena eksistenssinä niin voisi sanoa että lisääntyminen. Perusteluina se että elämälle on turha miettiä tarkoitusta jos se loppuu. Ja koska elämä on katoavaista (elämän päämäärä on kuolla) katoaa elämä jollei tule lisää elämää -> lisääntyminen.
 
Sorilea sanoi:
Minä kyllä haluaisin tietää, että mitä on avaruuden tuolla puolen. Jotenkin tuntuu mahdottomalta ajatukselta, että jotain voisi olla loputtomiin. Vaikka toisaalta, jos avaruus on suunnatonta tyhjyyttä enimmäkseen, niin kaippa sitä voi olla loputtomiinkin.

Minulle on kerrottu, että miljoonia muita galakseja jossakin siellä "ei missään". Mutta enpäs tiedä. Olisi aika hianoa jos jossakin olisi toinen Maa, moniakin, ja sitten joskus kun keksitään kuinka eletään ikuisesti (joka on kyllä ihan järjetöntä) niin ihmiset matkustavat tapaamaan siellä jossakin "ei missään" olevaan Maahan tapaamaan muita ihmisiä hianolla aluksella ja matka kestää monia valovuosia.
Vilkas mielikuvitus? :D
 
Roark sanoi:
Jos tarkastellaan elämää vain biologisena eksistenssinä niin voisi sanoa että lisääntyminen.
Kas siinäpä jalo päämäärä. Täyttäkäätten kaikki siis elämän tarkoitusta, sillä työnne on siunattua! :wink:
 
Haluaisin kysyä ties miten monia asioita, lottonumeroista maailmanparannukseen, mutta todennäköisesti kysyisin kuitenkin onko Jumalaa olemassa?
 
Saattaisin kysyä että viekö ihminen lopulta elinympäristönsä tuhoon, ja jos, niin milloin??? Joka tapauksessa uskoisin etä liian
pian...
 
Mä varmaan kysyisin,että miltä sielu näyttää kun se ei ole ruumiissa...Sitä oon miettiny. Onkohan se semmonen läpinäkyvä liitelevä haamu vai mikä ihme...
 
Sindaruthiel sanoi:
Mä varmaan kysyisin,että miltä sielu näyttää kun se ei ole ruumiissa...Sitä oon miettiny. Onkohan se semmonen läpinäkyvä liitelevä haamu vai mikä ihme...

Olen aika varma ettei sielulla ole mitään fyysistä ilmentymää. Tai jos on niin sielun fyysinen ilmentymä on ruumis. Joten ilman ruumista olen lähes varma ettei sielua voi nähdä.
 
Mihinkä tästä aiheesta on kadonnut keskustelu. Tässä vaan jokainen listailee kysymyksiä, eikä keskustelua tunnu syntyvän.
Yritetäänpä huomioda toistenkin viestejä ja kommentoida niihinkin, niin pysyy tämä aihe auki. Muuten tälle aiheelle käy huonosti. :roll:
 
Jotain äärimmäistä, johon ei vielä ole ollut mahdollista saada täydellistä ja varmaa vastausta. Mitä kuoleman jälkeen/onko elämää kuoleman jälkeen? Miksi olen?

Useimmat kysymykset joita haluaisin esittää koskisivat avaruutta ja koko tunnettua maailmankaikkeutta. Olemmeko ainoita älyllisiä olentoja? Mitä avaruuden jälkeen on? Mistä maailmankaikkeus on saanut alkunsa? Aihe on aina kiehtonut minua ja se pitää sisällään uskomattoman määrän puoleensavetäviä, kauniita ja pelottavia salaisuuksia.

Ehkä myös tämä, johon en tosin välttämättä haluaisi vastausta edes tietää: "Onko jumala olemassa?" (mielipiteellisistä syistä alkukirjain pienellä) Tämä on kysymys joka luultavasti kutkuttaisi kaikkia ja mahdollisesti mullistaisi käsitystämme kaikesta.
 
Ciryatur sanoi:
Minä varmaan kysyisin onko kuoleman jälkeistä elämää olemassa?

Mä en kysyis tollasta. Jos siitä sais suuri yleisö tietää(, mikä todennäköisesti tapahtuisi), ihmiset alkais heti pelkäämään tai odottamaan kuolemaa, eikä näiden ajatusten takia varmaan elämä olis enää entisensä. Mä uskon kyllä että jos ihmisten olis tarkoitus tietää kuolemanjälkeisestä elämästä, niin me kyllä tiedettäis...

___________________
Pitäkää vain mua hulluna jos se elämää helpottaa...
 
Tuli mieleen että onko Helvetti ja taivas olemassa?? Varsinkin taivas..nalle puhissa ne istuksii siellä pilvillä ja muuta..olen joskus unissani kuvitellut itseni istumassa pilvellä enkelin siivet selässä..^^
 
Deriel sanoi:
Kysyisin äidiltäni olinko vahinkolapsi.

sen sinä voit kysyä ilman mitään kummempaa suuruuttakaan tai mitään tietäjää... se vaatii vain hieman rohkeutta ottaa vastauksen vastaan...

ja se mitä minä kysyisin olis että loppuuko avaruus koskaan vai onko se todella loputon niin kuin väitetään :?
 
elfi sanoi:
Jos saisitte esittää yhden ainoan kysymyksen jollekkin (no, jollekkin) ja saisitte siihen totuuden (ettekä mitään muuta) vastaukseksi, mikä olisi tuo kysymys? Kysyisittekö itsekkäästi jotain mikä vaikuttaisi vain sinuun vai kysyisittekö jotain, mistä koko maailma voi hyötyä vai kenties johonkin maailman suureen tieteelliseen kysymysmerkkiin vastausta?

Oi, kyllä minä vastauksen siihen saisin, ja uskaltaisin sen vastaan ottaakin, mutta kun kyse on äidistäni, en tuohon rehellistä vastausta koskaan saisi. Ja elfi sanoi, että jos siihen saisi rehellisen vastauksen. Kaipaan sitä rehellistä vastausta, vaikka kysymykseni ei niin tärkeältä tunnukaan, mutta minua se ainakin häiritsee.
 
On vaikea kysyä mitään, sillä jos kysyisin elämän tärkeistä asioista, kuten onko Jumala olemassa (en edes kyseenalaista tuota) tai onko kuolemanjälkeistä elämää, mitä jos vastaus olisi niin järkyttävä, että sen jälkeen toivoisin etten olisi koskaan saanut tietää?

Haluaisinko tosiaan tietää?

Haluaisinko tietää, että elämä on vain illuusio vailla tarkoitusta tai että kuolen huomenna? En. Jos kysyisin jonkun suuren kysymyksen, todennäköisesti minulla olisi vastaus, jonka haluaisin kuulla. Entä jos en kuulisikaan sitä?

Ollaan onnellisia siitä ettei tiedetä ihan kaikkea.
(Paitsi kyllä joku aidsin parantava lääke voisi olla hyvä tieto... mutta jos sellaista ei olisi?)
 
Ylös