Kas, juuri tulin toisella foorumilla kirjoittaneeksi samankaltaiseen topicciin, ja laiskuuttani länttään saman tekstin tännekin.
Ihan lapsena mulla oli toiveammatteina mm. jalokivivaras ja salakuljettaja, tai muuten vaan jonkun suuren rikollisorganisaation johtotoimet. Olin tosi kiltti ja auktoriteetteja kunnioittava lapsi, kuten näkyy
.
No, luovuin näistä haaveista jossain vaiheessa, kun totesin että kaikki tapaamani poliisit ovat olleet ihan mänttejä, ja että vankilassakaan ei varmaan ole kivaa. Ei niin, tietty aikomuksena oli alunperin tehdä vain täydellisiä rikoksia, sellaisia joista ei varmasti jää kiinni, koska eihän siinä muuten mitään järkeä olisi ollut. No, realismi jyräsi lapsen naiivit haaveet.
Sitten teininä keksin, että tahdon ihan välttämättä olla elokuvaohjaaja, enkä yhtään mitään muuta. Muistaakseni näin oli siksi, että kaikki elokuvat oli mun mielestä enemmän tai vähemmän huonoja, ja harmittelin sitten aina, että miksi kukaan ei tee hyviä elokuvia vaikka se varmasti olisi mahdollista - ja ajattelin sitten, että kai sitä pitää itse tehdä.
Sitten kun tuo vaihe meni ohi, niin tajusin yhtäkkiä että ruoanlaitto on ainoa asia maailmassa jota osaan tehdä, ja jota tekemällä pystyn toteuttamaan luomisvimmaani. Joku ammatinvalintaihminen sanoi, että ei kasvissyöjästä voi tulla kokkia. Ja ehkä ei voikaan. Vaan yhtäkaikki haluaisin, en vaan ole keksinyt mitään järkevää tapaa kouluttaa itseäni kyseiseen ammattiin, nimenomaan siksi kun en viitsisi mitään pihvejä ruveta paistamaan ynnämuuta.
Nyt viimeiset muutamat vuodet olen siis haaveillut tuosta kokintyöstä, eli se on tämänhetkisen lapsuuteni haaveammatti.
Toisaalta kokki on hyvin kaukana muista kiinnostuksen kohteistani, joita on lähinnä se, että haluan tietää kaiken - tai ainakin melkein kaiken, tai kaiken mitä voi tietää, tai jotain vastaavaa. Mutta ajattelin, että jos tuon ajatustyön jättäisi vapaa-ajan harrastukseksi.
Ja viimeaikoina kaikki ovat patistaneet minua politiikkaan, mikä on tosi huvittavaa.