Kuulostaa sekä todella hurjalta että todella kurjalta,
@Constantine . Joulukuinen kokemukseksi ei varmaan tehnyt hyvää luottamuksellesi julkista terveydenhuoltoa kohtaan, mutta silti toivon muiden kommentoineiden lailla, että ainakin kokeilisit hakea apua sitä kautta.
Kyseessä oli julkisen puolen toistuneen apuhaluttomuuden (koska en omistanut rytmihäiriötunnistimellista verenpainemittaria!) takia yksityiseltä itsevaadittu Gd-"varjoaine"tutkimuslähete, jota pidin tuhoisan tietämättömästi ratkaisuna pää-kaula-sydänoireideni syyn (ts. dAV-fistelin) selvittämiseen liian pitkään ennen kuin sain sen ainoan oikean (TTA ja orgaaninen jodivarjoaine) mutta en pystynyt pudottamaan tuota vanhaa ajoissa pitkän viikonlopun sekä joulun välittömän läheisyyden takia (sekä loppusekuntien oudon k-pelkopaniikkikohtauksen takia, jossa toteutin turambarmaisesti Tolkienin varoituksen
"a man that flies from his fear may find that he has only taken a short cut to meet it"!).
Maanantai-iltana Iisakin päivänä 19.12.22 törmäsin Rikhardinkadun kirjastosta ÄÄRIMMÄISEN TYPERÄSTI juoksujalkaa poistuttuani 4-ratikassa oudosti "ai jai jai" -voivotelleeseen enkelimäiseen vanhukseen (joka yritti minun sitä tajuamattani varoittaa minua siitä, mihin olin matkalla, ts.
vaivaan!) ja kuulin hieman sen jälkeen
juuri M:n talolle saapuessani pysäköityjen autojen luota kirkkaan "sattuma"huudon
"ÄLÄ TULE!" (mutta minä vain seisoin hetken hölmistyneenä enkä kääntynyt pois, vaikka sainkin sen jälkeen minut hieman varuilleni tönäisseen inhoreaktion M:n kellari-ikkunasta näkemistäni joulufiguureista ja kävelin sen jälkeen vielä onneksi M:n ohi ja Runeberginkatua oikealle!)... minkä jälkeen silmäni osuivat Töölöntorin K-kaupassa tuotetekstiin
"DEVIL'S EMBALMING", joka jälkiseurausten valossa varoitti minua jostain syystä TÄYSIN EKSAKTISTI JA OSUVASTI siitä, minkä vaikutteista koktailia (olipa siinä sitten mitä olikaan) olin menossa ottamaan sisälleni..!!
Kukaan aloitekykyisempi (ts. dAVF-mäisen verenkiertohäiriön, unettomuuden, pulssitinnituksen + useampien magneettikuvien yhteishypnoosista kärsimätön) ja vähänkään johdatukseen uskova ei tietenkään olisi IKINÄ tehnyt tuollaisen asian nähtyään sitä virhettä, että olisi mennyt TAKAISIN paikkaan jonka sisäisesti tiesi liittyvän tällaiseen kohtaamiseen — mutta minä käsittelin sitä jotenkin kohtalokkaasti väärin ja assosiaatiota vähätellen (myös koska lähimuistini ei enää toiminut ja olin kuin kultakala!) ja olin väärintulkitsemani 15.12.22 viimepelastuksen sekä pitkän viikonlopun itsepsyykkaukseni takia yli-investoituneen kiinni flow'ssa kuin ulkopuolelta ohjattu tehdaslammas... ja niinpä kävelin Töölöntorinkatua TAKAISIN ALAS, vaikka aloinkin M:een sisälle erehdyttyäni kamppailemaan itseni kanssa (päivän kohtaamiset vielä alitajuisesti tavoittaneen vaistoni varoittaessa minua, että jotain oli vialla ja asiaa tulisi viivytellä mahdollisimman pitkään) ja pyysin pian merkkiä siitä, mihin olin menossa ja ohitseni käveli heti nainen mustissa ja ketjumaisessa vyökoristeessa. Silloin yritin poistua paikalta. Mutta samassa sain tekstiviestin kaiken sponsoroineelta isältäni, joka luuli minun olevan seuraavan päivän TTA-testissä ja hän oli kirjoittanut "taivaan isä suojelee sinua tuossa testissä" (vrt. Kiusaajan sanat Jeesukselle Temppelin harjalla). Hämmennyin siitä sen verran, että se sai minut tekemään mahdollisesti ratkaisevan viimevirheen ja istumaan vielä M:n aulaan lähemmäs kellariin vieviä portaita Päivän Tunnussana -kirjasen kanssa, kellon käydessä lähemmäs ja lähemmäs kohti ratkaisevia minuutteja ja sekunteja. Gandalfin Moriassa tekemän tievalinnan muistaminen olisi pelastanut minut mikäli olisin tehnyt sen ajoissa — puhumattakaan siitä että
oma kehonikin neuvoi minua samoin useammassa oikeassa ääreiskohdassa
oikea jalka mukaanlukien, samoin kuin vastikään opettelemani kävelytyyli "aloita oikealla"! Menetin kuitenkin tietoisen valinnan kun valinnan hetki tuli, koska erehdyin antamaan vallan äkillisen
väärän johtopäätöksen aikaansaamalle pelkopaniikille (kun kello oli juuri OHITTANUT varatun aikani!) ja juoksahtamaan alas kellarikerrokseen ja vasemmanpuoleiselle ovelle (pasuunaenkelipatsaan ohi!), vaikkakin sain pukukopissakin vielä jostain nenäontelooni ja suuhuni viimeisen hiljaisen varoitusviestin
"Sami, ota vaatteet ja juokse" — mutta en ajatusharjoitteluni takia totellut sitä, vaan virnistin kun luulin sen olevan oman väärän pelkoni tuottama!
Tämä hirvittävimmällä mahdollisella tavalla päättynyt rumbanihan lähti liikkeelle heinäkuun maanantaista 18.7.22 ja pistävän-raapivasta melualtistuksesta, jonka sain erehdyttyäni turhautumisen takia minuuttia ennen metelivaaran loppumista kerrostalojen välipihalle (Monster-logolla tarroitettua..) polkupyörääni työntelemään. Jo silloin tajusin jollain tasolla erään naapurikansamme olevan oikeassa siinä, että maanantai on paha päivä eikä silloin tule ryhtyä mihinkään merkittävään hankkeeseen... mutta sekään opetus ei vain pysynyt mielessä, vaikka sanoin siitä myöhemmin monta kertaa itselleni..!!